Voi hyvin

Rentoja ruskaretkiä yksin tai yhdessä


Lyhytkin luontoretki rentouttaa ja virkistää. Lue Outdoor Siskojen vinkit ja voimalauseet!
Kuvat Johanna Kinnari

Vuosaaren Melonta­keskuksessa Helsingissä paistaa ilta-aurinko. Kajakkivarastosta kuuluu puheensorinaa. Nyt valitaan kajakkia sävy ­sävyyn treenivaatteiden kanssa.

Vaikkei sen niin väliä ole. Näille naisille melonta­retki on mukavaa seuranpitoa ilman turhaa tärkeilyä. Tavoitteena on kuntoilla merellä tovi porukalla ja palata ennen auringonlaskua.

Osa naisista on tuttuja ennestään, joku esittelee itsensä muille.

Mikä näitä viittä naista yhdistää?

– Rakkaus luontoon ja liikuntaan, rentous ja huumorintaju. Me tykätään liikkua porukalla. Joukossa syntyy mielenkiintoisia ideoita ja saa rohkeutta kokeilla uusia liikuntalajeja, kertoo Outdoor Siskojen perustaja Tea Tervo.

Fiksut ideat ovat usein yksinkertaisia. Jollain syttyy se kuuluisa lamppu. Tässä tapauksessa se syttyi Tean päässä.

– Opiskelin viisi vuotta sitten erä- ja luonto-­oppaaksi. Kun muutin pääkaupunkiseudulle, ajattelin, että ulkoilmaelämää en jätä. Minulla oli ystäväpiirissä miehiä, joiden kanssa kävin vaelluksilla. Mutta kun tapasin aviomieheni, teltta­retket entisessä porukassa eivät enää tuntuneet luontevilta eikä hänestä aina saanut seuraa.

Tea mietti, että olisi kiva retkeillä ja liikkua saman­henkisten naisten kanssa. Toiminnan ­naisena hän päätti kuuluttaa seuraa Relaa.com-sivustolla. Ensimmäisenä kiinnostui Jenni ­Antinaho.

– Sovimme, että menemme Jennin kanssa viikon­loppuna lenkille Espoon Nuuksioon. Tapasimme bussissa, ja viiden minuutin juttelun jälkeen jo ­sovimme, että lähdemme jouk­kueena kilpailemaan Multisport-­kisaan Nummelaan.

Outdoor Siskoihin kuuluu 400 naista

Siitä se sitten lähti. Tea teki Outdoor Siskoiksi nimetylle ryhmälle omat Facebook-sivut, jonka jäseneksi pääsee kavereiden suosittelun kautta. Ryhmää ei ole tarvinnut mainostaa, puskaradio on hoitanut tiedottamisen.

Tällä hetkellä Outdoor Siskoihin kuuluu jo lähes neljäsataa naista. Suurin osa on pääkaupunkiseudulta, mutta myös muissa isoissa kaupungeissa naiset ovat löytäneet ryhmän kautta liikuntakavereita.

Vaelluksia, polkujuoksua ja hiihtoa yhdessä

Siskojen aktiivisimpaan porukkaan kuuluu ruuhka­vuosia eläviä alle nelikymppisiä naisia, ­mutta yli viisikymppisiäkin on mukana.

Jäsenet järjestävät muun muassa vaelluksia, polkujuoksutreffejä, melontareissuja, suunnistusjuoksuja ja hiihtovaelluksia. Matkat tehdään kimppa­kyydeillä, eikä jäsenmaksua ole, vaan jokainen vastaa kustannuksistaan. Ryhmän jäseniltä voi myös kysellä liikuntavinkkejä ja lainata varusteita.

Retkille ilmoittautuu yleensä alle kymmenen henkeä, mökkiviikonloppuihin joskus parikymmentäkin. Mukana on eritasoisia retkeilijöitä aloittelijoista eräoppaisiin. Aina löytyy joku, joka osaa neuvoa.

– Ja osataan me pitää hauskaakin. Erätulilla hullutellaan ja nauretaan, puhutaan kyllä syvällisiäkin perheistä, kumppaneista ja naisten arjen hullunmyllystä, Tea kertoo.

Hän arvostaa myös sitä, ettei ole pakko aina olla porukassa. Voi mennä syrjään, olla hiljaa itsekseen ja kat­sella lumoavaa yötä.

