Olen 34-vuotias perusterve mies, jolla diagnosoitiin viime vuoden lopulla ensimmäisen vaiheen kivessyöpä. Vuoden alussa minulle tehtiin onnistunut kiveksenpoistoleikkaus ja tauti on pysynyt sen jälkeen remissiossa.
Ongelmani on kuitenkin jo reilut kaksi kuukautta jatkunut huimaus, joka tuntuu epätasapainoisuuden tunteena. Maailma ei siis pyöri silmissäni (paitsi kerran herättyäni yöllä, jolloin kaikki pyöri näkökentässäni muutaman sekunnin ajan ennen aloille asettumistaan), enkä esimerkiksi horju näkyvästi kävellessäni. Väittäisin huimauksen voimakkuuden vaihtelevan, mutta sen olevan kuitenkin jatkuvasti läsnä. Voimakkaimmillaan tunnen pyörtymisen olevan mahdollisuuksien rajoissa, mutta tajuntaani en ole vielä kuitenkaan menettänyt kertaakaan. Välillä tunnen hetkellisiä humauksia, jolloin ikään kuin jokin vetäisi minua hetkellisesti jompaan kumpaan takaviistoon.
Oloni on jatkuvasti jokseenkin “hömelö” ja minun on vaikea oikein keskittyä mihinkään. Löytämäni “aivosumu” -termi kuvastaa tuntemuksiani melko hyvin. Välillä hereillä ollessani säpsähdän, kuin olisin hetken (sekunnin murto-osia) ollut jossakin aivan muualla. Kaikkiaan voisi kuitenkin ehkä sanoa, että en tunne oloani tällä hetkellä “normaaliksi” tai että olisin oikein oma itseni, vaikka se ehkä hassulta kuulostaakin.
Viime aikoina kuvioon on tullut myös raajasärkyjä, erityisesti vasemmalle puolelle kehoa. Vasemman käden ranteessa on koko päivän kestäviä sräkyjä ja saman puolen reidessä puolestaan kasvukipumaisia tuntemuksia. Myös vasen pohkeeni on tuntunut välillä aristavalta ja jopa tönköltä. Kivut kuitenkin tulevat ja menevät, eivätkä ole siis ainakaan toistaiseksi jääneet päälle. Lisäksi minulla on usein pahoinvointia, mutta ei kuitenkaan oksenteluun asti.
Noin viikko tai kaksi sitten vasemman puolen kaulavaltimoni tykytteli useamman päivän ajan näkyvästi ja häiritsevästi. Muutoin lihasten tykyttely/nykiminen on ollut hyvin satunnaista, enkä ole pannut merkille niiden lisääntyneen aiemmasta.
Olen käynyt huimauksen vuoksi yleislääkärillä, joka on tehnyt perusluontoisia neurologisia testejä, joissa olen koskettanut nenää silmät kiinni, kävellyt viivaa pitkin, puristanut lääkärin käsiä, jne. Lisäksi syöpätarkkailun johdosta minulle on viimeksi noin parisen kuukautta sitten, eli melkolailla oireiluni alkuaikoina, tehty laajoja verikokeita, lepo-EKG ja ylävartalon tietokonekuvaus, jossa olettaisin näkyvän myös mahdolliset verenkierto-, sydän- ja/tai keuhko-ongelmat, vaikka syöpämetastaatioita niistä ensisijaisesti etsittäisiinkin. Kaikki on siis ollut kunnossa ja olen saanut jännitysniskaan relaksantteja sekä hoito-ohjeita. Näitä olen myöskin noudattanut, mutta tilanne ei ole siltikään muuttunut oikein mihinkään suuntaan.
Minkäänlaista pään kuvausta minulle ei ole kuitenkaan missään vaiheessa tehty ja tiedustelisinkin nyt, onko näillä oireilla moiseen ylipäätään perusteita vai hermoilenko turhista? Myönnän, että tapanani on tarkkailla hieman liikaa vointiani ja välillä ehkä jopa “luulosairastaa”, mutta esimerkiksi syövän kanssa osuin oikeaan, epäiltyäni moista ensin itsekseni. Olen joka tapauksessa huolissani jonkin neurologisen (alkavan?) sairauden ja/tai aivojen verenkiertoon liittyvän ongelman mahdollisesta olemassaolosta. Suottako?
Hyvä että kivessyöpä löytyi ja hoidettiin. Ennusteen pitäisi olla hyvä. Nuo huimausoireet ovat vähän diffuusimpi joskin suurella todennäköisyydellä vaarattomampi juttu. Kohtauksittaiset, asennonmuutokseen liittyvät pyörittävät huimauskohtaukset voisivat olla hyvänlaatuista asentohuimausta. Samanlainen, mutta rajumpi tauti on vestibulaarineuroniitti. Kallistuisin ensiksi mainitun kannalle. Tosin ärsyttävän pitkään tuntuu kestävän ja muuttuneen vielä epämääräisemmäksi. Noita kaulasuonen, lihasten yms särkyjä ja nykinöitä en pitäisi ehdottoman kiireellisinä selviteltävinä – voivat olla muusta asiayhteydestä irrallaan olevia juttuja ja osin jopa lihasjännitysperäisiä. Huimaus on oire, ei sairaus. Lääkkeitä siihenkin on, mutta ovat teholtaan aika huonoja, enkä yleensä sellaisia ehdottele juuri muuhun kuin Menieren tautiin, josta ei voi sanoa olevan kysymys. Ei ainakaan ilman korvalääkärin mielipidettä. Se, että yleislääkäri on näitä testejä tehnyt eikä merkittävää poikkeavaa löytänyt, on hyvä asia, mutta ei hän eikä neurologikaan pysty 100% varmuudella poissulkemaan kallonsisäisiä asioita pelkällä kliinisellä tutkimuksella. Ensisijainen ehdotukseni on jotenkin päälle jäänyt hyvänlaatuinen asentohuimaus, mutta rehellinen on oltava: vaikka oireet eivät ollenkaan sovi juuri aivojen tilaa ottavaan prosessiin, sanon, että ilman varjoaineella tehtävää pään tietokone- tai magneettikuvausta ei tästä huolenaiheesta täysin päästä. Jos ja kun tällainen kuvaus sitten jää normaaliksi (ja sulkee kymmeniä muitakin tauteja pois), on mahdollisuus keskittyä ns. habituaatio- eli poisoppimishoitoihin, jotka tasapainoharjoittelun ohella ovat paras huimauslääke.
