Influenssapandemia on ns. influenssa A-viruksen aiheuttama maailmanlaajuinen epidemia, jonka aiheuttajana on ihmiselle uusi virustyyppi. Koska ihmisellä ei ole vastustuskykyä uutta virusta kohtaan, pandemiaan sairastuu suurempi osa kuin vuotuisiin influenssaepidemioihin. Pandemian aiheuttama tauti voi myös olla keskimäärin huomattavasti vakavampi kuin pelkkä tavanomainen vuotuinen influenssa. Viime vuosisadalla oli kolme maailmanlaajuista influenssaepidemiaa, ”espanjantauti” 1918–1919, ”aasialainen” 1957–1958 ja ”honkongilainen” 1968–1969. Kaikki kolme influenssapandemiaa surmasi runsaasti ihmisiä eri puolilla maailmaa. Nykytieteen avulla ei pystytä ennustamaan seuraavan pandemia-aallon tulemista.
Erityisen vaarallisina voidaan pitää viruksia jotka kuuluvat A-virusten alatyyppeihin H5 ja H7. Kuitenkin lintujen influenssa A-virukset harvoin tarttuvat ihmiseen. Vuoden 1959 jälkeen näiden virusten aiheuttamia siipikarjan epidemioita on todettu maailmalla 21 kertaa. Leviämismahdollisuuksia ihmiseen lisää mikäli lintuinfluenssavirukseen joutuu ihmisen influenssaviruksen sisärakenteita. Tämänkaltainen virusmuunnelma voi syntyä esimerkiksi siassa, joka on saanut sekä lintu- että ihmisvirustartunnan.
Ensimmäinen vakava osoitus H5N1-virusten vaarallisuudesta ihmiselle osoitettiin 1997, jolloin Hongkongin siipikarjaepidemian aikana havaittiin myös 18 ihmisen sairastuneen tautiin. Heistä kuoli peräti kuusi ihmistä. Samanaikaisesti aloitettiin Hongkongin 1,5 miljoonan kanan hävitys. Virus aiheutti seuraavina vuosina alueen siipikarjassa pieniä epidemioita, joiden leviäminen kuitenkin saatiin lopetettua. Uusia ihmistartuntoja ei kuitenkaan näiden yhteydessä enää todettu. Kuitenkin jo vuoden 2003 joulukuussa todettiin H5N1-virus Kaakkois-Aasian siipikarjassa, ja epidemia-alue osoittautui nopeasti suuremmaksi kuin koskaan aikaisemmin.
WHO:n raportti (2004) käsitti 34 potilasta, joilla oli laboratoriotestein varmistettu H5N1-influenssatartunta. Heistä 23 oli jo kuollut. Valtaosa potilaista on ollut lapsia ja yleisin kuolinsyy on ollut keuhkojen toiminnan lamaantumisen aiheuttama keuhkokuume. Epäillään, että kahdessa tapauksessa taudin epäillään tarttuneen ihmisestä toiseen, vaikka asiaa ei ole pystytty varmentamaan. On mahdollista, että eri ikäryhmillä on joko hankittua immuniteettia tai ns. luonnollista immuniteettia koskevia eroja, joilla voi olla vaikutusta siihen, että tautia esiintyy enemmän lapsilla. Vasta-aineet H5N1-viruksen H5-rakennetta kohtaan puuttuu käytännössä kaikilta ihmisiltä, mikä antaisi tehokkaimman mahdollisimman suojan virusta vastaan.
Epidemian puhkeaminen lyhyen ajan sisällä laajalla alueella Kaakkois-Aasiaa on uusi ilmiö. Viitteitä on siitä, että alun perin virus ei ole ollut paha patogeeni (taudinaiheuttaja), vaan ominaisuus on kehittynyt mahdollisesti tarhauksessa. Tarhauksista on voinutkin muodostua epidemiapesäkkeitä, joista virus on levinnyt paitsi siipikarjakuljetusten, myös muuttavien vesilintujen välityksellä.
Tavallinen influenssa leviää myös Kaakkois-Aasiassa. Uusi vuosi on Kaakkois-Aasiassa perinteistä juhla-aikaa, jolloin matkustetaan tapamaan sukulaisia. Liikenne voimistaa samaan aikaan osuvaa, ihmisten tavanomaisten influenssavirusten aiheuttamaa epidemiaa. Monsuunisateiden alueella, epidemioita esiintyy myös kesäisin. Kuitenkin on vain häviävän pieni mahdollisuus siihen, mikäli matkailija sairastuu korkeakuumeiseen influenssaepidemiaan, että se olisi lintuinfluenssatartunta.
