Äänessä on uusperheen äiti. Hän puhuu niistä, mistä ei saisi puhua. Ihmettelee, miksi niin vähän keskustellaan siitä ”rakastamisen pakosta”, jonka oletetaan asettuvan pehmeästi uusioperheen äidin ja isän sydämeen, kun perheeseen tulevat sinun ja minun lapset.
Haastateltava ajattelee jotenkin näin: On asioita, joita ei saisi sanoa, mutta joista on pakko puhua.
-Jo se helpottaa vähän, että sanon ääneen, että vihaan lasta.
Neljä lasta
Haastateltavan perheeseen kuuluu äidin ja isän lisäksi neljä lasta. Äidillä on entisestä liitostaan yksi lapsi ja isällä exänsä kanssa kolme. Kaikki lapset ovat kouluikäisiä: kaksi ala-asteella, kaksi murrosiässä.
- Kauheinta on se häpeä, etten ole kyennyt olemaan järkevä aikuinen. Kaikkia kun pitäisi rakastaa. Olen epäonnistunut, kun en ole pystynyt rakastamaan.
- Välillä tekisi mieli huutaa ja kiukutella kuin lapsi. Mutta olen aikuinen nainen ja minun pitää käyttäytyä sen mukaisesti.Tunteet toisen lasta kohtaan ovat erilaisia kuin tunteet oma lasta kohtaan, sanoo äitipuoli.
- Rakastan omaa lastani, mutta voin vihata hänen käytöstään. Toisen lasta kohtaan viha suuntautuu kokonaan häneen eikä vain hänen käytökseensä.
Parhaat puolet top 4
Hyvääkin on. Äiti ei vaihtaisi elämäänsä entiseen eikä myöskään haluaisi elää kaksin lapsensa kanssa. Hän listaa uusperheen parhaita puolia:
- Joutuu kasvamaan henkisesti hirveän paljon, kun täytyy ottaa huomioon monenlaisia ihmisiä ja ongelmia. Saa oppia erilaisista ihmisistä.
- Ainut lapsi on saanut sisaruksia. Lapsi joutuu oppimaan, miten olla muiden kanssa.
- Vanhemmat saavat kahdenkeskistä aikaa helpommin kuin ydinperheessä. On aikaa ”hoitaa parisuhdetta”, niin kuin tavataan sanoa. On kaksi elämää: ilman lapsia ja lasten kanssa.
- Osaan nauttia lapsettomista viikoista ja myös lapsellisista. Kun lapset ovat täällä, olemme lasten ehdoilla. Jaksamme paremmin olla mukana läksyissä ja harrastuksissa, kun saamme olla välillä kaksin. En tiedä, jaksaisinko samalla tavalla, jos lapset olisivat tässä aina.
Kauheuksien top 4
- Ongelmat tulevat yksitellen, sanoo haastateltava. Hänen perheessään ensin reagoi vanhin lapsi, sitten toinen ja nyt kolmas.
- Yksi isoista ongelmista on säännöt. On kahdet eri säännöt. Kun lapset tulevat kodista toiseen, menee pari kolme päivää sopeutumiseen. Sanotaan, mutta kun äidin luona…
– Uuden lapsen kunnioittaminen ja hyväksyminen on vaikeaa. – Tämä on molemminpuolista. Uuden vanhemman kunnioittaminen ja totteleminen voi olla hankalaa.
En ottaisi avaimia pois
Haastateltavaa järkyttää kuulla siitä, miten uusperheissä on joskus hylätty teini-ikäisiä, ”hankalia” lapsia. Avaimet saatetaan ottaa pois, ja nuori voi joutua hakemaan sijaa nuorten turvatalosta.
- En ymmärrä tällaista. Vaikka kuinka inhoaisin toisen lasta, en koskaan sanoisi, että tänne et saa tulla.
- En sano miehelleni haukkuakseni, että inhoan lastasi. Sanon siksi, että me pystyisimme käsittelemään sitä asiaa. Edellisessä suhteessa meillä meni päin persettä siksi, että emme keskustelleet asioista. Nyt joudumme tai saamme keskustella.
Mistä apua?
Haastateltavan perheongelmat eivät ole ratkenneet. Välillä on helpompaa, välillä vaikeampaa.
Apua on haettu kunnallisesta perheneuvolasta. Äiti kokee, että ammattiauttajille puhuminen on helpottanut, vaikka suoria vinkkejä ei ole saatu esimerkiksi siihen, miten äiti voisi käsitellä vihaansa uusiolasta kohtaan.
- En ole lapselle sanonut vihastani, mutta kyllähän lapsi vaistoaa sen. Välillä on aika vaikea elää tämän asian kanssa. En voi omille tunteilleni mitään.
Äiti on huomannut, että hänen pitäisi pystyä löysäämään odotuksiaan.
- Eihän ydinperheessäkään mene aina hyvin. Esimerkiksi murrosikäisten kanssa on ristiriitoja kaikkialla, meillä ehkä vain tuplana. Itsellä on sellainen odotus, että meillä pitäisi mennä kaikessa paremmin kuin normiperheessä, sillä lapset ovat kärsinet erosta. Pitäisi muka osata erota niin, että lapset eivät kärsi, vaikka eihän niin voi olla: kaikkihan kärsivät kuitenkin.
Lue lisää
