Terve.fi

Uutta tietoa radonista

Uutta tietoa radonista
Ensimmäiset varoitukset saattoivat olla yliampuvia, mutta tutkimuksissa on sittemmin osoitettu, että radonkaasun aiheuttama keuhkosyöpävaara on todellinen. Lue lisää radonista.

Ensimmäiset varoitukset saattoivat olla yliampuvia, mutta tutkimuksissa on sittemmin osoitettu, että radonkaasun aiheuttama keuhkosyöpävaara on todellinen.  

Yhdysvaltalaiset pidättivät hengitystään, kun uutiset radioaktiivisesta kaasusta, radonista, pääsivät 1980-luvulla otsikoihin. Tutkijat olivat ilmeisesti löytäneet keuhkosyöpää aiheuttavia mörköjä kellareista kautta maan.

Radon osoittautui kuitenkin pikemminkin keskikokoiseksi peikoksi kuin jättiläismäiseksi ihmissyöjäksi. Vain muutama vuosi kohu-uutisten jälkeen Yhdysvaltain ympäristönsuojeluvirasto EPA päivitti vuonna 1986 antamansa arviot radonin aiheuttamista kuolemista. Myös arviota saastuneiden rakennusten lukumäärästä tarkistettiin alaspäin. Lehdistön innostus asiaan vaimeni ja maassa näytti vallitsevan yksimielinen väärän hälytyksen aiheuttama tyytymättömyys.

Tämäkin oli ylireagointia. Radon ei pärjää tupakalle, mutta terveysviranomaiset pitävät sitä yhä toiseksi tärkeimpänä keuhkosyövän aiheuttajana Yhdysvalloissa. Yleisen tietoisuuden hataruuden takia radon vaatii joka vuosi liikaa ihmishenkiä. Asiantuntijoiden mielestä kolmannes Yhdysvaltain noin 20 000:sta sisäilman radonin aiheuttamasta kuolemantapauksesta voitaisiin ehkäistä kunnostamalla asunnot, jotta radonkaasun pitoisuudet alittaisivat EPA:n kynnysarvot.

Radonin aiheuttamasta vaarasta ollaan kuitenkin ainakin jossain määrin tietoisia. Monissa osissa maata talonostajat saattavat pyytää myyjää tekemään radonmittauksia ennen kauppojen tekoa. Aikaisemmat vakavat varoitukset ja niiden myöhemmät päivitykset ovat kuitenkin kyllästyttäneet monia. Tämä kyllästynyt ilmapiiri johtuu asiantuntijoiden mukaan osaksi myös uhan luonteesta. Harvardin yliopistossa toimivan Harvard Center for Risk Analysis -tutkimuslaitoksen johtajan James Hammittin mukaan yleisö pelkää enemmän keinotekoisia kuin luonnollisia aineita. Hänen mukaansa radonin tapauksessa mikään häikäilemätön teollisuusyritys ei päästä jätteitään ympäristöön, joten asia ei herätä juurikaan moraalista tuohtumusta.

Kulkeutuu kellareista ylöspäin

Radon on näkymätön ja hajuton radioaktiivinen kaasu, joka on peräisin maaperän tai pohjaveden uraanista.

Kaasu pääsee rakennuksiin kellarikerrosten lattioiden ja seinien pienten halkeamien kautta ja imeytyy muihin tiloihin ilmanpaineen muutosten ajamana. Pitoisuudet ovat alunperin sisätiloissa suurimmillaan juuri pohjakerroksissa, joista käsin kaasu voi vähitellen saastuttaa koko talon. Kaasu kiinnittyy pölyhiukkasiin, jotka sisäänhengitettyinä saattavat takertua keuhkokudokseen.

Keuhkosyöpää on vaikea yhdistää sisäilman radonille altistumiseen, koska siihen on muitakin merkittäviä syitä. Radonaltistumista on vaikea mitata. Tutkijat voivat aina kysyä tupakoijilta, kuinka kauan ja kuinka paljon he ovat tupakoineet, mutta kukaan ei varmastikaan tiedä altistumisestaan hajuttomalle, näkymättömälle radonille, ellei omassa asunnossa tehdä säännöllisiä mittauksia.

