Suhteessa ollessaan pari on jatkuvassa vuorovaikutuksessa keskenään. Kumpikaan ei kuitenkaan yksin hallitse koko vuorovaikutusta. Vuorovaikutuksessa, olipa se puhetta, tekoja, ilmeitä tai eleitä, toinen vastaa omasta mielestään sopivalla tavalla. Jos viestin lähettäjä kykenee muuttamaan viestiään riittävän erilaiseksi, toisenkin on mielekkyyden vuoksi muutettava omaansa. Voit kuvitella kahta näyttelijää, joista toinen alkaa yhtäkkiä muuttaa käsikirjoituksen vuorosanoja tai jättää niistä joitakin sanomatta. Vastanäyttelijän on tällöin mukautettava omia repliikkejään, jotta näytelmä ei muuttuisi täysin absurdiksi.
Vain itsensä muuttamiseen ihmisellä on varmasti valtaa. Silti melko usein parisuhteessa jompikumpi tai molemmat pyrkivät muuttamaan toista. Usein käydään myös ”sinä ensin”-odotuspeliä. Siinä muuttumisen ennakkoehtona pidetään, että toinen tekisi ensin ennen kuin omaa osuutta voisi muuttaa. Odotellessa voi kulua vuosiakin ja tilanne huononee hiljalleen.
Jos haluat, sinulla on suhteessanne valtaa ja liikkumatilaa omassa osuudessasi. Me ihmiset olemme kuitenkin tapoja ja tottumuksia helposti muodostavia olentoja. Tämä pätee myös parisuhteessa olemiseen ja ongelmien ratkaisuyrityksiin. Alamme helposti toimia kaavoittuneesti. Tavat ja tottumukset eivät sinänsä ole pahasta. Ne helpottavat ja sujuvoittavat elämää ja vapauttavat energiaa muuhun. Tavoille on kuitenkin ominaista pysyvyys. Ne elävät omaa elämäänsä, vaikka tilanteet muuttuisivat. Parisuhteessa tämä näkyy silloin, kun tulee jostakin kitkaa. Pari saattaa jatkaa samaa rataa, vaikka kummankin olo tulee tukalaksi. Asiaa yritetään ehkä ratkaista aina samalla tavalla, vaikka kumpikin tietää jo ennalta lopputuloksen epäonnistuneeksi.
Tähtinäyttelijä vai siirtoja odottava kaiku?
Sinun on ensiksi päätettävä, millaista osaa haluat näytellä parisuhdenäytelmässänne. Haluatko olla tähtinäyttelijä, jolla on lupa ja vapautta improvisoida uusiakin vuorosanoja – tai peräti uusia kohtauksia. Vai haluatko olla vastanäyttelijäsi siirtoja odottava kärsivällinen kaiku?
Jos päätät osallistua oman parisuhteesi käsikirjoituksen luomiseen, voit aloittaa miettimällä, millaiseksi sen haluaisit kehittyvän. Usein tuntuu olevan helpompaa kiinnittää huomiota siihen, mihin emme ole tyytyväisiä tai mitä emme halua. Harvoin pohdimme tai kerromme kumppanillemme, mitä haluamme ja tarvitsemme. Aloita siis ensin siitä! Sen jälkeen voit pohtia, miten olet yrittänyt vaikuttaa siihen, että asiat kehittyisivät haluamaasi suuntaan. Tärkeätä on, että paneudut erityisesti oman osuutesi selville saamiseen. Miten olet toiminut ja millainen on ollut kumppaniltasi saamasi vastakaiku? On tärkeää, että seuraat tarkoin kumppanisi antamaa palautetta. Se on paras ohjenuorasi toimintasi onnistumiselle.
