Terve.fi

Yleistietoa unettomuudesta

Mistä unettomuus johtuu? Uniongelmat voivat johtua monesta eri syystä.

Unettomuus on yleinen vaiva, kansanterveydellinen ongelma ja tärkeä päiväaikaisen väsymyksen syy. Sitä voi esiintyä missä tahansa vaiheessa yötä. Unettomuus ei ole sairaus, vaan oire. Sen hoitamiseksi täytyy saada selville oireen taustalla oleva syy. Yleisimpiä unettomuuden syitä ovat jännittyneisyys, ahdistuneisuus ja huonot nukkumistottumukset. Jos unettomuus kroonistuu, se lisää sairauksien ja tapaturmien riskiä sekä huonontaa elämänlaatua.

Elämän perusasioiden puutteet on syytä korjata unettomuudesta kärsiessä. Hyviä kotikonsteja kannattaa käyttää unettomuuden hoidossa, niistä voi olla korvaamaton apu. Lääkärin puoleen kannattaa kääntyä, jos omat konstit eivät riitä tai jos arvelee unettomuuden taustalla olevan jonkin lääkärin arviota vaativan syyn, kuten sairauden tai lääkityksen. Unipäiväkirja on hyvä laatia ennen lääkärissä käyntiä. Unilääkkeet voivat auttaa uneen pääsemisessä, mutta niiden käytössä kannattaa olla varovainen, eikä niitä saa käyttää liian pitkiä jaksoja kerrallaan. Unettomuus kannattaa hoitaa, sillä se voi johtaa masennukseen, muihin mielenterveyshäiriöihin tai päihteiden käyttöön.

Unettomuuden aiheuttaja

Unettomuus ei ole sairaus, vaan se on oire jostakin muusta. Usein sen taustalla voi olla useitakin syitä. Usein unettomuudella on altistavia, laukaisevia ja ylläpitäviä tekijöitä, jotka helposti muodostavat noidankehän, joka ruokkii itse itseään. Unettomuus alkaa yleensä elämäntilanteen muutoksesta, johon unettomuus on luonnollinen reaktio. Tilanne kroonistuu, kun itse unettomuus ja univaikeus alkaa aiheuttaa huolta ja pelkoa. Kierteen katkaiseminen on tällöin paras lääke unettomuuteen.

Yleisin unettomuuden muoto on toiminnallinen unettomuus. Toiminnallisen unettomuuden taustalla on usein jännittyneisyyttä tai ahdistuneisuutta, huonoja nukkumistottumuksia, unettomuuden pelkoa tai masennusta. Noin 90 prosentissa unettomuustapauksista on mukana toiminnallista unettomuutta.

Usein unettomuus liittyy epäsäännölliseen nukkumisrytmiin, liikunnan vähyyteen tai liiallisen alkoholin, huumeiden, tupakan tai kofeiinipitoisten aineiden nauttimiseen. Pari kupillista kahvia päivässä voi joillakin henkilöillä olla riittävä määrä heikentämään unen laatua. Liiallinen vireys on unen este. Myös alkoholi heikentää unta vähentämällä unen syvyyttä. Se voi liittyä myös psyykkiseen stressiin, depressioon tai kipuja aiheuttavaan sairauteen. Psykoottisissa häiriöissä esiintyy usein unettomuutta, samoin tietyissä persoonallisuushäiriöissä ja kaksisuuntaisen mielialahäiriön maniavaiheessa. Muita unettomuuden taustasyitä ovat kronobiologiset syyt, kuten kaamosaika, vuorotyö, aikaerorasitus ja epäsäännölliset elämäntavat.

Unettomuus jaetaan usein kestonsa mukaan eriasteisiin unettomuuksiin. Tilapäinen unettomuus (alle 4 viikkoa) liittyy usein stressiin tai säännöllisen unirytmin häiriöön, kuten esimerkiksi aikaeroon. Tilapäinen unettomuus häipyy nopeasti rasittavan tekijän väistyttyä. Lyhytaikainen unettomuus (4-12 viikkoa) puolestaan voi liittyä elämäntilanteessa tapahtuviin muutoksiin tai suruun. Se kestää pidempään, kuin tilapäinen unettomuus, mutta sekin parantuu elämäntilanteen tasaannuttua. Pitkäaikaisen unettomuuden (yli 3 kuukautta) taustalla voi olla erilaisia syitä, myös yhtä aikaa. Lähes kaikkiin mielenterveyshäiriöihin liittyy pitkäaikaista unettomuutta.

Unettomuuden takana voi olla myös elimellinen sairaus. Tällaisia sairauksia ovat mm. erilaiset kivuliaat sairaudet, reuma, aivojen rappeumasairaudet, dementia, Alzheimerin tauti, Parkinsonin tauti ja keuhkosairaudet, kuten keuhkoahtaumatauti. Diabeteksen (tyyppi 1, tyyppi 2) janontunne, tihentynyt virtsaamisen tarve tai kilpirauhasen liikatoiminta voivat myös olla syitä unettomuuteen. Obstruktiivinen uniapnea, levottomat jalat -oireyhtymä tai rintakipuilu voivat aiheuttaa unettomuutta. Samoin myös krooninen sydämen vajaatoiminta voi olla unettomuuteen vaikuttavana tekijänä.