– Outdoor Siskoissa on syntynyt monta ystävyyttä. Kyllä me ­vielä­ mummoinakin tavataan metsä­poluilla.

Miehiä ei tähän porukkaan huolita

Tean mielestä parasta siskoissa on ryhmä­henki ja yhteisten muistojen ­jakaminen. Esimerkiksi sen, kun melontareissulla Isojärven kansallispuistossa tuli vastaan iso majavan pato. Oli ikimuistoisen hauskaa kääntää ­kapeassa joessa kajakit niin, että seurue pääsi melomaan takaisin.

Miehiäkin on mukaan pyrkinyt muttei ole huolittu. Tämä on naisten juttu.

– Tyttöporukassa viikonlopun irtiotto tuntuu viikon hengähdyshetkeltä. Oman miehen kanssakin on kiva retkeillä, mutta se on vain, niin, jotenkin arkisempaa.

Lue lisää: outdoorsiskot.wordpress.com ja naturaviva.fi.

Outdoor Siskojen voimalauseet

Tea Tervo, 36, erä- ja luonto-opas, ekokampaaja, Kirkkonummi.

Voimalauseeni: ”Onni ei ole tasainen tie vaan erikoinen kyky edetä miellyttävällä tavalla erämaassa.”

Mielipaikkani:

1. Koli Pohjois-Karjalassa. Siellä voi meloa upeissa maisemissa ja puhtaassa ilmassa. Saarissa on hyvät tulipaikat. Pitkät hiihtoladut, joita voi kesällä polkujuosta.

2. Marokko. Kiinnostavat vaellusreitit ja Pohjois-Afrikan korkein kohta.

3. Haluaisin vaeltaa Uudessa-Seelannissa.

Jenni Antinaho, 36, järjestelmäkonsultti, Jyväskylä.

Voimalauseeni: ”Meillä on vain yksi elämä. Uskalla elää ja tehdä rakastamiasi asioita. Aloita jo tänään!”

Unelmamatkani:

”Olen jo vuosia haaveillut, että voisin tehdä vuoden mittaisen vaelluksen Suomen, Ruotsin ja Norjan alueella. Saisin kokea vuodenaikojen kierron ja eläisin askeettista elämää perustarpeiden äärellä. Hain opiskelemaan erä- ja luonto-oppaaksi. Ehkä matka onnistuu siinä samalla.”

Eeva Sairanen, 37 BI analyytikko, Helsinki.

Voimalauseeni: ”Hyppyjä tuntemattomaan ei kannata liikaa pelätä, koska yleensä hyppy itsessään on se vaikein vaihe.”

Hauskin retkimuisto:

”Naurattaa eräs kanoottiretki. Satoi vettä, ja työnsimme kahta kanoottia pitkin tien laitaa. Tien varressa laiduntaneet lehmät eivät ilmeisesti olleet koskaan nähneet mitään niin kummallista kuin kanootti. Ne juoksivat ryhmänä riviin meitä tuijottamaan. Tilanne oli todella hupaisa.”

Jonna Iljin, 40, Service Design Lead, silloin tällöin Mountain Travel Leader eli vuori­opas, Helsinki.

Voimalauseeni: ”Jos ajattelet, että seikkailu on vaarallista, kokeile rutiineja. Ne ovat kuolettavia.”

Matkavinkkini:

”Suosittelen kaikille vaellusta teltan, kartan ja kompassin kanssa missä tahansa kansallis- tai luonnonpuistossa Suomessa. Ei kannata laatia liian tarkkaa aikataulua eikä välttämättä edes reittiä. Ulkomailla usuttaisin ihmiset Alpeille vaeltamaan.”

Mikaela Creutz, 36, asiantuntija vakuutus- ja rahoitusalalla, Helsinki.

Voimalauseeni: ”Jotkut ihmiset tanssivat sateessa. Toiset vain kastuvat.”

Miksi liityit Outdoor Siskoihin:

”Hain samanhenkisiä ihmisiä, joiden kanssa voisin haastaa itseni ja kokeilla ­samalla ­jotakin uutta. Kaupunkiarki kyllästytti. Tuntui, että haluan löytää elä­määni uutta sisältöä ja harrastuksia. Olemme kaikki ­aktiivisia, iloisia ja uusista haasteista innostuvia. Inspiroimme toisiamme.”

Koko juttu on julkaistu Voi Hyvin -lehdessä 5/2016

Julkaistu: 5.9.2016