Sterilisaatio

Sterilisaatio on ainoa ehkäisymenetelmä, jota säädellään lailla. Suomessa sterilisaatioiden määrä on laskussa. Niin miehen kuin naisenkin sterilisaation saamiseksi hakijan tulee täyttää ainakin yksi seuraavista edellytyksistä:

Valtaosa sterilisaation valinneista pariskunnista on tyytyväisiä menetelmään. Sterilisaatiolla ei ole tiedettyjä fyysisiä vaikutuksia sukupuolielämään, mutta noin 2-7 % kertoo siitä olleen ongelmia toimenpiteen jälkeen. Noin 5 % katuu tehtyä toimenpidettä. Puolison kuolema, avioero ja lapsen vakava sairaus ovat raskaustoiveen muuttumista ennustavia riskitekijöitä. Jos sterilisaatiota harkitsevalla on parisuhdeongelmia, toimenpidettä ei tulisi tehdä. Katuminen on myös sitä todennäköisempää, mitä nuorempana sterilisaatio on tehty. Alle 30-vuotiaana steriloiduista joka kolmas on ajoittain katunut päätöstä ja joka kuudes hakeutuu sterilisaation purkuun. Purku palauttaa hedelmällisyyden kuitenkin vain noin puolelle. Tästä syystä hakijalle tuleekin korostaa, että sterilisaatio on pysyvään raskaudenehkäisyyn tähtäävä toimenpide, jonka purkaminen on poikkeustapaus. Purkaminen on myös sterilisaatiota huomattavasti vaativampi toimenpide eikä sen saatavuus varsinkaan varttuneella iällä ole taattua.

Naisille tehtiin Suomessa vuonna 2007 runsaat 3 300 sterilisaatioita. Naisen sterilisaatio tehdään useimmiten tähystysleikkauksella eli laparoskopiassa nukutuksessa. Se tulisi tehdä mielellään viikon sisällä kuukautisten alkamisesta raskauden mahdollisuuden poissulkemiseksi. Vatsan ihoon navan alapuolelle tehdään pieni viilto, josta ohjataan vatsaonteloon ohut tähystinputki. Vatsaonteloon johdetaan ilmaa näkyvyyden parantamiseksi ja tähystysputken kautta asetetaan puristimet munanjohtimien ympärille. Toimenpiteen lopuksi ylimääräinen ilma päästetään vatsaontelosta pois. Kuitenkin ennen imeytymistään pieni jäljellejäävä ilmamäärä voi aiheuttaa hartiapistosta viikonkin ajan toimenpiteestä. Sairaalasta pääsee kotiin yleensä jo toimenpidepäivän iltana tai viimeistään seuraavana päivänä. Sairaslomaa kirjoitetaan yleensä enintään viisi päivää.

Naisen sterilisaatio voidaan tehdä myös kohtuontelon tähystyksen kautta toimenpiteellä, jossa kumpaankin munanjohtimeen asetetaan mikroimplantti (Essure). Mikroimplanttien sisälle kasvaa kolmen kuukauden aikana munanjohtimet sulkevaa kudosta. Mikroimplanttien asetus ei vaadi leikkausta eikä nukutusta. Se suoritetaan polikliinisesti noin 35 minuutissa, jonka jälkeen potilas voidaan kotiuttaa 45 minuutin kuluttua toimenpiteen päättymisestä.

Välittömästi synnytyksen jälkeen toimenpide tehdään leikkauksella muutaman senttimetrin viillosta navan alta. Tällöin munanjohtimet sidotaan ja niistä poistetaan noin puolentoista senttimetrin pätkät. Jos synnytys tapahtuu keisarileikkauksella, edellä mainittu toimenpide tehdään luonnollisesti samassa yhteydessä.

Sterilisaatiota varten tarvitaan lausunto ns. lausunnonantajalääkäriltä, joka voi olla oma gynekologi tai terveyskeskuslääkäri. Vastaanotolla kannattaa olla sekä miehen että naisen läsnä, jotta voitaisiin arvioida, kummalle sterilisaatio kannattaa tehdä. Sterilisaatio on aina sairaalassa tehtävä toimenpide.

Sterilisaatiokaan ei ole sataprosenttinen menetelmä. Naisen sterilisaatio pettää noin 0,4 :ssa tapauksista ja tämä tapahtuu useimmiten ensimmäisen vuoden aikana. Syynä voi olla tähystinleikkauksella tehdyssä toimenpiteessä puristimien väärä sijainti tai että ne eivät sulje munanjohtimia täysin. Leikkauksen jälkeen munanjohtimien päät saattavat hakeutua uudelleen yhteen tai katkaisukohdan yli voi muodostua uusi yhteys.

