Voi hyvin

Saimi Hoyer: Koettelemukset lisäsivät voimaani


Yrittäjä Saimi Hoyer on kohdannut elämässään usein koettelemuksia, jotka ovat horjuttaneet uskoa ihmisiin. Jokaisella vastoinkäymisellä on ollut kuitenkin tarkoituksensa. Saimi uskoo, että hän on löytänyt niiden ansiosta suurimman voimansa.
Kuvat Milka Alanen

Harmaanmustaa. Sitä Saimi Hoyer näki edessään kolme vuotta sitten. Taivas paiskoi auton tuulilasiin märkiä räntälänttejä, kun hän ajoi puhujakeikalle Lappeenrantaan. Kesken matkan puhelin soi. Ystävä kehotti Saimia hankkimaan käsiinsä päivän lehden.

Kun Saimi pysähtyi huoltoasemalle ja avasi lehden auton hämärässä, eteen lävähtivät tutut kasvot. Otsikossa väitettiin, että Saimi Hoyerin pyörittämä hotelli Punkaharju on konkurssissa.

Ongelmia olikin, mutta Saimi korostaa, ettei kyse ollut yrityksen kuolemasta.

– Uutiset luettuani olin niin järkyttynyt, että aloin huutaa ja itkeä. Sitten soitin työkaverilleni Tero Vänttiselle ja sanoin, että hänen on heti lähdettävä ajamaan Lappeenrantaan, sillä en pysty nousemaan lavalle. Minut oli kutsuttu puhumaan yrittäjyyden ihanuudesta, mutta sillä hetkellä tunsin itseni täysin lyödyksi.

Tero riensi Saimin tueksi ja tyynnytteli esimiestään soittamalla tälle rauhoittavaa musiikkia. Lavalle Saimi nousi lopulta yksin kysyäkseen yleisöltä heti, kuinka moni oli lukenut päivän lehden. Vain yksi uskalsi nostaa kätensä.

– En tiedä, miten lopulta voitin pelkoni noustakseni ihmisten eteen, mutta siellä ymmärsin, että on tärkeä kertoa avoimesti myös vaikeuksista. Ilman niitä menestyskään ei tunnu miltään.

Viimeisen kymmenen vuoden aikana elämä onkin heittänyt Saimin eteen koettelemuksia toisensa perään. Yksi ravisuttava ajanjakso alkoi vuonna 2011, jolloin Saimilla todettiin vasta-ainepuutostauti, hypogammaglobulinemia.

Perinnöllinen sairaus aiheutti pahoja infektioita ja suolistohäiriöitä niin, että Saimi joutui useasti sairaalahoitoon.

– Sairastumisen myötä kaikki yhtäkkiä romahti. Menin parin vuoden aikana niin heikkoon kuntoon, että jaksoin hädin tuskin nousta sängystä.

Vaikka sairaus ajoi koko perheen ja lähipiirin huolen partaalle, Saimi näkee pysähdyksessä nyt myös paljon hyvää.

– Opin, että kukaan meistä ei ole korvaamaton. Todistin, kuinka työni annettiin uusille ihmisille ja jouduin aloittamaan kaiken alusta. Se oli hyvä muistutus, että ensisijaisesti täytyy pitää huolta itsestään ja läheisistään.

Saimi sanoo suoraan, ettei hän olisi selvinnyt ilman turvaverkostoaan. Perheenjäsenet, ystävät ja lähimmät työkaverit ovat olleet lähellä niinä päivinä, jolloin värit ovat kadonneet näköpiiristä.

Vaikka vastoinkäymisiä on osunut kohdalle paljon, minulle ei ole koskaan tullut tunnetta, että haluaisin luovuttaa.

Moni pitää varsinkin hotellihanketta uhkarohkeana tehtävänä. Saimille Punkaharju on kuitenkin rakas lapsuuden maisema, kansallisaarre, jonka vetovoimaan hän uskoo.

– Olin valmis ottamaan riskin, koska tämä on suurin intohimoni. Minulle on aivan sama, jos saan sen vuoksi kylähullun leiman. Oikeastaan melkein toivon sitä, Saimi sanoo ja nauraa.

Miksi tämä vuosi on ollut Saimille monin tavoin mullistava? Lue koko juttu uusimmasta Voi hyvin -lehdestä 10/2019 – kaupoissa ke 26.11. alkaen!

Julkaistu: 27.11.2019