Voi hyvin

Tunnetko omat arvosi?


Jos omat arvot ovat kadoksissa, riittämättömyyden tunne ja paha olo nakertavat hyvinvointia.
Kuvat iStock

Mikä minulle on tärkeää? Moni hukkaa kysymyksistä merkittävimmän kiireen ja velvollisuuksien paineessa.

Kun ihminen kertoo elävänsä hyvää elämää, se tarkoittaa usein sitä, että hän elää arvojensa mukaisesti. Siksi elämä kannattaa pysäyttää hetkeksi, ennen kuin se pysäyttää sinut, kehottaa psykoterapeutti ja kouluttaja Arja Pihlaja.

Terveys on tyypillisesti asia, jota pidämme itsestään selvänä, emmekä välttämättä vaali sitä. Mutta kun menetämme sen, tajuamme mikä arvo on sillä, että joka aamu voi herätä terveenä.

Joskus taas omat perusarvot – vaikkapa uskonto tai perhearvot – joutuvat syystä tai toista ristiriitaan omassa mielessä. Tai koko elämä saattaa mennä uusiksi. Se, mikä on ollut tarkoituksenmukaista ja toimivaa, ei olekaan enää sitä.

– Tulee olo, että olen hukassa tai epäonnistunut, kun en ole pystynyt pitämään itselleni arvokkaasta asiasta huolta. Elämä ei mennytkään niin kuin ajattelin.

Näinä hetkinä moni alkaa kysellä elämättömän elämän perään: mihin nämä vuodet ovat hävinneet?

Ihminen havahtuu siihen, mitä polkuja hän on oikein kulkenut. Hän huomaa keskittyneensä liikaa johonkin elämän osa-alueeseen, ja muut asiat ovat jääneet katveeseen. Se voi tapahtua aika salakavalastikin.

Omien tunteiden äärelle kannattaa pysähtyä ja tunnistaa ne, sillä ne ovat ovi omiin arvoihin. Moni esimerkiksi potee kriisitilanteessaan syyllisyyttä, häpeää tai riittämättömyyttä. Kun tunnetta tutkii tarkemmin, paljastuu, mikä tärkeä oma arvo on ollut hukassa tai ei ole täyttynyt – ja siksi voi itse huonosti.

Pihlaja itse oivalsi eräässä vaiheessa työelämää, että kivojakin asioita voi tehdä liikaa ja väsyttää sillä itsensä.

– Kun työhön suhtautuu intohimoisesti, se saattaa imaista liikaa. Silloin varoitusmerkkejä on vaikeampi huomata verrattuna siihen, että tapahtuisi jotain inhottavaa.

Tällaisissa tilanteissa meillä on tapana ryhtyä moittimaan itseämme: minunhan olisi pitänyt tajuta tämä jo aikaa sitten!

– Mutta ihminenhän on tehnyt asioita niistä lähtökohdista ja sen tiedon varassa, joka hänellä on siinä elämänvaiheessa ollut. Hän on tehnyt parhaansa. Mikään ei ole niin julmaa kuin jälkiviisaus. Tarjoan armon näkövinkkeliä.

Arvojen lista voi olla pitkä, mutta listan ja käytännön tekojen välillä onkin ristiriita.

Pihlaja pyytää usein asiakkaitaan laatimaan listan arvoistaan: mikä elämässä on tärkeää ja mitä arvoja haluaa toteuttaa. Yleensä luettelossa ovat perhe, työ, terveys, liikunta.

– Mutta kun pyydän ihmistä kertomaan asteikolla nollasta kymmeneen, kuinka paljon hän näitä hänelle tärkeitä arvoja arjessaan toteuttaa, saattaa pisteytetty näkökulma yllättää.

Jos joku kertoo olevansa henkeen ja vereen luontoihminen, mutta antaa hyvin alhaiset pisteet ulkoilulle, silloin hän on luontoihminen vain mielensä tasolla. Hän ei toteuta kyseistä arvoa elämässään. Tai jos perhe-elämä kuuluu ykkösarvoihin, mutta kalenteri on täynnä menoja, voi olla havahtumisen paikka.

– Joku viisas on sanonut ’näytä minulle kalenterisi, niin minä kerron, millaisia sinun arvosi ovat olleet’. Käytännön teot puhuvat omaa kieltään sinun arvoistasi ja sitäkin on hyvä kuunnella.

Tärkeää on muistaa, että nyt ollaan lähdössä uuteen suuntaan. Liikaa töitä tekevä voi aloittaa muutoksen vetämällä kalenteriin viivaa merkiksi vapaan varaamisesta.

Lue myös: Seitsemän askelta uuteen suuntaan

Joskus suunnanmuutos on hyvinkin vaikea. Esimerkiksi ehjää perhettä arvostava, omien vanhempien eron kokenut ihminen saattaa jäädä pitkäksikin aikaa vaikeaan parisuhteeseen, koska hän ei halua lapsilleen avioeroperhettä. Moni herää vasta, kun lapset voivat huonosti tai ovat peräti vaarassa. Kaunis arvo eli pyrkimys pitää kiinni perheyhteydestä voikin jarruttaa toisen tärkeän arvon eli turvallisuuden hyväksi tehtävää päätöstä.

Tavoite tulee näkyväksi, kun pysähtyy pohtimaan, millaista elämä olisi, jos se olisi juuri sellaista, josta unelmoi.

Kun arvot menevät uusiksi, on vuorossa uuden suunnan etsiminen ja elämän uudelleen järjestäminen. Se vaatii työstämistä ja käytännön tekoja. Arvoja on tärkeää pohtia omaa arkea vasten ja jalkauttaa ne sinne. Pihlaja vinkkaakin kysymään itseltä, minkä aika on nyt minun elämässäni, ja pohtimaan, millaista elämää eläisi, jos eläisi omaa ihanne-elämää. Näin uusi tavoite tulee näkyväksi.

