Terve.fi

Vaivaisenluu ja muut jalkaterän vaivat – fysioterapeutin näkökulma


Fysioterapeutti kertoo, että tyypillisimpiin jalkaterän vaivoihin kuuluvat esimerkiksi koukkuvarpaat ja alemman nilkkanivelen aliliikkuvuus. Miten niihin saa helpotusta?

Fysioterapeutti Pekka Hurskainen puhui Helsingin Lääkäripäivillä 2016 jalkaterän fysioterapiasta ja kertoo aiheesta myös Lääkäripäivien tiedotteessa. Hänen mukaansa tavallisimpia työllistäviä jalkateräongelmia ovat:

  • hallux valgus (vaivaisenluu)
  • koukkuvarpaat
  • alemman nilkkanivelen aliliikkuvuus
  • joustopronaation puuttuminen
  • jäykkä tai aliliikkuva isovarpaan tyvinivel (MTP1)
  • lyhyt I jalkapöydänluu eli Morton´s foot (Dudley Morton 1948), rakenteellinen voimakkaasti perimään liitetty poikkeavuus

Potilaan näkökulmasta kyse voi olla siitä, että ihminen pohtii, menisikö näyttämään vaivaansa lääkärille vai kävisikö ehkä ensin fysioterapeutilla.

Jalkaterän kivulle yritetään löytää syy

Hurskaisen mukaan podiatrisessa fysioterapiassa pyritään löytämään jalkaterän alueen oireelle ja löydöksille järkevä, asiakkaalle selitettävissä oleva syy. Fysioterapialle laaditaan suunnitelma yhdessä asiakkaan kanssa.

Fysioterapiatutkimuksessa on hänen mukaansa samankaltaisia perusperiaatteita kuin lääketieteellisessä tutkimuksessa: esitiedot, nykytila, löydösten perusteella suunnitellut hoitotoimenpiteet, hoidon toteutus ja tulosten seuranta.  

Nivelten yliliikkuvuus voi aiheuttaa vaivoja

Jalkaterään vaikuttavien lihasten kireydet ja heikkoudet sekä jalkaterän nivelten yli- tai aliliikkuvuudet aiheuttavat monia erilaisia vaivoja ja oireilua.

– Fysioterapian tavoitteena on parantaa jalkaterän toimintaa ja samalla koko kehon tasapainoa sekä hallintaa, sillä jalkaterän häiriöt ja virheet saattavat näkyä liikeketjussa jalasta ylöspäin aina hartioihin saakka, kuvaa Hurskainen.  

Keinoja: vahvistetaan, venytetään, teipataan

Poikittaiskaaren laskeutuminen on usein vaivaisenluun ja koukkuvarpaiden syynä, näkee Hurskainen. Laskeutumisen syynä voi olla heikko pitkä pohjeluulihas ja/tai takimmainen säärilihas tai lyhentynyt varpaiden ojentajalihas, jalan takaosan ylipronaatio tai lyhyt I jalkapöydänluu (Morton´s foot).

Heikkoja lihaksia vahvistetaan aluksi avoimessa liikeketjussa ja myöhemmin suljetussa liikeketjussa erilaisilla harjoitteilla.

Kireitä tai lyhentyneitä lihaksia venytetään ja ohjataan omatoimiseen venyttelyyn (pohjelihas ja takimmainen säärilihas).

Aliliikkuvia niveliä mobilisoidaan tai manipuloidaan normaalisti liikkuviksi (alempi nilkkanivel ja isovarpaan tyvinivel).

Kinesioteippauksilla korjataan asentoa, vähennetään lihaksiin kohdistuvaa kuormitusta tai aktivoidaan lihastoimintaa (vaivaisenluu). Kalvorakenteita voidaan rentouttaa faskiamanipulaatiolla.  

Tukipohjalliset vasta tutkimisen jälkeen

– Tukipohjalliset ovat apuväline, joka otetaan avuksi vasta tarkan tutkimisen ja harkinnan perusteella.

Tukipohjallinen ei ole pelkkä sisäkaaren tuennan väline eikä ainoa tuennan väline, ajattelee Hurskainen. Ensin pitää selvittää, miksi sisäkaari laskee, jotta päästään hoitamaan syytä. Jos syynä on jalan luiden rakenteellinen poikkeama, on pohjallistarve selvä – mutta tässäkin tapauksessa täytyy ottaa harjoitteet mukaan, jotta lopputulos olisi hyvä.

Lähde: Hurskaisen tiedote Lääkäripäivillä Helsingissä 2016

Julkaistu: 2.5.2016