Olin yksityisellä lääkäriasemalla icsi-hoidossa ja siitä jäi 7 munasolua. 2 liian raakoja ja 5 hyvää, 3 alkiota saatiin aikaan icsi-hoidolla ainakin alkuun. ICSI-hoidon käyttötarve johtui miehen näytteen huonoista liikkuvuusarvoista. Kolmesta alkunsa saaneesta alkiosta kahta ei saatu siirrettyä, vaan toinen degeneroitui vain vähän aiemmin ennen siirtoa. Yksi hyvä siirtoalkio saatiin aikaan ja siirrettiin, mutta valitettavasti raskaus ei pettymykseksi alkanut. Alkion siirron jälkeen raskauden alkamisen todennäköisyyttä pidettiin 25 prosenttina. Tämä lääkäri piti luovutetuilla soluilla onnistumisen todennäköisyyttä parempana kuin minun omilla eli tällä hetkellä 41 vuotta täyttämässä olevan. Toisen lääkärin mukaan omilla soluilla on hyvin mahdollista onnistua myös tässä iässä. Pidän lapsen määritelmää geneettisenä eli haluaisin vain omin soluin lapsen. Onko omin soluin tehdyillä hoidoilla kovin epätodennäköistä onnistua iän takia? Haluaisin vain omin soluin eli geneettisesti omia lapsia. 2 toivottua raskautta aiemmin ja ne ovat alkaneet molemmat ilman lapsettomuushoitoja, mutta ovat päättyneet surullisesti.
Yliopistollisen keskussairaalan lapsettomuushoitojonoon pääsin ollessani 39 vuotta, kun tammikuussa 2014 toivottu tyttövauva kuoli raskausmyrkytyksen aiheuttamaan infarktiin istukassa, joka aiheutti hapenpuutteen napanuoran kanssa. Hoidon saannin viivästymisen takia synnytystä ei käynnistetty ajoissa, vaikka tyttövauva olisi ollut tarpeeksi suuri selvitäkseen. Suru ja järkytys oli suuri. Vauva oli toivottu.
Uutta vauvaa yrittäessä miehellä saatiin testosteronitasoa nostavalla lääkityksellä siittiöiden määrää ja liikkuvuutta parannettua. Arvot ovat kuitenkin hyväksyttävien alarajalla ja heikot. Miehen diagnoosi oli siittiöiden liikkumattomuus yliopistollisen keskussairaalan mukaan. Miehelle annettiin testosteronitasoa nostavaa lääkettä, jonka jälkeen näyte parani ja raskaus alkoi ilman naiselle annettuja hoitoja ollessani 40 vuotta, mutta päättyi päättyi keskenmenoon raskausviikolla 11+ tuntemattomasta syystä. Teetin kuolinsyytutkimuksen yksityisen kautta, koska kunta ei näin pieniä tutki eli 11,5 -viikkoisia. Syytä ei saatu selville. Jouduin tilapäisesti seisomatyöhön, jossa jouduin seisomaan 6-7 tuntia. Olin illalla hyvin väsynyt, kun tulevan vauvan isä pelasi tietokoneella ja ääni oli luja. Nukuin ja lepäsin illasta lähtien. Hän sulki tietokoneen keskiyön maissa ja nousin sammuttamaan valot käydäksemme nukkumaan. Sammutin valot ja kompastuin pyykkikoriin pimeydessä, joka oli valokatkaisimen ja sängyn välissä. Remontin takia kärsimme tilapäisestä tilanahtaudesta. Pyykkikorin yläreuna osui lujaa rintalastan alle, mutta todennäköisesti kohdun yläpuolella. Lievempi isku tuli navan alle alavatsaan. Tänä iltana eli seuraavana yönä ennen nukahtamista oli todella lieviä alaselkäkipuja, joita ennen seisomatyön takia oli ollut yläselkäkipuja. Työn rasituksen ja kaatumisen aiheuttamaa eroa oli vaikea sanoa.
Seuraavana päivänä kaatumisesta oli pari tippaa verenvuotoa, joka tyrehtyi 2 seuraavaksi vuorokaudeksi. Verentulo oli vain pieni laikku. Sen jälkeen ei keskenmenosta mitään oireita. Kaatumisesta lähes 3 vuorokauden kuluttua lauantaina tein istumatyökeikkaa ja tultuani töistä huomasin verenvuodon alkaneen. Sain ohjeena ottaa 1000 mg paracetamolia sisältävää särkylääkettä verenvuodon tyrehdyttämiseksi soitettuani päivystykseen. Tämä auttoi. Oli viikonloppu.
