Terve.fi

Tässä mentiin metsään bentsojen kanssa



Ainakin bentsodiatsepiinin kanssa on menty metsään päihdetyön hoitokulttuurissa, kritisoi yleislääketieteen erikoislääkäri, päihdelääkäri Antti Holopainen tuoreessa kirjassa Pääasiana alkoholi (Lundbeck 2013). Holopainen on eläkkeellä mutta toimii yhä päihdelääkärikonsulttina.

- Käsitykseni vuosikymmenien kliinisen kokemuksen pohjalta on se, että vallitsevat väärät hoitokäytännöt todellisuudessa vauhdittavat syrjäytymistä, kirjoittaa Holopainen.

Holopaisen mukaan hoitokulttuuri, jossa määrätään bentsodiatsepiinilääkityksiä pitkäaikaiseen käyttöön, vaikeuttaa ongelmia. Hänen näkemyksensä on, että bentsoriippuvuus voi herkästi hoitamattomana pahentaa alkoholiongelmaa: potilas alkaa lisätä alkoholinkäyttöä, kun hän yrittää hoitaa alkoholilla lääkevieroitusoireitaan.

Bentsodiatsepiinilääkitys on kuitenkin tehokas alkoholin akuuteissa vieroitusoireissa, katsoo Holopainen.

- Optimaalinen vieroituslääkityksen pituus on 3–5 vuorokautta. Kuukausia ja vuosia jatkuvia lääkityksiä tulisi välttää.

Soppa on valmis – reseptiautomaatti ei auta

Holopaisen mukaan muistihäiriöt ja oppimisvaikeudet kasvavat alkoholin ja bentsodiatsepiinin sekakäyttäjillä.

- Tällainen taudinkuva on valitettavan usein käytännön todellisuutta niillä, jotka ovat keskeyttäneet koulut, ammattikurssit ja muut työllistämisyritykset. He saattavat olla sosiaali- ja terveyspalvelujen suurkuluttajia riippuvuusongelmiinsa liittyvien ongelmien vuoksi, mutta eivät oikeasti saa sellaista apua, joka ehkäisisi syrjäytymistä.

Mutta miten sitten pitäisi hoitaa näitä päihdeongelmaisia, syrjäytyneitä ihmisiä? Holopainen ei kannata ainakaan reseptien automaattista uusintaa, jossa ei ole aikaa perehtyä potilaan ongelmiin.

Kokemusasiantuntijoita ja kynnyksettömiä palveluja

Uusia vaihtoehtoja vääristyneen hoitokulttuurin korjaamiseksi voitaisiin löytää kokemusasiantuntijoiden avulla, esittää Holopainen. Hänen kokemuksensa on, että potilaat ovat hyvin valmiita kertomaan terveydenhuollon ammattilaisille elämänsä todellisuudesta. Esimerkkinä hän mainitsee terveysneuvontatoiminnan, jota on kehitetty ruiskuhuumeiden käyttäjien kokemusten pohjalta.

Lisäksi hän ehdottaa, että terveyskeskuksissa pitäisi kehittää esimerkiksi terveyskioskitoimintaa ja muita kynnyksettömiä toimintakäytäntöjä. Motivoivaa haastattelua tarvittaisiin tukemaan potilaan omaehtoista ja omavastuista muutosmotivaatiota.

Parasta toki olisi, että päihdeongelmat tunnistettaisiin ja niihin puututtaisiin mahdollisimman varhain. Holopainen kirjoittaa, ettei varhaisen puuttumisen menetelmiä kuitenkaan käytetä tarpeeksi. Työterveyshuollossa, mielenterveyspalveluissa ja perusterveydenhuollossa pitäisi opetella tunnistamaan riippuvuushäiriön kehittyminen ja alkoholin ongelmakäytön varhaisvaiheet entistä paremmin, hän katsoo.

Tunnistamisen jälkeen riippuvuuteen sairastuneet tulisi pitää tiiviissä seurannassa samalla tavoin kuin diabetesta ja verenpainetautia sairastavat, hahmottaa päihdelääkäri.

Oletko samaa mieltä Holopasen kanssa? Skrollaa alas ja kerro kommenttisi.

Lähde: Pääasiana alkoholi. Käyttö, haitat, hoito, politiikka nyt ja 2040. (Lundbeck 2013)

Lue myös:

Alkoholismi, tietopaketti

Lääke ja alkoholi

Miten auttaa alkoholistia?

7 kysymystä päihteistä ja lapsista – oljenkorsia isille ja äideille

Julkaistu: 14.3.2013