Älä odota täydellistä lopputulosta heti. Pane sen sijaan merkille pienikin muutos haluamaasi suuntaan. Jatka sitten toimintaasi. Älä anna heti periksi. Joskus vastanäyttelijä jatkaa vanhan käsikirjoituksen mukaan ja yrittää saada sinut takaisin vanhaan kohtaukseen. On edistystä, jos kumppanisi ei enää reagoi kuten aina ennen samanlaisissa tilanteissa. Se tarkoittaa, että olet onnistunut kampeamaan hänetkin vanhasta tottumuksen latu-urasta reunalle. Vanhan kaavan katkaiseminen luo tilaa jollekin uudelle. Jos kumppanisi vastine ei ole haluamasi suuntainen, mieti oletko yrittänyt liian samanlaista entiseen verrattuna. Voisit myös keksiä jotain riittävän erilaista taas kokeiltavaksi.
Pitkäjänteisesti ja sinnikkäästi
Kun vähitellen löydät menettelytapoja, jotka alkavat kääntää asioita haluamaasi suuntaan, sinun on muistettava pysyä sinnikkäästi uudella ladulla. Yksi tavallisimpia muutosten epäonnistumisen syitä on, että rentoudutaan ja palataan huomaamatta vanhaan toimintatapaan, kun asiat alkavat sujua. Vanhat tottumukset eivät nollaudu nopeasti. Ne säilyvät pinnan alla toimintavalmiina pitkään. Uuden toimintatavan yhtä syvä urautuminen ottaa aikansa ennen kuin se muuttuu automaattiseksi. Muista pitkäjänteisyys ja sinnikkyys!
Älä hätkähdä takapakkeja, tilapäistä paluuta vanhaan. Se johtuu samoista syistä. Mahdollisesti väsyneinä tai muuten vähävoimaisina vanhat tottumukset ottavat teidät taas valtaansa. Älä silloin lyö hanskoja tiskiin ja ajattele, että kaikki on ollut turhaa ja harhaa. Lepää, kerää voimia ja palaa takaisin uutta latua urauttamaan heti, kun taas jaksat! Paksuunkin umpihankeen syntyy luistava latu-ura, kun sitä tarpeeksi monesti jaksat hiihtää ja tuiskujen jälkeen aina uudelleen avata.
Jos tavoitteenasi on saada puolisostasi keskustelukumppani, mietipä, mitä olet tehnyt asian hyväksi. Parisuhteessa keskustelemista on, kun molemmat ilmaisevat mielipiteitään ja myös kuuntelevat toisensa näkemyksiä. Sinun osuuteesi on ilmaista itseäsi ja kuunnella kumppaniasi.
Ilmaisussa kannattaa kiinnittää huomiota siihen, mitä ilmaiset ja miten ilmaiset. Lisäksi kannattaa tarkata, onko ajankohta oikea asian käsittelylle. On hyvä ilmaista selkeästi omia toiveitaan ja tarpeitaan, kertoa, miltä asiat sinusta näyttävät ja tuntuvat – ei vain sitä, mihin olet toisessa tyytymätön. Yritä puhua enemmän ”minä” kuin ”sinä” -kieltä. Kuinka erilaisia tapoja itsesi ilmaisemiseen olet löytänyt? Jo sekin on eri asia, kuunteleeko kumppanisi sinua vai poistuuko paikalta, kun alat puhua. Voit tulla tarkkaavaiseksi, millaisissa tilanteissa kumppanisi kommentoi sanomaasi tai ilmaisee näkemyksiään. Saat siten tietoa jatkaaksesi eteenpäin. Voit muunnella kaikkia neljää tekijää – mitä puhut, miten, missä ja milloin – ja panna merkille, mikä vie edes rahtusen eteenpäin.
Entäpä kuuntelu?
Entäpä keskustelemisen toinen puoli – kuuntelu? Miten kuuntelet kumppaniasi? Miten saat hänet tuntemaan, että haluat kuulla hänen mielipiteitään ja näkökantojaan, arvostat ja yrität ymmärtää häntä? Kuunteleminen on puhumisen vastarooli. Tulemalla hyväksi kuuntelijaksi voit ehkä houkutella kumppaniasi ilmaisemaan vähitellen itseään enemmän. On tärkeää, että et omalla kuuntelemattomuudellasi itse pilaa keskustelujenne syntymahdollisuuksia.
