Työpisteen säädöt kohdalleen

Erilaisia näppäintasoja ei nykyisin suositella, koska ne ovat usein liian matalia. Siirtele silloin tällöin näppäimistöä asentoa vaihtaaksesi. Ellei työtasoja voida säätää, saat sopivan työasennon säätämällä työtuolia.

Erittäin mainio vaihtoehto on nostettava ja laskettava työtaso. Joko niin, että on kaksi eri pistettä; toinen istuen tehtävään ja toinen seisten tehtävään työhön, jolloin voisi hyvinkin tunnin tai puolen välein vaihdella työasentoa. Näin työasennon staattisuus saadaan katkaistua mukavasti. Nykyisellä läppäriaikakaudella olisi jopa suotavaa työskennellä ajoittain makuullaan, esim. vatsallaan pari tyynyä rintakehän alla tukemassa, jottei käsiin ja kyynärpäihin kohdistu liikaa painetta. Näin välilevymmekin saavat tauon jatkuvan pystyasennon aiheuttamasta paineesta. Samaisessa asennossa alaselkäkin olisi aivan päinvastaisessa asennossa lysähtäneeseen istuma-asentoon verrattuna.

Työtuolit ovat kehittyneet valtavasti ja niissä on paljon säätömahdollisuuksia. Hyöty on kuitenkin olematon, jos istumatyöläistä ei ole koulutettu käyttämään säätöjä, eikä hän ole oppinut istuma-asennon perustekijöitä. Vastuuta istuma-asennosta tulee ottaa niin istujien, tuolien valmistajien sekä terveydenhuollon ja liikunnan ammattilaisten. Säädöt kannattaa opetella ja niitä kannattaa hyödyntää, jotta säästyy ikävämmiltä ja suuremmilta kuntoutusponnisteluilta.

Korkeussäätö kuuluu tänä päivänä työtuolin vakiovarustukseen. Säädä työtuolisi siten, että jalkasi ulottuvat reilusti maahan ja selkänoja tukee lanne-ristiselkää. Polven ja lantion ihanteellinen kulma on hieman yli 90 astetta. Säädä istuimen käsinojien korkeus niin, että kädet ovat samalla tasolla näppäimistön kanssa likimain vaakatasossa.

Alaselän tuen pitää olla sekä korkeus- että syvyyssäädettävä. Säädä tuki sellaiselle korkeudelle, että sen keskikohta tulee lannerangan keskikohtaan. Syvyyssuunnassa tuen tulee pitää lanneranka notkolla mutta se ei saa painaa lannerankaa voimakkaaseen taakse taivutukseen. Huomaa, että tuen syvyyssäätöä voi joutua hiljalleen lisäämän, kun alaselän rakenteet, jotka ovat mukautuneet aiempaan kumaraan asentoon alkavat mukautua jälleen ”normaalimpaan” asentoon.

Yläselän tuki tulee samalle tasolle kuin missä pakaroiden takaosa on. Pidettäessä yläselkä tuessa kiinni säilyy myös lannerangan notko. Tällöin olkapäät ja lavatkin yleensä ohjautuvat niille sijoille, joille ne ovat tarkoitettukin: Olkapäät pysyvät helpommin sivuilla, eivätkö ne painu niin helposti vartalolinjan etupuolelle ja lavat eivät pyri liukumaan niin herkästi sivulle, vaan ovat lähempänä selkärankaa. Säädä myös selkänojan kaltevuutta. Sopivimman kaltevuuden löydät yleensä vain kokeilemalla, mutta kannattaa muistaa, että mitä suurempi kulma vartalossa on (taaksepäin nojaava asento) sitä pienempi on kuormitus alaselälle.