Kun ihminen lähtee konkreettisesti pohtimaan unelmaelämäänsä ja arvojaan, hän voi löytää uusia tapoja toteuttaa itseään tai olla oma itsensä. Hän saattaa myös huomata, että ihan kaikkia elämänarvoja ei tarvitsekaan hylätä, vaan niitä voi jatkojalostaa paremmin itselleen sopiviksi.

Eikä kaiken tarvitse muuttua kerralla. Se voisi tuntua liian suurelta harppaukselta.

Uutta arvojen mukaista suuntaa etsiessä on hyvä myös kysyä, millaisille arvoille tulee tilaa, kun tietty ongelma poistuu kokonaan.

Lue myös: Pappi Nuusa Parkkinen: Elä arvojesi mukaan

Terapiassa Pihlaja lähtee usein kartoittamaan asiakkaan omia voimavaroja ja kysyy, minkä varassa tämä on kaikesta huolimatta selviytynyt tähän asti. Onko tällä joku luonteenpiirre tai taito, jota hän voi opetella ja vahvistaa, jotta arvojen mukainen elämä toteutuu?

Tai hän tutkii asiakkaan kanssa, mitkä konkreettiset asiat tai tekemiset tai tekemättä jättämiset auttavat, jotta ihminen löytää uuden tasapainon. Näitä asioita voi myös pohtia itsekseenkin.

Vaikka tuntuu, että arvot jäävät helposti arjen humun alle, me myös testaamme arvojamme jatkuvasti hiukan kuin huomaamattamme.

Esimerkiksi päivän lehtien lukeminen ja uutisten kuuleminen radiosta saa meidät peilaamaan omia arvojamme saamiamme viestejä vasten.

– Psykoterapiassa puhutaan kaksoiskuuntelusta. Kuuntelen viestin, ja samalla sisäinen koneistoni pohtii, mitähän itse tekisin tuossa tilanteessa. Toimisinko noin tai mitä ajattelen tuosta asiasta, Pihlaja avaa.

Sama tapahtuu, kun katsomme televisiosta ohjelmaa, jota esimerkiksi paheksumme.

– Emmehän me paheksu, ellei se kolahda arvojemme ytimeen.

Mitä isompi arvo on muutoksessa, sitä tärkeämpää on edetä pienin askelin. Siten pääsee perille asti.

Kun omien arvojen suunta on selvillä, niiden siirtäminen arkeen voi olla hurmiollista, mutta myös työlästä ja kipeää. Joskus voi mennä koko lähipiiri uusiksi, kuten tiiviistä uskonnollisesta piiristä irrottautuneille usein käy. Eikä vanha kaveripiiri tee juomisen lopettaneelle hyvää.

Tärkeiden arvojen mukainen elämä auttaa kuitenkin kestämään vaikeudet ja arvostelut, jotka siihen kohdistuvat.

– Ihmiset ovat hyvinkin vaikeissa tilanteissa pysyneet vakaina, koska ovat sisäistäneet jakamattomat arvonsa ja käsityksensä: ’Tästä en luovu’ tai ’Tämän takana seison’.

Lue myös: "Ole kiitollinen myös kriiseistä ja vaikeuksista"

Tärkeää on ympäristön tuki ja apu. Kaikkea ei voi aina muuttaa – ainakaan heti. Jos olet vaikkapa työpaikassa, jossa arvojasi ei tueta, mieti silloin, mistä muualta voit saada tukea.

– Pääasia on, että muistutat itseäsi joka päivä jollakin teolla uudesta suunnastasi.

Se auttaa pysymään valitsemallasi tiellä. Joku herää muuta perhettä aiemmin juomaan kupin kahvia, toinen meditoi, kolmas menee salille.

Pihlaja muistuttaa, että mitä isompi arvo on muutoksen kourissa, sitä tärkeämpää on edetä pienin askelin. Useinhan esimerkiksi uuden vuoden lupaukset kaatuvat siihen, että lupaus on liian iso.

– Pienet askeleet varmistavat liikkeelle lähdön, liikkeellä pysymisen ja sen, että emme kompastu kynnykseen, jonka olemme rakentaneet itsellemme liian korkeaksi.

Takapakkeja sattuu, eikä niihin kannata jäädä vellomaan. Silloin on hyvä palauttaa mieleen, miten alun alkaen tuli lähteneeksi muutoksen tielle. Miksi se oli ja on niin tärkeää? Kannattaa muistella, mikä on tukenut edistystä. Tai kysyä itseltä, palveleeko juuri tämä toiminta tai ajatus minun tai minulle tärkeiden ihmisten hyvää elämää?

Umpikujassa?

Pohdi vaikeana hetkenä, mikä tässä päivässä näyttää oikeasti tärkeältä, kun katsot sitä vuoden, viiden tai kymmenen vuoden päästä. Se asettaa pulmasi kohtuullisempiin raameihin.

Arja Pihlaja

  • Sosiaalipsykologi, psykoterapeutti, kouluttaja ja työnohjaaja.
  • Opiskellut myös vaativan erityistason terapeutiksi ja terapiakouluttajaksi. Pihlajalla on englantilaisen yliopiston MSc Solution Focused Therapy -psykoterapiatutkinto ja lisäksi laaja-alainen tuntemus täydentävistä hoitomuodoista.
  • Työskentelee psykoterapeuttina, työnohjaajana ja Helsingin Psykoterapiainstituutin psykoterapiakouluttajana.

Juttu on julkaistu Voi hyvin -lehdessä 1/2019.

Julkaistu: 1.4.2019