Terve.fi

Stressi vaikuttaa ruoansulatukseen

Stressi vaikuttaa ruoansulatukseen
Psykoterapia voi auttaa helpottamaan ruoansulatuskanavan ongelmia. Ruoansulatuskanavan toiminnalliset häiriöt koskettavat 35-70 prosenttia väestöstä jossain elämänvaiheessa. Vaivoja esiintyy useammin naisilla, kuin miehillä.

Näillä ongelmilla ei ole ilmeistä fysiologista syytä, kuten syöpää tai tulehdusta, mutta ne aiheuttavat silti kipua, turvotusta ja epämukavuutta.

Useat tekijät – biologiset, psykologiset ja sosiaaliset – vaikuttavat ruoansulatuskanavan toiminnallisten häiriöiden kehittymiseen. Lukuisat tutkimukset ovat osoittaneet, että stressi voi olla erityisen tärkeä tekijä. Ympäristötekijöistä johtuvan henkisen stressin ja ruoansulatuskanavan ongelmien suhde on monimutkainen ja kaksisuuntainen: stressi voi laukaista tai huonontaa ruoansulatuskanavan kipuja ja muita oireita ja päinvastoin. Tästä johtuen psykologisia terapiamuotoja käytetään usein muiden hoitomuotojen mukana (joskus jopa ainoana hoitokeinona) toiminnallisten ruoansulatuskanavan häiriöiden hoidossa.

Toiset aivot

Elämää ylläpitävät toiminnot, kuten hengittäminen, sydämen syke, verenpaine ja ruumiinlämpö, ovat kaikki autonomisen hermoston hallinnassa. Tämä monimutkainen hermoverkosto ulottuu aivoista kaikkiin kehomme tärkeisiin elimiin ja jakaantuu kahteen pääosaan: sympaattinen hermoston laukaisee ”taistele tai pakene”-reaktion ja parasympaattinen hermosto rauhoittaa elimistön vaaran mentyä ohitse. Sekä sympaattinen, että parasympaattinen hermosto ovat vuorovaikutussuhteessa vähemmän tunnetun, ruoansulatuksen säätelyssä avustavan enteerisen hermoston kanssa.

Enteeriseen hermostoon viitataan joskus joskus ”toisina aivoina”, koska sen toiminta perustuu samanlaisten neuronien ja neurotransmittereiden toimintaan, kuin keskushermostonkin. Kun ruoansulatuselimistössä havaitaan ruokaa, ruoansulatuskanavaa pinnoittavat neuronit lähettävät signaalin lihassoluille, jotka aloittavat sarjan ruoansulatuskanavan supistumisia, jolloin ruoka liikkuu eteenpäin kanavaa pitkin sulaen samalla ravintoaineiksi ja jätteiksi. Samaan aikaan enteerinen hermosto käyttää neurotransmittereita, kuten serotoniinia, kommunikoidakseen ja vuorovaikuttaakseen keskushermoston kanssa.

Tämä yhteys ruoansulatuksen ja aivojen välillä auttaa selittämään, miksi tutkijat ovat kiinnostuneet siitä, kuinka sosiaalinen tai psyykkinen stressi voivat aiheuttaa ruoansulatusongelmia. Kun henkilö stressaantuu riittävästi ”taistele tai pakene”-reaktion laukeamiseksi, ruoansulatus hidastuu tai jopa pysähtyy, jotta henkilö voi käyttää kaiken energiansa havaitun uhan selvittämiseen. Lievemmän stressin, kuten julkisen esiintymisen edellä, ruoansulatusprosessi voi hidastua tai tilapäisesti häiriintyä, jolloin syntyy vatsakipuja ja muita toiminnallisten ruoansulatushäiriöiden oireita. Mekanismi voi totta kai toimia myös toisin päin: pitkäkestoiset ruoansulatusongelmat voivat kohottaa ahdistuneisuutta ja stressitasoja.

Psykoterapian vaihtoehdot

Useat katsaukset esittävät, että psykoterapiat voivat auttaa ruoansulatuskanavan ongelmien hoidossa – tai ainakin avustaa ihmisiä pärjäämään niiden oireiden kanssa. Vaikka näillä tutkimuksilla on rajoituksensa, erityisesti niissä käytettyjen kontrollimenetelmien vuoksi, voi psykoterapia tutkimustulosten mukaan tuottaa helpotusta useille vakavista ruoansulatushäiriöistä kärsiville ihmisille.

Kognitiivinen käyttäytymisterapia (cognitive behavioral therapy, CBT)

Tämä psykoterapian kulmakivi auttaa ihmisiä muuttamaan haitallisia ajatuksiaan ja käytöstään sekä oppimaan pärjäämään paremmin stressin ja ahdistuksen kanssa. Eräässä kolme kuukautta kestäneessä 431 toiminnallisista ruoansulatuskanavan ongelmista kärsinyttä ihmistä seuranneessa tutkimuksessa havaittiin, että kognitiivinen käyttäytymisterapia oli huomattavasti potilasopetusta ja –informointia parempi menetelmä oireiden ja hyvinvoinnin parantamiseen kokonaistasolla, mutta se ei auttanut kipuun juuri lainkaan. Tämä ja muut tutkimustulokset vihjaavat, että KKT voi olla hyödyllisimmillään, kun potilaita autetaan pärjäämään jatkuvien ruoansulatuskanavan ongelmien kanssa, ei kivunlievityksessä. Alustava tutkimus on vihjannut, että KKT voidaan modifioida sovellettavaksi lapsiin samankaltaisten ongelmien kanssa.

Rentoutumisterapia

Rentoutumisterapia kattaa useita tekniikoita, jotka on suunniteltu auttamaan ihmisiä rentoutumaan ja vähentämään stressireaktioita. Tekniikat pitävät sisällään etenevää lihasten rentoutusta, visualisointia ja rentouttavaa musiikkia. Rentoutumisterapiaa on harvoin tutkittu itsenäisenä parannuskeinona, mutta tutkimusten perusteella se on tehokas työkalu ruoansulatuskanavan ongelmien hoidossa, kun se yhdistetään kognitiiviseen käyttäytymisterapiaan.

Hypnoosi

Ruoansulatuselimistöön kohdistettu hypnoterapia – joka yhdistää syvän rentoutumisen positiiviseen, ruoansulatuksen toimintaan kohdistettuun sugggestioon – voi auttaa ihmisiä, joilla oireita ilmenee jo ilman havaittavaa stressiä. Pienessä satunnaistetussa, kontrolloidussa tutkimuksessa joukko vakavasta ärtyvän suolen oireyhtymästä kärsineitä potilaita kävi läpi kolme kuukautta kestäneen hypnoterapiajakson, johon sisältyi käsien asettaminen vatsan päälle samanaikaisesti, kun heitä pyydettiin ajattelemaan lämpimiä tunteita ja kuvittelemaan kykenevänsä täysin kontrolloimaan ruoansulatuksensa toimintaa. Tutkimuksen päättyessä oireet hypnoterapiaryhmässä olivat parantuneet huomattavasti verrattuna kontrolliryhmään, joka osallistui tukevaan psykoterapiaan. Toinen tutkimus vihjaa, että vatsaan suunnatun hypnoterapian hyödyt voivat kestää jopa useita vuosia.

Copyright © 2010 by President and Fellows, Harvard College. All rights reserved.

Artikkelin sisältö vastaa yhdysvaltalaista hoitokäytäntöä.

Julkaistu: 17.8.2010
Kommentoi »