Tutkijat ovat tunnistaneet tiettyjä keuhkosyöpäkudoksen mutaatioita, jotka saattavat olla radonspesifisiä, mutta löydökset eivät ole olleet kovin yksiselitteisiä.

Asiaa vaikeuttaa sekin tosiasia, että radon ja tupakka näyttävät kulkevan käsi kädessä aiheuttaessaan keuhkosyöpää. Eräiden arvioiden mukaan tupakoijat ovat kymmenen kertaa tupakoimattomia herkempiä radonin keuhkosyöpää aiheuttaville vaikutuksille.

John Boice on nashvilleläisen Vanderbiltin yliopiston säteilyasiantuntija. Hänen mukaansa on arvioitu, että jopa 90 % sisäilman radoniin yhdistetyistä keuhkosyövistä voitaisiin ehkäistä tupakoimattomuudella ja radoniin liittyvän keuhkosyövän riskiä voikin parhaiten pienentää lopettamalla tupakoinnin.

Radonin on uskottu parantavan kaikki sairaudet

Radonkylpylät ovat yhä melko suosittuja osassa Eurooppaa ja Japania. Tutkijat ovat raportoineet, että näissä kylpylöissä usein vierailevien kivut ja muut niveloireet ovat vähentyneet.

Montanassa toimii useita radonia hyödyntäviä ”terveyskaivoksia”. Löysimme internetistä yhden, joka veloittaa noin 25 euroa päivässä ja suosittelee noin 30 käyntiä terveyshyötyjen maksimoimiseksi. Radonpitoisuudet ovat tässä kaivoksessa EPA:n turvallisina pitämiin arvoihin verrattuna peräti 400-kertaisia, vaikkei edes otettaisi huomioon sitä, että EPA:n turvallisuusrajat perustuvat altistumiseen kokonaisen vuoden aikana. Lienee tarpeetonta todeta, että tällaiset radonhoidot ovat erittäin epäilyttäviä ja luultavasti vaarallisia.

Radonaltistus kaivoksissa

Kaikenlaisiin maanalaisiin kaivoksiin saattaa liittyä ympäröivän kallioperän geologiasta riippuen altistumista suurille radonpitoisuuksille. Jo 1800-luvulla havaittiin, että suhteettoman suuri osa kaivostyöläisistä sairastui ja kuoli keuhkosyöpään. Radonkaasun ja keuhkosyövän välinen yhteys pystyttiin vahvistamaan vasta 1920-luvulla, kun radonkaasua opittiin mittaamaan tarkasti.

Ennen pitkää tutkijat totesivat, että nimenomaan uraanikaivostyöläisillä ilmeni runsaasti keuhkosyöpää täysin ennustettavasti sen mukaan, kuinka vähän tai paljon radonkaasua he hengittivät kaivoskuiluissa.

Radonasiantuntijat törmäsivät kaikenlaisiin sisäilman radonille altistumiseen ja sen seurauksiin liittyviin epävarmuustekijöihin. He käyttivät uraanikaivostyöläisistä saamiaan tietoja rakentaakseen monimutkaisia tilastollisia malleja sisäilman radonille altistumisen aiheuttamien riskien arvioimiseksi. Näitä malleja on arvosteltu, osaksi siksi, että niissä oletetaan jo hyvin pienten radonpitoisuuksien aiheuttavan keuhkosyöpävaaran.