Naisen sterilisaation jälkeisistä raskauksista on tavanomaista suurempi määrä kohdun ulkoisia.

Menetelmä on toimenpiteen jälkeen vaivaton ja tulee pitkäaikaisuutensa vuoksi edulliseksi. Raskauden pelon poistuessa monet parit pystyvät nauttimaan sukupuolielämästä aikaisempaa vapautuneemmin.

Menetelmä vaatii kirurgisen toimenpiteen, joka useimmiten tehdään yleisanestesiassa. Leikkaustoimenpiteeseen liittyy 2 – 4 %:ssa komplikaatioita, useimmiten paikallinen verenpurkauma tai haavatulehdus. Pitemmällä tähtäimellä sterilisaation ei ole todettu aiheuttavan terveyshaittoja. Menetelmän pettäessä tavallista suurempi osa raskauksista on kohdun ulkoisia. Katumistapauksissa raskausyrityksissä joudutaan nykyisin useimmiten turvautumaan koeputkihedelmöityksiin.

Miehille tehtiin Suomessa vuonna 2007 n. 1400 sterilisaatiota, joka on n. 30 tehtävien sterilisaatioiden kokonaismäärästä. Miehen sterilisaatiomenetelmää kutsutaan vasektomiaksi ja se on toimenpiteenä yksinkertaisempi kuin naisen sterilisaatio. Toimenpide tehdään paikallispuudutuksessa yleensä sairaalan poliklinikalla, mutta se on mahdollinen myös useilla lääkäriasemilla. Sairaslomaa tarvitaan yleensä enintään muutama vuorokausi toimenpidetavasta riippuen.

Siemenjohtimet voidaan katkaista perinteisesti, jolloin kivespussin tyveen tehdään pienet viillot. Siemenjohtimet paljastetaan molemmin puolin ja niistä poistetaan pienet palat.

Toimenpide voidaan tehdä myös veitsettömästi teräväkärkisellä instrumentilla, jolloin siemenjohtimet nostetaan rengaspihdillä esiin ja katkaistaan. Tällaisen toimenpiteen jälkeen potilas pääsee välittömästi kotiin.

Siemennesteen määrä säilyy toimenpiteen jälkeen silmämääräisesti ennallaan, koska siittiöt muodostavat siitä hyvin pienen osan. Loppujenkin siittiöiden poistuminen siemennesteestä sterilisaatiokohdan ulkopuolelta kestää kahdesta kolmeen kuukauteen ja tämä tulee varmistaa sperma-analyysillä tämän ajan kuluttua. Siihen asti täytyy luonnollisesti käyttää jotain lisäehkäisyä.

Sterilisaatiota varten tarvitaan lausunto ns. lausunnonantajalääkäriltä, joka voi olla oma lääkäri tai terveyskeskuslääkäri. Vastaanotolla kannattaa olla sekä miehen että naisen läsnä, jotta voitaisiin arvioida, kummalle sterilisaatio kannattaa tehdä. Sterilisaatio on sairaalassa tehtävä toimenpide.

Miehen sterilisaatio pettää noin 0,15 %:lla negatiivisesta sperma-analyysistä huolimatta. Siemenjohdinten päät saattavat kasvaa uudelleen yhteen.

Toimenpiteen jälkeen menetelmä on vaivaton ja tulee pitkäaikaisuutensa vuoksi edulliseksi. Raskauden pelon poistuessa monet parit pystyvät nauttimaan sukupuolielämästä aikaisempaa vapautuneemmin.

Leikkaustoimenpiteeseen liittyen paikallisia verenpurkaumia ja tulehduksia esiintyy noin 2 – 4 %:lla. Sterilisaation ei ole todettu aiheuttavan pidempiaikaisia terveyshaittoja. Menetelmä on tehokas vasta noin 2-3 kuukauden kuluttua. Toimenpiteen tuloksellisuus tulee tarkastaa tässä vaiheessa siemennesteanalyysillä. Vaikka miehen sterilisaation purku onnistuu teknisesti 50 – 90 %:ssa, hedelmällisyys palautuu riittävästi vain noin kolmasosalle, koska 20 – 70 %:lle miehistä kehittyy toimenpiteen jälkeen vasta-aineita omia siittiöitä kohtaan ja lisäksi siittiötuotanto heikkenee laadullisesti ja määrällisesti.