“Olen 20-vuotias nuori nainen. Olen kihloissa toista vuotta ja onnellinen sekä tasapainoinen. En ole ikinä ollut punasteleva enkä nolosteleva ihminen, vaan avoin ja rempseä. Nykyisin kuitenkin helahdan sekunnissa punaiseksi ilman todellista syytä. Toisinaan, koska tiedän tämän uuden oireeni, alan toivoa, etten punastuisi ? ja kuumuus nousee hetkessä. Tämä on erittäin kiusallista, koska en ole tottunut punasteluun enkä elämään sen kanssa.
Punastelu alkoi, kun menin töihin kauppaan. Olin itsevarma kuten aina, mutta muutama kuukausi siellä löi itsetuntoni melko alas, ja minun oli lähdettävä pois. Syinä asiakkaat, työkaverit ja esimies. Aloin punastella kassalla ihan pienimmistäkin asioista. Oloni tuli tukalaksi, ja minua alkoi huimata. Usein tämä meni ohi 5-10 sekunnissa, mutta joskus se kesti pidemmän aikaa ja voimistui, kun tiedostin asian.
Nyt olen mukavassa työssä perheyrityksessä ja tunnen osaavani työni, saan kiitosta enkä nolostele. Silti punastun aina, kun pitäisi jotenkin skarpata, tai kun ajattelen, etten saisi punastella.
Miten työni kaupassa saattoi lyödä itsetuntoni niin alas, että olen saanut kiusakseni punastelun? Nykyään olen epävarma enkä enää niin avoin ihmisiä kohtaan. Tiedän, että tämä on noidankehä, josta pitäisi irtautua ja alkaa taas itsevarmaksi. Mutta miten?
Minulla on herkkä, ohut iho, ja esimerkiksi lasi viiniä nostaa poskilleni tulikuuman punoituksen ja alan vapista kuin kuumeessa. Tämäkään vaiva ei ole ollut kuin noin vuoden ajan. Ennen alkoholi ei laittanut verta niin tehokkaasti kiertämään pintaverisuonissa.
Voisivatko hormonaaliset seikat tai e-pillerit (Diane Nova) vaikuttaa?
Punastelu on kiusallista ja vaikka muut eivät sitä huomaisi, minua se kiusaa suunnattomasti. Ongelma on vähentynyt nykyisessä työssäni, muttei hävinnyt kokonaan."
Kuvaamasi oireilu ei riipu hormonaalisista seikoista, vaan kyse on ahdistuneisuushäiriöiden ryhmään kuuluvasta sosiaalisten tilanteiden pelko-oireesta. Tällaiseen voi liittyä punastelun ohella myös muita elimellisiä oireita, kuten sydämentykytystä, vapinaa, huimausta, hikoilua ja pahoinvointia. Toiset potilaat saattavat valittaa tukehtumisen tunnetta, vatsavaivoja ja äänen värinää. Sosiaalisten tilanteiden pelolle on ominaista myös, että potilas alkaa välttää jännittäviä tilanteita. Tällaisia ovat esimiesten ja vieraiden ihmisten tapaaminen, esiintymistilanteet, puhelintyö ja myös tekeminen muiden katsoessa. Eräs potilaani ei saanut esimerkiksi pankissa allekirjoitettua papereita tästä syystä.
Kuten olet jo huomannut, kaikkeen tottuu ja potilas voi oppia oireilun pois altistuttuaan yhä uudelleen ja uudelleen tilanteille.
On todennäköistä, että tilanne tällä perusteella tulee rauhoittumaan, mutta sinun on hyvä tietää, että lääkkein voidaan asiaa helpottaa. Moklobemidi on tutkimusten mukaan tehokkain oireisiin auttava lääke. Niin sanotut serotoniinin takaisinottoa estävät lääkkeet saattavat päivittäin otettuna auttaa lähes yhtä tehokkaasti. Ne eivät ole rauhoittavia eivätkä aiheuta riippuvuutta. Rauhoittavia lääkkeitä en kohdallasi suosittele.
Sinun kannattaa myös hakeutua tällaisiin ongelmiin perehtyneen psykologin vastaanotolle. Sosiaalisten tilanteiden pelon käytetyimmiksi hoitomuodoiksi ovat vakiintuneet terapiat, joissa potilaan kanssa yhdessä analysoidaan ja muutetaan näihin tilanteisiin liittyviä ajatusrutiineja. Samoin rentoutusharjoitukset auttavat. Tilanteisiin tietoisesti altistumalla ja soveltamalla saatuja oppeja opitaan pois oireista. Nykykäsityksen mukaan tällainen hoito on yhtä tehokasta kuin lääkehoito, ja se voidaan toteuttaa myös ryhmissä.
