Terve.fi

Virtsankarkailun oireet


Virtsankarkailu on kiusallinen vaiva. Helpotusta on tarjolla, kunhan oireet diagnosoidaan oikein.

Oirekuvana virtsankarkailussa on tahaton virtsan karkaaminen. Oireen vaikeusasteesta saa parhaiten kuvan selvittämällä, karkaako virtsa ilman ponnistusta, vähäisessä ponnistuksessa tai vain yhtäkkisessä voimakkaassa ponnistuksessa.

Virtsankarkailun diagnoosi perustuu oirekuvaan sekä tutkittavan muuhun sairaushistoriaan. Ponnistusinkontinessin ja yliaktiivisen rakon erottaminen toisistaan ei ole yleensä vaikeaa (ks. taulukko). Tarvittaessa voidaan turvautua ns. virtsaamispäiväkirjaan, jolloin lääkärillä on tarkat tiedot virtsaamiskerroista ja virtsamääristä. Myös oirekyselykaavakkeet antavat tärkeää lisätietoa.

Lisätietoa virtsankarkailun hoidosta.

Gynekologinen tutkimus voi antaa tietoja lantionpohjan lihasten kunnosta ja vahvistaa epäilyjä ponnistusinkontinenssista. Gynekologisessa tutkimuksessa tarkastetaan samalla limakalvojen kunto, mahdolliset laskeumat sekä poissuljetaan lantion alueen kasvaimet. Selvissä tapauksissa yleislääkäri voi tehdä diagnoosin ilman sen kummempia erikoistutkimuksia.

Mikäli inkontinenssin tyyppi jää epäselväksi tai todetaan yliaktiivinen rakko, mutta ei selvää syytä sille, täytyy suunnitella jatkotutkimuksia. Näitä ovat esimerkiksi urodynaamiset tutkimukset, jossa mitataan virtsarakon ja –putken paineen vaihteluita. Tarvittaessa harkitaan virtsarakon tähystämistä tai ultraääni- tai magneettitutkimusta. Yleensä näitä tutkimuksia tekevät urologit ja gynekologit.

Lähteet:

Nuotio M, 2016. Iäkkäiden virtsainkontinenssi, Lääkärin käsikirja. Kustannus Oy Duodecim. Helsinki.

Stach-Lempinen B, 2017. Naisen virtsainkontinenssi, Lääkärin käsikirja. Kustannus Oy Duodecim. Helsinki.

Tapanainen J & Ylikorkala O, 2011. Naistentaudit ja synnytykset. Kustannus Oy Duodecim. Helsinki.

Tilvis R, Pitkälä K, Strandberg T, Sulkava R & Viitanen M, 2016. Geriatria. Kustannus Oy Duodecim. Helsinki.

Ladattavat tiedostot:

Virtsaamispäiväkirja(pdf)

Julkaistu: 6.8.2019