Seksissä voimme myös muuttaa omaa osuuttamme. Kun haluat seksiä, miten virittelet kumppanisi mukaan? Mitä erilaisia keinoja käytät? Millaisia tuloksia ne tuottavat? Onko jokin aika vuorokaudesta tai viikosta toista parempi? Mikä silloin on ollut toisin, kun saat kumppanisi innostumaan? Oletko toiminut silloin eri tavoin? Vai ovatko olot muuten olleet erilaiset? Miten niihin voisi vastaisuudessakin päästä? Seksi on lähelle menemistä tai lähelleen päästämistä. Miten pidät suhteessasi huolta siitä, että sinun lähellesi on mukava tulla? Että sinun kanssasi voi olla turvallisesti, eikä tule satutetuksi. Jos olet toista loukannut, osaatko ottaa siitä vastuun, selvitellä sitä ja pyytää anteeksi?
Monesti parisuhteessa toinen valittaa, ettei saa tarpeeksi seksiä. Kumppani sanoo selvästi ilmaisseensa, miksei halua ja jopa mitä tarvitsisi halutakseen. Silti mitään ei tapahdu. Jumitilanne jatkuu aina vain. Toinen haluaa härkäpäisesti näytellä samaa kohtausta aina vaan samoin, vaikka selvästi näkee, ettei lopputulos ole toiveiden mukainen. Parisuhde on antamis- ja saamissuhde. Ei vain saamissuhde. Jos annat toiselle, mitä hän tarvitsee, lisäät mahdollisuuksiasi saada, mitä itse tarvitset. Miksi et siis kuuntelisi tarkalla korvalla, mitä kumppanisi sinulta odottaa ja haluaa ja yrittäisi vastata siihen? Näin tiedät ainakin tehneesi parhaasi.
Et ole yksin vastuussa
Et hallitse etkä ole vastuussa yksinäsi koko suhteestanne. Ehkä kumppanisi ei pidä keskustelemista tärkeänä. Et saa häntä kuulemaan ja ymmärtämään. Yrityksesi eivät tuota tulosta. Kumppanisi ei kenties halua ollenkaan näytellä näytelmässänne kohtauksissa, joihin sisältyy keskustelua. Hän haluaa olla mukana vain muunlaisissa tilanteissa. Tällöinkin on tärkeää nähdä, mistä on kysymys. On eri asia, haluaako hän kuunnella sinua, mutta hän ei itse ole puhuja. Vai eikö hän tee kumpaakaan? Ehkä hän haluaakin keskustella vain joistakin asioista ja sulkea loput ulkopuolelle.
Joudut miettimään tämän puutteen merkitystä sinulle suhteenne koko kuvassa. Voitko muilla tavoin saada siihen vastinetta? Myös seksissä voi olla kyse muustakin kuin sinun osuudestasi. Vaikka olisit kuinka hyvä, voi olla että kumppanisi ei virity seksuaalisesti. Ehkä muut, sinusta riippumattomat seikat, kuten väsymys, stressi, masennus, estävät sen. Emme aina saa, mitä tarvitsisimme yrityksistämme huolimatta. On silti itsemme kannalta tärkeää yrittää toimia niin, ettemme ainakaan itse omalla toiminnalla tai toimimattomuudella myötävaikuta vaille jäämiseemme.
Joskus on vaikea hahmottaa omaa osuuttaan vuorovaikutuksessa. On helpompaa nähdä toisen osuus. Tätä voi helpottaa esimerkiksi jollekin ulkopuoliselle puhuminen. Hyvä ystäväsi tai sukulaisesi voi ehkä kertoa, miten näkee toimintasi – jos ette tyydy vain yhteistuumin haukkumaan kumppaniasi. Puhumalla saat paremman näkemyksen toimintaasi ja liikkumatilaasi. Voit ehkä yrittää vielä jotakin uutta. Yksin voi lähteä ammattiauttajallekin, joka saattaa auttaa tilanteesi jäsentelemisessä ja vaihtoehtojen kartoittamisessa. Siten pariterapiaankin voi mennä ilman puolisoa.