Joskus harvoin unettomuuden syynä ovat lääkkeet. Beetasalpaajat voivat esimerkiksi olla painajaisunien taustalla. Diureetit taas täyttävät rakon virtsalla ja yö voi sen johdosta olla levoton. Muita unettomuutta mahdollisesti aiheuttavia lääkkeitä ovat bentsodiatsepiinit, erityisesti rauhoittavien lääkkeiden päiväkäyttö, kalsiumkanavan salpaajat, klonidiini, kortisoni, osa epilepsialääkkeistä ja jotkut kipulääkkeet säännöllisesti käytettyinä. Muita tällaisia lääkkeitä ovat mm. efedriini, kilpirauhashormonit, teofylliini ja antikolinergit sekä beeta-2-adrenergisiä reseptoreita stimuloivat valmisteet.

Unettomuus voi olla myös erillistä, muusta syystä johtumatonta ns. primaarista unettomuutta. Primaarinen unettomuus alkaa yleensä jo lapsuusiässä ja jatkuu muuttumattomana, mutta se voi myös vaikeutua. Vähintään kuukauden jatkuva unettomuus, jonka syy ei ole mielenterveyden häiriö eikä elimellinen sairaus voi olla primaarinen unettomuus. Noin 15 % unettomuuksista on primaarista unettomuutta.

Vanhuudessa elimistön univaiheiden kestot ja osuudet muuttuvat. Kevyen unen kesto pitenee ja osuus kasvaa syvän unen lyhentyessä ja sen osuuden vähentyessä. Tämä elimistön normaali muutos saattaa tuntua unen laadun heikkenemisenä. Öisin saattaa heräillä useammin kuin ennen ja uni voi tuntua laadultaan huonommalta. Normaalia vanhuuden tuomaa unen muuttumista ei pidä sekoittaa unettomuuteen. Ikääntymiseen liittyvä unettomuus voi alkaa jo vaihdevuosi-iässä, ja sen taustalla ovat hormonitoiminnan muutokset. Vanhuuden unettomuus on kuitenkin yhteydessä useasti taustalla oleviin sairauksiin ja lääkityksiin.

Unettomuuden seuranta

Unettomuuden arviointi kuuluu kaikille terveydenhuollon hoitotasoille. Unettomuuden hoito ja seuranta tapahtuvat avoterveydenhuollossa. Riippuen unettomuuden etiologiasta voidaan konsultoida tai lähettää ongelmaan erikoistuneen erikoisalan poliklinikalle (esim. mielenterveyshäiriöissä psykiatrin konsultaatio).

Unettomuuden periytyvyys

Unettomuudelle voi altistaa myös geneettiset tekijät.

Unettomuuden yleisyys

Unettomuus on yleisin unihäiriö. Siitä kärsii ajoittain noin kolmannes aikuisväestöstä ja 10-15% näistä tähän liittyy toimintakyvyn häiriöitä. Tilapäisestä unettomuudesta kärsii 30–35 % aikuisista, ja lyhytkestoista unettomuutta esiintyy vuosittain 15–20 %:lla aikuisista.

Unettomuuden ennuste

Unettomuus pitkäaikaisoireena on merkittävä haitta varsinkin, jos työ vaatii hyvää vireystilaa. Unettomuus voi johtaa masennukseen, ahdistuneisuushäiriöön tai päihteiden väärinkäyttöön. Se voi olla myös lihavuuden, sydän- ja verisuonitautien ja diabeteksen riskitekijä. Unettomuuden aiheuttama väsyneisyys kasvattaa tapaturmien riskiä. Väsymys on taustatekijänä 30 prosentissa liikenneonnettomuuksista. Unilääkkeiden toistuva käyttö on myös yhteydessä lisääntyneeseen kuolleisuuteen.

Unettomuus on usein pitkäaikainen vaiva. Suurin osa unettomuudesta kärsivistä kokee univaikeuksia vielä viisi vuotta häiriön alkamisen jälkeen. Kymmenen vuoden kuluttua noin puolet kokee univaikeuksia. Yli 8,5 ja alle 4,5 tuntia vuorokaudessa nukkuvilla kuolleisuuden riski on lisääntynyt 15 prosenttia normaalimäärään nukkuviin verrattuna yleisväestössä.

Lähteet:

Unettomuus. Käypä hoito-suositus, Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Unitutkimusseura ry:n asettama työryhmä. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim, 2017 (viitattu 26.2.2018). www.käypähoito.fi

Hublin C. Unettomuus, Lääkärin käsikirja, Duodecim Kustannus Oy 2016.

Partonen T ym. Unettomuus, Psykiatria, Duodecim Kustannus Oy 2016.

ICD-10:

F51 Ei-elimelliset unihäiriöt

Julkaistu: 5.4.2018
2 kommenttia