Työpaikkaliikunta - yksittäisistä purkauksista suunnitelmalliseen toimintaan

Terveyden kannalta tulisikin liikkua vähintään 30 minuuttia neljästi viikossa sellaisen liikunnan parissa, jossa hikoillaan sekä hengästytään miellyttävissä merkeissä. Tämän lisäksi tulisi saada samanlainen annos siirtymisiin ja hyötypuuhasteluun painottuvaa hyötyliikuntaa. Liikuntaharrastuksessa säännöllisyys ja jatkuvuus ovat avainsanoja. Sitä tukee muun muassa tutkimustulokset, joissa on havaittu puolen tunnin reippailun kiihdyttävän kolesteroliaineenvaihduntaa noin kahden vuorokauden ajaksi.

Vaikka nykyisin on aiempaa enemmän vapaa-aikaa ja aikuisväestö kuntoilee enemmän kuin koskaan, on kokonaisaktiivisuus silti voimakkaassa laskussa. Kuntoliikuntaan käytettävä muutaman tunnin viikkoannos on melko marginaalinen siivu viikon 168 tunnista.

Vaikka noin puolet aikuisväestöstä liikkuukin määrällisesti riittävästi, ei liikunnan teho täytä kunto- ja terveysliikunnan vaatimuksia. Heidän kohdallaan kyse on siis laadun parantamisesta tehoa eli vauhtia, sykettä ja kuormaa nostamalla. Liikkumattomia, liian vähän liikkuvia sekä liian alhaisella teholla liikkuvia on kaikkiaan noin 2,1 miljoonaa. Ongelma koskettaa voimakkaammin miehiä. Suurinta riskiryhmää ovat 35-49 -vuotiaat, keski-ikäiset suomalaiset (67 % ei liiku tarpeeksi).

Työpaikkaliikunta tukee liikuntaharrastusta myös vapaa-ajalla 

Työpaikkaliikunta on vuosien varrella nostanut asemaansa ja noussut merkitykseltään vahvaksi vaikuttajaksi suomalaisten liikuntaharrastuksen tukijana. Työnantajat käyttävät liikuntaan vuositasolla noin 280 miljoonaa euroa, joka on miltei kolme kertaa valtion liikuntabudjetin verran (97 milj.).

Yritysten suosimia liikuntapalveluja ovat mm. kuntotestit, liikuntasetelit, työntekijöiden kuntosaliharrastuksen ja uimalippujen sekä pelivuorojen tukeminen, liikuntapäivät, erilaiset kurssit sekä säännölliset jumppa- ja taukoliikuntatunnit yrityksen omissa tiloissa. Edelliset palvelut kohdentuvat voimakkaasti jo aktiivisiin ja innokkaisiin liikkujiin. Suurin haaste onkin saada passiiviset, huonokuntoiset ja liikuntaan varauksella suhtautuvat työntekijät liikkeelle.

Aktiivisiakaan ei toki saa unohtaa, mutta edellä mainitut palvelut soveltuvat heille mainiosti. Terveyden kannalta riittämättömästi liikkuville, passiivisille henkilöille tulisi tarjota ennen kaikkea aloittamisen kynnystä madaltavia, opettavia ja omatoimisuuteen ohjaavia liikuntapalveluja. Tällöin ei kertaohjaus tai virkistyspäivä riitä. On panostettava pitkäjänteisempään ja muutoshakuisempaan toimintaan.

Tutkimusten mukaan liikunnallisesti aktiivinen työntekijä säästää vuositasolla 500 € inaktiiviseen henkilöön verrattuna. Se on kuitenkin marginaalinen hyöty verrattuna työntekijän saamaan henkilökohtaiseen bonukseen. Parempi kunto, vireämpi olo, terveempi keho ja lisääntynyt työteho ovat bonuksia, joiden arvoa ei voi rahassa mitata. Emme siis tee ainoastaan työnantajallemme palvelusta pitäessämme itsestämme parempaa huolta, vaan hyödyn saavat kokea niin läheiset, työtoverit ja mikä parasta, me itse. (Lähteenä: Kansallinen aikuisten liikuntatutkimus 2006.)

Virkistystoiminnasta työkyvyn ja elämänlaadun parantamiseen 

Työkykyä ylläpitävästä ja parantavasta liikunnasta ollaan siirrytty työhyvinvointia edistävään ja työvirettä nostattavaan toimintaan. Ainakin nimi on muuttunut, jos ei muuta. Tyky on vaihtunut Tyhyksi ja virkistyminen vireeksi. Puheet ovat kristallisoituneet, mutta missä viipyy toiminta? Kelkkasafarit ja puissa kiipeilyt on koettu ja vahingoista on viisastuttu – toki elämyksille ja tyhjennysreissuille oli paikkansa, mutta nyt ymmärretään, että muutos vaatii opettelua ja kehitys sitoutumista. Kaikelle on aikansa ja paikkansa. Työpaikkaliikunnassa puhaltavat nyt pitkäjänteisten ja opettavien valmennusohjelmien tuulet.