Asiantuntijat myöntävät, että heidän malliensa varhaiset versiot olivat virheellisiä ja johtivat yliarvioihin. He ovat kuitenkin myös sitä mieltä, että kaivostyöläisten terveydentilan jatkotutkimukset ovat oikeuttaneet oletukset pientenkin radonmäärien aiheuttamista vaaroista. Lisäksi he katsovat, että laajoissa sisäilman radonaltistumisesta tehdyissä tutkimuksissa, joissa ovat olleet mukana ympäristöviranomainen EPA, Yhdysvaltain syöpäinstituutti (National Cancer Institute) ja Maailman terveysjärjestö WHO, on osoitettu, että päivitetyn mallin antamat arviot ovat melko lailla oikeita. Tällaiset tilastolliset mallit tuottavat täsmällisten sijasta suuntaa-antavia tuloksia, joten raportoiduissa luvuissa on esiintynyt epäjohdonmukaisuuksia. EPA on päätynyt radoniin liittyvien keuhkosyöpäkuolemien arviossaan 21 000 tapaukseen vuodessa.

Säteilevät kodit

EPA on arvioinut, että noin kahdeksan miljoonan yhdysvaltalaisen asunnon radonpitoisuus on yli 4 pCi (pikocurieta) eli 0,148 Bq (becquereliä) litrassa ilmaa. Tällä tasolla virasto suosittelee vapaaehtoisia saneeraustoimia. Tämä merkitsee karkeasti arvioiden joka viidettätoista yhdysvaltalaista asuntoa.

Radonkaasu pääsee sisäilmaan erityisesti graniittia, savikiveä, fosfaattia ja pikivälkettä sisältävistä kallioperistä. Korkeita sisäilman radonpitoisuuksia mitattiin Yhdysvalloissa ensi kertaa taloissa, jotka oli rakennettu Reading Prongiin, joka on iso, uraanipitoisesta graniitista koostuva, Pennsylvanian, New Jerseyn ja New Yorkin osavaltioiden alueelle ulottuva geologinen muodostuma.

Mistä kaikki alkoi?

Maan koillisvaltioissa on useita kuumia pisteitä. Iowalaisissa asunnoissa on kuitenkin keskimäärin kaikkein korkeimmat radonpitoisuudet. Pitoisuudet ovat matalampia Alaskassa, Texasissa ja suuressa osassa Etelävaltioita. Näihin laajoihin maantieteellisiin yleistyksiin ei kuitenkaan kannata tuudittautua. Vaaravyöhykkeessä oleva asunto voi sijaita täysin turvallisen asunnon naapurissa.

Radonmittauksia tehdään usein asuntoa myytäessä. Ostaja saattaa vaatia mittausta, mutta yleisesti ottaen myyjää ei vaadita tekemään sitä tai maksamaan siitä. Joskus ostaja ja myyjä sopivat kustannusten jakamisesta.

Radonin mittaaminen on melko suoraviivaista. Lyhyen aikavälin mittausta varten mittauslaitteen on oltava asunnossa lyhyen aikaa eli vain muutamia päiviä. Ikkunat ja ovet on tällöin pidettävä mahdollisimman hyvin suljettuina. Radonpitoisuudet vaihtelevat, joten vähintään muutaman kuukauden mittausaika antaa huomattavasti tarkemman kuvan altistumisesta.

Ongelman ratkaisu

Sisäilman radonpitoisuutta voidaan alentaa kahdella eri keinolla. Kaasua ei päästetä sisään. Jos sitä kuitenkin pääsee sisäilmaan, on kehitettävä riittävä ilmavirta sen ohjaamiseksi ulos. Rakenteiden halkeamien tiivistäminen ja radonia läpäisemättömän kalvon asentaminen ovat suositeltavia toimenpiteitä etenkin uusissa rakennuksissa. EPA:n internetsivujen mukaan suosituin keino on kuitenkin asentaa tuulettimella varustettu ilmastointiventtiili rakennuksen alapuolelle imemään radonia jatkuvasti pois sisätiloista.

Radonia voi päästä juomaveteen, mutta riski on pieni verrattuna sisäilmaan liittyvään vaaraan. Vesihanoihin asennetut suodattimet pystyvät poistamaan radonia talousvedestä, mutta pieni osa siitä voi päästä sisäilmaan vettä laskettaessa.

Copyright © 2007 by President and Fellows, Harvard College. All rights reserved.

Artikkelin sisältö vastaa yhdysvaltalaista hoitokäytäntöä.

Julkaistu: 30.7.2008
Kommentoi »