Se nakertaa myös itsetuntoa, koska itseä on helppo sättiä: Olen liian lihava, minulla ei ole mitään päällepantavaa, hiukseni ovat liian ohuet, silmäni pienet ja ihoni mitättömän värinen.
Entäs sitten läheiset: Ovat laiskoja, eivät soita tai tule käymään, puhuvat pahaa selän takana, murjottavat, eivät ojenna auttavaa kättään.
Lue myös: Valittamisen turhuus
Työpaikka, kotikaupunki, oma maa, muut maat – niistä kaikesta löytyy runsain mitoin valitettavaa.
Vaikeneminen on kultaa
Mitäpä jos en valittaisikaan. Söisin, kun on nälkä. Nukkuisin, kun nukuttaa. Liikenneruuhkassa kuuntelisin lempimusiikkia. Sateella laittaisin kumisaappaat jalkaan ja paahteella liottaisin varpaita järvivedessä. Melulta sulkisin korvani ja hiljaisuudesta nauttisin.
- Lue myös: Opettele positiivinen asenne
Tapoja voi muuttaa
Itseäni ja läheisiäni kehuisin.
Ja ikäviä asioita tai ainakin niihin asennoitumistani muuttaisin. Kysyisin: Miten haluan asian olevan ja mitä olen valmis tekemään sen eteen? Ja sitten toimisin.
Olisin suvaitsevaisempi ja ymmärtäisin, että yhtä oikeaa tapaa ei ole. Minun tapani on hyvä, mutta niin on naapurinkin. Ja vähintään yhtä hyviä ovat ruotsalaisen tuttavan ja australialaisen serkunkin toimintatavat.
Minusta tulisi kuin huomaamatta avarakatseisempi ja leppoisampi. Rennompi ihminen.
Kirjoittaja on LCF Life Coach ja Shindo-rentoutusohjaaja.
