Kauneus ja Terveys

Valittamisen turhuus

Valittamisen turhuus
Ihmiset valittavat väsymystä ja nälkää. Ruuhkaa ja kiirettä. Sadetta ja paahdetta. Melua ja hiljaisuutta. Ihan kaikkea! Valittaminen ei johda mihinkään. Se vie vaan energiaa itseltä ja muilta.
Julkaistu: 29.9.2015

Se nakertaa myös itsetuntoa, koska itseä on helppo sättiä: Olen liian lihava, minulla ei ole mitään päällepantavaa, hiukseni ovat liian ohuet, silmäni pienet ja ihoni mitättömän värinen.

Entäs sitten läheiset: Ovat laiskoja, eivät soita tai tule käymään, puhuvat pahaa selän takana, murjottavat, eivät ojenna auttavaa kättään.

Työpaikka, kotikaupunki, oma maa, muut maat – niistä kaikesta löytyy runsain mitoin valitettavaa.

Vaikeneminen on kultaa

Mitäpä jos en valittaisikaan. Söisin, kun on nälkä. Nukkuisin, kun nukuttaa. Liikenneruuhkassa kuuntelisin lempimusiikkia. Sateella laittaisin kumisaappaat jalkaan ja paahteella liottaisin varpaita järvivedessä. Melulta sulkisin korvani ja hiljaisuudesta nauttisin.

Tapoja voi muuttaa

Itseäni ja läheisiäni kehuisin.

Ja ikäviä asioita tai ainakin niihin asennoitumistani muuttaisin. Kysyisin: Miten haluan asian olevan ja mitä olen valmis tekemään sen eteen? Ja sitten toimisin.

Olisin suvaitsevaisempi ja ymmärtäisin, että yhtä oikeaa tapaa ei ole. Minun tapani on hyvä, mutta niin on naapurinkin. Ja vähintään yhtä hyviä ovat ruotsalaisen tuttavan ja australialaisen serkunkin toimintatavat.

Minusta tulisi kuin huomaamatta avarakatseisempi ja leppoisampi. Rennompi ihminen.

Kirjoittaja on LCF Life Coach ja Shindo-rentoutusohjaaja.

Kommentoi »