Yksinkertaistetusti voisi sanoa, että lihasten kiinnityskohtaan kohdistuva toistorasitus saa elimistön luulemaan, että lihas olisi irtoamassa, elimistö tekee paikan kipeäksi, jotta ylimääräinen rasitus loppuisi.
Painavien taakkojen ja työkalujen käsittely, ruuvausliike sekä toistotyö ovat tenniskyynärpään riskitekijöitä. Myös tupakointi saattaa lisätä tenniskyynärpään riskiä ja hidastaa paranemista. Ilmeisesti tupakoitsijan huonompi ääreisverenkierto estää jänteen kiinnityskohdan paranemista.
Tyypillinen oire tenniskyynärpäässä on kyynärnivelen ulomman sivunastan kipu etenkin puristaessa ja/tai ruuvausliikettä tehdessä. Röntgenkuva on syytä ottaa kipeästä nivelestä, varsinkin jos vaiva pitkittyy, nivelkuluman poissulkemiseksi.
Myös hermopinteet voivat olla syynä kyynärpään kipuun ja jos tenniskyynärpäänä pidetty vaiva ei parane, on hermoratatutkimus (ENMG) joissakin tapauksissa aiheellinen.
Yleensä pätevä lääkäri voi tehdä diagnoosin ilman konetutkimuksia tai laboratoriokokeita.
Useimmat saavat avun
Suurin osa tenniskyynärpää-oireista helpottuu levolla. Akuutissa kipuvaiheessa voi turvallisesti käyttää suun kautta annosteltavia, parasetamolia sisältäviä, kipulääkkeitä ja paikallisia kipuvoiteita. Tulehduskipulääkkeitä (asetyylisalisyylihappo, ibuprofeeni jne.) ei suositella niiden haittavaikutusten vuoksi. Lisäksi em. lääkkeillä on todettu lihasvoimaa heikentävä vaikutus pitkäaikaisessa käytössä ja koska kyseessä on rasitusvamma, on lihasvoiman säilyminen tärkeää.
Kortisonin pistämistä kipualueelle on pidetty aikaisemmin perushoitona. Tutkimusten mukaan pistokset lisäävät vaivan uusimisriskiä 3–12 kuukauden seurannassa, mutta lyhytaikaisesti (alle 6 viikkoa) ne helpottavat kipua hyvin.
Vaivan pitkittyessä konstit lisääntyvät, mutta hoidon osoitettu teho heikkenee. Hoito on aina yksilöllistä ja vaihtelee potilaan mukaan; samasta vaivasta kärsivät potilaat voivat saada täysin toisenlaista hoitoa.
Erilaiset toiminnalliset lastat ja tuet saattavat helpottaa kipua ja niitä voi turvallisesti kokeilla. Ultraäänihoito saattaa helpottaa oireita joillakin potilailla. Samoin nousujohteisesta voimaharjoittelusta saattaa olla hyötyä. Myös nitrovoiteita ja botuliinitoksiinia on kokeiltu vaivan hoitamisessa.
Leikkauksesta ei hyötyä
Varmasti tiedetään että tenniskyynärpäätä ei kannata leikata. Leikkaustapoja on kymmeniä eikä mikään niistä ole osoittautunut 100 prosenttia tehokkaaksi. Muutama vuosi sitten muodissa ollut shokkiaaltohoito on myös osoitettu turhaksi. Vuosittain esitellään lukuisia uusia leikkaus- ja lääkehoitoja, mutta valitettavasti kaikki ovat osoittautuneet tehottomaksi.
Joillakin potilailla leikkaushoito tehoaa, mutta säästäisin sen aivan viimeiseksi keinoksi, kun kaikki muu on kokeiltu.
Tenniskyynärpäävaivasta tiedetään, että kahden vuoden seurannassa yli 90 prosenttia potilaista on parantunut, hoidosta huolimatta.
Kroonistunut vaiva on ikävä kaveri, johon ei ole tarkkaa hoitoa. Kaikkia hoitomuotoja saa ja kannattaa kokeilla. Tärkeintä on yhdessä hoitavan lääkärin kanssa löytää potilaalle sopiva ja tehoava hoitomuoto.
Faktaa tenniskyynärpäästä
• Tenniskyynärpää on rasitusvamma
• Suurin osa potilaista paranee nopeasti
• Mikään hoitomuodoista ei ole osoittautunut ylivertaiseksi
• Leikkaushoito ei ole ensisijainen hoito
• Turvallisia hoitomuotoja on useita, niistä valitaan potilaalle sopivin