Lopuksi yksi merkittävimmistä tekijöistä niskahartiaseudun ongelmiin – Pää. Ennen kaikkea sen sijainti suhteessa muuhun vartaloon. Pään tuki tulisi alaselän tuen tavoin olla sekä korkeus- että syvyyssäädettävä. Tuen avulla pään ja sitä kautta niskan asento täytyy saada säädettyä niin, että korvan nipukka on samalla tasolla kuin olkapään luinen olkalisäke (acromion). Tällöin pään, tuon viisikiloisen mollukan, vääntömomentti on pienimmillään. Jos se taas roikkuu 6-10 cm:ä tuon korvan nipukan ja acromion muodostaman suoran etupuolella, moninkertaistuu vääntömomentti kaularangan alaosissa.

Huomaa tuolia hankkiessasi että jaloissa olevissa pyörissä pitää olla lukot. Näin tuoli voidaan lukita paikoilleen, jolloin taataan samalla perustukset hyvälle istuma-asennolle. Huomaa myös, että jos tietokoneella on useampia käyttäjiä, sekä istuimen että pöydän säädöt on oltava mahdollisimman yksinkertaisia, jotta säädöt viitsitään myös tehdä. Tärkeää, että säädöt osataan tehdä ja näin taataan itselle muuttuvia työasentoja säätöjä varioiden.

Ihanteellisinta työergonomiaa on pyrkiä vaikuttamaan työpisteeseen sen uusiutuessa tai jo ennen kuin tulee kyseiseen työpisteeseen. Ennen työvälineiden hankintaa niitä olisi hyvä päästä kokeilemaan, koska kaikille sopivaa ”parasta” ei olekaan. Tarvittaessa on hyvä pyytää opetusta ja ohjausta kalusteiden, laitteiden ja ohjelmistojen mukauttamiseksi itselle sopiviksi.

Ota Asento haltuun! 

Yllämainitun asennon ylläpitoa helpottaa alaseläntuen säätäminen siten että tuoliin istuttaessa sen alareuna on juuri pakaroiden yläosan päällä, näin ollen nojattaessa yläselkä tukeen pysyy alaselässä notko ohjaten ylävartalon asentoa ryhdikkäämpään suuntaan. Kun takaraivokin pidetään tuessa kiinni, pystytään vähentämään pään eteen työntymistä sekä voidaan ohjata hartioiden ja olkapäiden asentoa vähemmän kuormittavaksi

- Istuttaessa selkälihakset joutuvat työhön. Mitä enemmän kumartuu eteenpäin, sitä voimakkaammin ne jännittyvät

- Eteenpäin nojatessa päätä voi tukea kädellä.

- Istuttaessa lonkkanivelet hieman loitonnettuina, kääntyy lantio selvästi pystympään asentoon ja alaselän luonnollinen notko on huomattavasti helpompi säilyttää

- käsien loitontuminen kasvattaa olkapäiden ja lapojen lihasten kuormitusta, sillä ne joutuvat kannattelemaan käsiä niiden ollessa kauempana vartalosta.

- Käytä hyväksesi työtuolisi käsinojia

- Alaselän taakse taivutusten funktiona on palauttaa alaselän liikerataa istumisen jälkeen, etenkin jos asento on ollut lysähtänyt

- Lysähtäneessä asennossa selän takaosan kudokset ovat venyneet ja välilevyissä takaosan paine on kohonnut. Taakse taivutus siis pyrkii siirtämään paineen takaisin keskemmäs välilevyä mihin se kuuluukin

- Niskan taakse veto saa aikaan ylärintarangan ja alakaularangan ojentumisen sekä yläniskan koukistumisen. Kaikki edelliset liikesuunnat ovat päinvastaisia lysähtäneelle istuma-asennolle, aivan kuten alaselän taakse taivutuskin

- Liikkeen tarkoitus on lisätä liikerataa ylärintarangassa ja kaularangassa, helpottaen ääriasentoon venyneiden kudosten sekä välilevyjen takaosien painetta

- Puhelimeen puhuessa voi nousta seisomaan

- Parempi on vaihtaa vaikka väärästä asennosta toiseen kuin istua työpäivänsä liikkumatta

- Pääasia on, että liikkuu!