Olen 19-vuotias nainen. Löin lokakuussa 2016 voimakkaasti pääni seinään, mikä tapahtui jonkin ajan kuluttua uudelleen. En ajatellut tuolloin edes ‘aivotärähdyksen’ mahdollisuutta, joten tilannetta ei tullut sen kummemmin seurailtua, ja asuin lisäksi yksin. Olen yrittänyt näin jälkikäteen selvittää mahdollista muistiaukkoa, mutta se on ollut melko vaikeaa. En yleisesti muista kyseisistä päivistä juuri mitään, muistan kyllä mitä tein ensimmäisen iskun jälkeen yms. Ainakaan valveillaolon aikana ei esiintynyt tajuttomuutta. Lisäksi päätäni särki noin kahden viikon ajan. Aikakauteen liittyi myös jonkinlaista ‘hourailua’, esimerkiksi pankkikortti löytyi omituisesta paikasta.. Lisäksi esimerkiksi kirjoittamisessa lauseiden muodostaminen tuntui vaikeammalta. Kärsin myös jonkin aikaa, arviolta reilun viikon, väsymyksestä ja sen jälkeen noin viikon unettomuudesta. Myös eräänlaista jalkojen puutumista oli havaittavissa.
Joulukuussa esiintyi huimauksen tunnetta ja ajoittaista pänsärkyä mm. ohimolla. Olin myös tällöin taivutellut melko säännöllisesti päätäni hitaasti taaksepäin, ilmeisesti tällainen ei kuitenkaan aiheuta lisävaurioita..? Onko nsikan taivuttelu haitallista aivoille..? Tammikuussa 2017 myös kämmenissä esiintyi kerran puutumisen tunnetta, joka vaihtui pistelyksi. Kyseinen pistely kesti päivässä useita tunteja, ja sitä esiintyi noin 5 päivän ajan. Yöllä pistely levisi vasemmasta kämmenestä käsivarrelle, kasvoilla on tuntunut pistelyä noin viiden sekunnin ajan. Tammikuussa myös näkö sumentui kolmesti 1-2 sekunnin ajaksi. On myös esiintynyt eräänlaista katseen tarkennushäiriötä, esim. Välillä teksti näyttää epäselvemmältä, mutta silmää räpäyttämällä selkeytyy taas. Lisäksi lähimuistissa on ollut ongelmia, en esimerkiksi ole useana kertana muistanut esineiden olinpaikkaa, vaikka olisin vasta pitänyt niitä kädessäni. Myös tapahtumien järjestyksen muistaminen on joskus ollut vaikeaa.
Onko tässä kyseessä mahdollinen aivovamma? Millaiseksi arvelisit tällaisessa tilanteessa ennusteen? Onko aivovammaa enää tässä vaiheessa mahdollista diagnisoida? Koska tilanne ei ole enää akuutti, niin onko esimerkiksi pään magneettikuvauksista, TT-kuvauksista tai DTI-kuvauksista hyötyä, ainakin aivojen turvotus on ehtinyt jo laantua? Tietääkseni moni aivovamma ei välttämättä edes näy magneettikuvauksessa. Päähän kohdistuvat iskut tuhoavat hermosolujen välisiä yhteyksiä pienentäen aivojen tilavuutta, mikä ajatuksenakin ahdistaa sanoinkuvaamattomasti. Ilmeisesti tapauksessani on jonkinasteista aksonivauriota tapahtunut, eikä aivokudos enää käytännössä uusiudu. Olen lisäksi saanut myös lapsena peräti neljä kertaa voimakkaan iskun päähän, millä voi myös olla vaikutusta? Olen käynyt näin jälkikäteen kahdella eri lääkärillä, jotka molemmat pitävät aivovamman mahdollisuutta melko epätodennäköisenä..? Omasta mielestäni tämä kuitenkin viittaa selkeään vammaan. Minulla on lähete neurologian poliklinikalle, mutta se on vasta pitkän ajan kuluttua. Siksi olisin kiitollinen, jos ennen sitä saisin kuulla myös kolmannenkin lääkärin kannanoton asiasta.
Kiitos kysymyksestäsi! Hyvin lievä aivovamma eli aivotärähdys voi toki kuvaamassasi tapauksessa olla kyseessä. Tällaisia vammoja tulee meille jokaiselle joskus eikä yksittäinen (tai muutama) tämän tasoinen vamma vaikuta merkittävästi elämän laatuun ja ennusteeseen. Noista myöhemmin tulleista oireista suurin osa ei liittyne mitenkään tuohon pään vammaan, mutta niiden takia varmaankin tuo lähete neurologian poliklinikalle on tehty, jotta voitaisiin poissulkea merkittävämpi aivovamma taikka muu keskushermostoperäinen syy niiden taustalla. Tällaisessa tilanteessa ei todennäköisesti traktiokuvauksessakaan (DTI) näy mitään merkittäviä muutoksia. Huoli aivojen terveydestä on sinänsä paikallaan; ei niinkään näiden hyvin lievien aivovammojen takia, vaan siksi, että monilla elämän valinnoillamme vaikutamme siihen, miten nopeasti hermosolumme tuhoutuvat ja miten aivomme säilyvät kunnossa koko elämän ajan. Aivoja suojaavat mm. säännöllinen liikunta, henkinen aktiivisuus (koulutus yms), sosiaalinen aktiivisuus, hyvä ravitsemus ja riittävä yöuni sekä tupakoinnin ja alkoholin käytön välttäminen. Ystävällisin terveisin, Ari Rosenvall