Seuraavana päivänä sunnuntaina hakeuduin yksityiselle lääkäriasemalle, koska päivystys ei ottanut vastaan alle 20 raskausviikon tapausta tällaisen syyn takia. Yksityisen vastaanoton lääkäriasemalla itkin, koska pelkäsin myös tämän vauvan kuolleen samoin kuin aiempi 8,5 kk raskausviikoilla kohtuun. Lääkäri ei antanut kertoa loppuun aiempaa tapausta kiireen takia. Itkin, koska molemmat vauvat toivottuja ja verenvuoto järkytti. Varasin vastaanottoajan sinä päivänä estääkseni vauvan kuoleman kohtuun tai syntymän ennenaikaisesti. Hain siis esim. vasta-ainetta keskenmenolle sekä sairaslomaa, jotta voin levätä tarpeeksi eikä tarvitse töissä vaarantaa raskautta ja vauvan henkeä. Lääkäri epäili itkun takia, että en ole henkisesti tasapainossa eikä edes kuunnellut itkun syytä loppuun eli aiemman vauvan kuolemaa kohtuun sekä tästä aiheutuvaa pelkoa tämän toisenkin kuolemasta verenvuodosta päätellen. Hän alkoi puhutella vauvan isää ohitseni. Sanoin kärsiväni lapsettomuudesta ja haluavani vauvan elossa eli pelkääväni asioiden olevan huonosti verenvuodon takia mennessäni tutkimuspöydälle. Naislääkäri alkoi tutkia. Hän työnsi kohtuun omituisen putkeen ja ohutta tikkua sitä pitkin. Aloin karjua, että abortti on murha ja olen kärsinyt lapsettomuudesta sekä haluan vauvan hengissä ulos. Tästä säikähtäneenä lääkäri lopetti toimenpiteen ja alkoi tutkia tavallisella ultraäänilaitteella ja totesi vauvan kuolleeksi. Aiemmin alkanut verenvuoto lisääntyi ja vähän lapsiveden näköistä nestettä valui. Sain yksityiseltä poliklinikalta tältä naislääkäriltä lähetteen päivystyspoliklinikalle naistentauteihin, johon ei aiemmin puhelinsoiton takia otettu. Odotin 2 tuntia jonossa. Olen toivonut molemmat vauvat sekä halunnut elossa ulos ja pidän aborttia murhana.
Oliko vauva valmiiksi kuollut vai voiko lääkäri valehdella ja teki laittoman abortin vastoin tahtoani? Kuolinsyytutkimuksessa syytä toisen vauvan tai sen sikiön kuolemaan ei saatu suoraan selville. Lääkäri totesi kohdun olevan suojassa 12 raskausviikolle asti ja kaaduin 11,5 raskausviikolla pyykkikoriin. Raskaushan voi aina olla 0,5 viikkoa edellä tai jäljessä oletetusta. Lääkärin mukaan kyseessä ei ollut pyykkikoriin kaatuminen.
Mikä tällaisen keskenmenon voi aiheuttaa?
Hyvä Kysyjä
Ensinnäkin otan osaa, Sinulla, Teillä on ollut todella raskaita aikoja ja kokemuksia takananne. Suosittelen psykologin luona käyntiä, jotta saisite surutyöhön lisää voimia.
Näin sähköisesti on vaikeaa analysoida tarkkaan tilannettanne, minun pitäisi tietää erinäisistä verikokeista sekä miehen tilanteesta siittiöiden- DNA vastauksesta, lääkityksistä, elintavoista jne., ennekuin voin antaa lopullista vastausta.
Kerroit ja kuvailit tilanteen hyvin ja huolellisesti. Teille on siis tehty vasta yksi IVF-ICSi hoito ja kuitenkin olet siis kaksi kertaa tullut spontaanisti raskaaksi. Näillä tiedoilla voisin olettaa, että mahdollisuus seuraavaan raskauteen omilla sukusoluilla on hyvinkin olemassa. Se tiedetään, että sikiön kromosomimuutokset lisääntyvät naisen iän karttuessa. Sikiön kromosomimuutos on yksi yleisimpiä keskenmenonsyitä kaikenikäisillä naisilla. Lisäksi on olemassa tutkimuksia, jolla voidaan ennakoida raskauden onnistumista, osaan poikkevista tuloksista on jopa lääkityskin.
Tämän lisäksi on mahdollista liittää IVF-ICSI hoitoon alkiodiagnostiikka, jolloin kromosomaalisesti terve alkio siirretään ja näin vähenee keskenmenoriski siltä osin ja raskaustodennäköisyys vahvistuu.
Lahjamunasolu tarkoittaa käytännössä sitä, että lahjoittaja on alle 35 v mielellään synnyttänyt nainen, jolle tehdään IVf hoito ja hänen tuottamat munasolut hedelmöitetään puolison siemennesteellä. Sitä ennen on syytä tarkistaa siittiöiden DNA rakenne. Nimittäin jos se tulos ei ole hyvä, niin se saatta vaikeuttaa raskaustodennäköisyyttä.
Kaikenkaikkiaan antamiesi taustatietojen pohjalta suosittelisin vielä omaa hoitoa. MUTTA ennen sitä perusteelliset tutkimukset Sinun hormonitasoista, hyytymistekijöistä, kudosvasta-aineista ja mahd. kromosomianalyysi molemmista teistä sekä siittiöiden DNA tilanteesta olisivat paikallaan.Yhden IVf-ICSI -hoidon perusteella harvoin voi heti suositella seuraavana hoitona lahjasukusolu-hoitoa.
Vielä arveluni alkuraskauden keskenmenon syystä. Pidän suurimpana olettamana syynä tapahtumaan sikiön kromosomimuutosta. On mielestäni kovin epätodennäköistä, että kaatumisellasi olisi siihen yhteyttä.
Surullista, että olet kokenut keskemenotapahtuman kuvaamanasi tapahtumana. Tämänkin vuoksi olisi hyvä, että psykologin kanssa voisit/te käydä asiaa lävitse.
Toivon, että jaksatte vielä jatkaa perustellisen surutyön, tutkimusten jälkeen. Todennäköisyys raskaudelle omin soluin vaikutta vielä olevan hyväkin.
Voimia toivottaen: Merja Tuomi-Nikula
