Olen pitänyt reilut kymmenen vuotta ravitsemusaiheista blogia. Yhdeksän vuotta olen ollut Twitterissä ja Facebookissa läsnä ammattiprofiililla Pronutritionist. Näinä vuosina olen nähnyt monenlaista, sekä varjopuolia että ihanuutta.

Ensiksi hyvät puolet. Sosiaalinen media on terveysasioiden ammattilaiselle ainutlaatuinen väline tavoittaa asiasta kiinnostuneita kollegoja. Ajatusten vaihto ja tietojen tasaaminen samanhenkisten kanssa on ammatillisesti virkistävää ja antoisaa, erityisesti maan rajojen yli.

Samalla valistuneet maallikot ja jokunen hoitaja tai lääkäri pääsee seuraamaan, mitä ”meidän maailmassamme” tapahtuu. Tiedeuutisissa ajan hermolla pysyminen on helppoa – samalla valistuu uusista ravintoon liittyvistä vedätyksistä, joita maailmalla sikiää.

Some on myös nykypäivän näyteikkuna ja PR-väline omalle ammattiosaamiselle. Toimittajat, potilaat, yritykset ja erilaiset sidosryhmät löytävät meidät ammattilaiset somen kautta paljon tehokkaammin kuin kirjojen, puskaradion, television, radion tai tieteellisten julkaisujen kautta.

Jatkuva kirjoittaminen alan asioista blogiin ja eri some­kanaviin kehittää vaivihkaa kirjoittajan ammattitaitoa jatkuvan oppimisen hengessä. Lukijoilta saatu kriittinen palaute auttaa pitämään jalat maassa, ja kehut kannustavat jatkamaan. Lukijat myös pakottavat kirjoittajan ottamaan huomioon tavallisen ihmisen näkökulman.

Myös varjopuolia on useita. Somessa vaikuttaminen on ajoittain raskasta. Sitä ei jaksa pitkään, jollei suhtaudu asiaansa todella intohimoisesti ja toimi arvojensa mukaisesti. Ensimmäinen kyllästyminen tulee todennäköisesti pian, kun lukijajoukot eivät kasva odotetusti.

Olen havainnut vuosien varrella sen, että jalat maassa, järjen äänellä ravinto­asioista bloggaavat eivät ikinä tavoita sellaisia seuraajakuntia kuin kaikenkarvaiset vedättäjät. Röyhkeilijät, fanaatikot ja luontaisparantajat vetävät aina pidemmän korren seuraajamäärissä kuin faktoihin tukeutuvat ravitsemusbloggaajat.

Sanomattakin on selvää, että somessa saa kuraa niskaansa. Yritän ottaa töykeimmänkin kritiikin merkkinä siitä, että ravitsemus todella kiinnostaa ihmisiä. Vanhan ajan myynti­oppeja mukaillen: kärkevä vasta-argumentti on ensimmäinen ostosignaali.

Kuten elämässä yleensä, hyvät asiat jäävät kuitenkin päällimmäiseksi ja huonot hautautuvat. Siksi nautin täysin siemauksin, kun Journal of American Medical Association -tiedelehti bongasi (2.5.2019) englanninkielisen, aamiaista koskevan blogikirjoitukseni ja referoi sitä omassa tiedeartikkelissaan. En muistellut pätkääkään kaiken maailman sometyrskyjä.

Kirjoittaja on laillistettu ravitsemusterapeutti, FT, MBA.

Juttu on julkaistu Apu Terveys -lehdessä 6/2019.