Analyysi perustuu AFFIRM-tutkimuksen aineistoon, joka alun perin suunniteltiin vertailemaan kahta eteisvärinän eri hoitostrategiaa, rytmikontrollia ja sykekontrollia. Tutkimukseen osallistui hieman yli 4 000 eteisvärinästä kärsivää potilasta, joista noin puolet oli digoksiinilääkityksellä. Muut potilaat saivat toisia sydänlääkkeitä.
Ensimmäisessä analyysissä digoksiinia käyttäneillä todettiin 60 prosenttia suurempi riski menehtyä sydämen rytmihäiriöön ja 35 prosenttia suurempi riski menehtyä muihin sydän- ja verisuonitautioireisiin kuin muilla tutkimuspotilailla. Myös kokonaiskuolleisuuden havaittiin lisääntyneen digoksiinia käyttäneillä 40 prosenttia.
Analyysin heikkous oli kuitenkin se, ettei AFFIRM-tutkimusta oltu alun perin suunniteltu selvittämään digoksiinin vaikutuksia, vaan kyseessä oli tutkimuksen aineistosta tehty jälkianalyysi. Tämä voi vaikuttaa tulosten tulkintaan siten, etteivät haitat johdukaan itse lääkkeestä, vaan siitä, että toiseen ryhmään on esimerkiksi valikoitunut sairaampia potilaita.
Tutkijat tekivät samaan aineistoon perustuen uuden jälkianalyysin, jossa digoksiinia käyttäneille potilaille laadittiin heidän ominaisuuksiaan muistuttava ryhmä, jotta vertailtavuus digoksiinia käyttäneiden ja käyttämättömien ryhmien välillä paranisi. Tätä analyysitapaa hyödyntämällä digoksiinia saaneilla ei todettu suurentunutta kuolleisuuden tai sairaalahoidon vaaraa muihin potilaisiin verrattuna. Yhteys oli samankaltainen riippumatta siitä, oliko digoksiinia käytetty yksinään tai yhdistämällä muihin eteisvärinän hoidossa käytettäviin lääkkeisiin.
Tutkijoiden mielestä tulokset viittaavat siihen, ettei nykyinen tutkimusnäyttö anna aihetta kyseenalaistaa digoksiinin käyttöä eteisvärinän hoidossa.
Tutkimukset julkaistiin arvostetussa European Heart Journal -lehdessä.
Uutispalvelu Duodecim
Lähteet:
European Heart Journal 2013 ja European Heart Journal 2013
Copyright Duodecim 2013
Lue myös:
