Kauneus & Terveys

Tunnetko jatkuvasti syyllisyyttä?


Tunnetko syyllisyyttä asioista, joihin et ole voinut edes vaikuttaa? Tunne johtuu usein lapsuuden kokemuksista. Pyristele irti ahdingosta!
Kuvat Fotolia

On tervettä tuntea syyllisyyttä silloin, kun siihen on aihetta. Se on välttämätöntä, jotta elämä on hyvää ja aitoa.

– Väärä syyllisyys on sen sijaan tuhoavaa ja lamaannuttavaa, kertoo kirjailija, teologi ja luennoitsija Anna-Liisa Valtavaara.

Tällaisten tunneongelmien toisessa ääripäässä ovat he, jotka uskovat olevansa syypäitä lähes aina ja kaikkeen. Toisessa he, jotka eivät näytä tuntevan osallisuuttaan ikäviin asioihin juuri koskaan.

Syyllisyys voi johtua luonteesta

Liiallinen syyllisyys voi johtua herkästä luonteesta. Tunne syntyy usein jo lapsuudessa. Moni muistaa äidin tai isän katseen, joka oli paitsi mitätöivä myös vihainen ja syyllistävä. Sen vaikutus ulottuu usein aikuisuuteen.

Jos jatkuvasti vertaillaan muihin eikä anneta myönteistä palautetta, lapselle jää huono kuva itsestään. Haavoittavia ovat myös tulevaisuuden mustamaalaaminen tyyliin ”sinusta ei tule koskaan mitään” sekä luonteen ja yksittäisten tekojen mitätöinti huumorin varjolla.

Lue myös: Lapsuus vaikuttaa myös seksuaalisuuteen

– Liian tiukat rajatkin voivat tehdä lapsesta aran ja pelokkaan. Toisaalta jos rajoja ei ole lainkaan, oikean ja väärän raja hämärtyy. Myös ylihuolehditun lapsen sisimpään voi kasvaa tunne omasta kyvyttömyydestä tai huonoudesta.

Oliko kotisi mykkä?

Huonot lähtökohdat tarjoaa myös mykkä koti, jossa puhutaan vain käytännön asioista eikä tunteista. Lapsella täytyisi olla lupa kysyä vaikeistakin aiheista.

Jos lapselle ei selitetä hankalien tilanteiden, kuten avioeron, syitä, hän saattaa luulla olevansa syypää tapahtumiin.

Turha syyllisyys tuhoaa elämää. Tunteet vievät energiaa ja ohjaavat käyttäytymistä. On kuluttavaa tarkkailla koko ajan ympäristöään, toisten ilmeitä ja äänenpainoja sekä pelätä jatkuvasti, että on tehnyt jotain väärin.

– Näin tapahtuu silloinkin, kun tunteet kielletään ja torjutaan.

Monen on vaikea tunnistaa syyllisyyden tunteensa ja tunnustaa, etteivät ne ole terveitä.

Ajatusmalli hankaloittaa ihmissuhteita. Ei ole helppoa olla tasavertainen toisten kanssa, jos kokee itsensä huonoksi. Uhrautuva väsyttää itsensä ja voi katkeroitua.

Lähde: Anna-Liisa Valtavaara: Syyllinen olo – syystä vai suotta (Kirjapaja 2014)

Vältä turha syyllisyys

  1. Ymmärrä, ettet ole vastuussa kaikesta. Älä ole kohtuuton itsellesi. Kukaan ei voi olla syyllinen aina ja kaikkeen. On aika romuttaa käsitys omasta roolista.
  2. Kirjoita rakkauskirje. On hyvä opetella puhumaan itselleen lempeämmin. On armotonta vaatia täydellisyyttä, sillä jokainen tekee virheitä. Kirjoita kirje hyvistä puolistasi. Aluksi se voi tuntua oudolta. Myönteisten asioiden tunnistaminen on kuitenkin hyvä vastalääke itsensä soimaamiselle.
  3. Anna anteeksi. Uuden, terveen minäkuvan muotoutuminen on prosessi. Sitkeän valhekäsityksen romuttaminen vie aikansa. Anna anteeksi itsellesi ja sinua syyllistäneille.
  4. Kuuntele järkeäsi. Tunteen ääni on jäärä­päisen vahva, jos se on ollut jokapäiväinen seuralaisesi. Järki on hyvä apulainen, kun etsit totuutta. Sinun ei tarvitse olla vain syyttävän tunteen vallassa, vaan voit nojautua faktoihin ja arvioida sen alkuperää. Hyvä uutinen on, että kuka vain voi oppia erottamaan järjen äänen syyttävän tunteen äänestä.
Julkaistu: 28.3.2017