”Rakastamme toisiamme, mutta ajattelemme hyvin eri tavoin asioista – kannattaako suhdetta jatkaa?”

Onnistuneen suhteen rakentamiseen ei löydy tiettyä kaavaa. Aika muovaa meitä jokaista ihmisenä ja kumppanina, mutta tiettyjen perusasioiden tulisi olla kohdallaan jo suhteen alusta lähtien. Rakkausklinikan perheneuvoja Juha Pettersonin mukaan parisuhteessa joutuu useimmiten hyväksymään kumppanin erilaisuutta. Monessa asiassa muutumme hyvin hitaasti ja joissakin asioissa emme ollenkaan.

Välillä kumppanin toimintatavat voivat aiheuttaa toiselle osapuolelle epävarman olon suhteen toimivuudesta. Tällöin on hyvä pohtia, ovatko toisen teot itselle vahingollisia vai asioita, joita voisi työstää yhdessä tai ammattilaisen kanssa. Pettersonin mukaan yhteisen elämän rakentaminen voi osoittautua liian haasteelliseksi, jos puoliso on ajatuksiltaan, arvoiltaan ja tavoiltaan liian erilainen. Hyvin asetetut rajat ohjaavat parisuhdetta kuitenkin oikeaan suuntaan.

Rakkausklinikka on Suomen evankelis-luterilaisen kirkon neuvontapalvelu, jossa perheneuvojat vastaavat lukijoiden lähettämiin kysymyksiin. Julkaisemme uusia kysymyksiä ja vastauksia Rakkausklinikalla joka perjantai.

Olen 20-vuotias tyttö ja olen seurustellut erään pojan kanssa kolme vuotta. Tämä on ensimmäinen parisuhteeni. Suhteessamme on ollut ylä- ja alamäkiä. Tämä on kolmas kerta, kun pohdin suhteen päättämistä pojan impulsiivisen luonteen ja erilaisten ajatusten takia.

Olen kuitenkin joka kerta ajatuksissani tullut siihen lopputulokseen, että minulla on parempi olla hänen kanssaan kuin ilman häntä. Rehellisesti sanottuna rakastan häntä ja hän minua.

Ajattelemme asioista välillä hyvinkin eri tavalla, mutta olemme aina kuitenkin päässeet lopulta yhteisymmärrykseen. Hän ottaa tunteeni ja mielipiteeni vakavasti, ja on valmis kehittämään itseään niiden pohjalta.

Pystymme keskustelemaan vaivatta vaikeistakin asioista. Koen myös, että pystyn aina loppujen lopuksi luottamaan häneen. Pitäisikö minun antaa hänelle vielä mahdollisuus vai vain opetella päästämään irti?

Hei, viestisi perusteella olet varsin ristiriitaisissa ja epätietoisissa tunnelmissa: jatkaako parisuhteessa vai ei? Suhteessanne on epäilemättä paljon hyvää, tietenkin tärkeimpänä se, että rakastatte toisianne. Tämän lisäksi hyväksytte toistenne erilaisuutta, osaatte puhua vaikeistakin asioista ja haluatte ottaa toistenne tunteet ja mielipiteet vakavasti. Tästä kaikesta seuraa, että koet luottamusta poikaystävääsi kohtaan.

Silti kaikki ei ole suhteessanne kunnossa. Tuot esille poikaystäväsi impulsiivisuuden ja erilaiset ajatukset seikkoina, jotka ovat saaneet sinut epäilemään haluatko jatkaa suhteessa. Erilaiset ajatukset pystytte keskustelemalla kuitenkin sovittamaan yhteen. Erään parisuhdetutkimuksen mukaan pariskunnat ovat 68 prosentista asioista erimielisiä. Erimielisyydet koskevat usein monia isoja aiheita, kuten yhteisen ajan käyttöä, seksuaalisuutta, rahaa ja ylipäätänsä käsityksiä siitä, mikä on elämässä hyvää ja tavoittelemisen arvoista.

Yllä mainitun tutkimuksen perusteella vaikuttaa siltä, ettei hyvän parisuhteen tarvitse rakentua samanmielisyyden varaan. Olennaista on, kuinka välttää jatkuvat riidat erilaisista ajatuksista ja elämäntavoista. Tässä auttaa se, että puolisot pyrkivät aidosti asettumaan toistensa saappaisiin ja ymmärtämään, miten toinen on päätynyt ajattelemaan asioista tavallaan. Parisuhteessa joutuu useimmiten hyväksymään kumppanin erilaisuutta eikä siitä kannata tehdä liian suurta ongelmaa. Tosiasia on, että monessa asiassa muutumme hyvin hitaasti ja joissakin asioissa emme ollenkaan.

Jokaisella meistä on varmasti erilaisuuden hyväksymisen suhteen tietty raja, jonka jälkeen suhteessa oleminen käy vaikeaksi. Jos puoliso on ajatuksiltaan, arvoiltaan ja tavoiltaan liian erilainen yhteisen elämän rakentaminen voi osoittautua liian haasteelliseksi. Minkä varaan rakennamme yhteenkuuluvuuden tunteen – me-hengen – jos samalla kartalla oleminen ei tunnu onnistuvan? Miten esimerkiksi unelmoida yhdessä ja luoda parisuhteeseen yhteisiä päämääriä, jos niitä ei yksinkertaisesti ole? Tällaisessa tilanteessa parisuhteesta tulee helposti ontto ja etäinen kokemus molemmille. Usein myös riitaisa, kun puolisot yrittävät saada toisen tajuamaan (turhaan) omaa näkökulmaansa.

Erilaisten ajatusten lisäksi tuot esille poikaystäväsi impulsiivisuuden seikkana, joka on saanut sinut harkitsemaan suhteen jatkamista. Et kerro viestissäsi tarkemmin, mitä tämä impulsiivisuus tarkalleen ottaen tarkoittaa. Jos impulsiivisuus on jotain sellaista, mikä aiheuttaa sinussa pelkoa ja turvattomuutta, on tarpeen pohtia perusteellisesti, onko suhteessa hyvä jatkaa. Seuraako impulsiivisuudesta aggressiivista tai jopa väkivaltaista käyttäytymistä? Mielestäni kenenkään ei pitäisi jäädä henkisesti tai fyysisesti väkivaltaiseen suhteeseen.

Selvältä tuntuu, että suhteenne jatkon kannalta impulsiivisessa käyttäytymisessä on tapahduttava jokin muutos. Mietin, mitä poikaystäväsi itse ajattelee impulsiivisuudestaan ja siitä, miten sinä olet sen kokenut? Aiemmin suhteenne aikana poikaystäväsi on ollut herkkä kuulemaan sinun toiveitasi ja kehittämään itseään kuulemansa pohjalta – tämä on iso vahvuus hänessä.

Jos impulsiivisuudessa ei tapahdu muutosta ja se aiheuttaa toistuvia ongelmia, niin mielestäni oli tärkeää selvittää tämä käyttäytymisen taustalla vaikuttavia tekijöitä tarkemmin jonkun ammatti-ihmisen kanssa. Hoitoon ohjaaminen ei tietenkään ole sinun vastuullasi, mutta poikaystäväsi läheisenä tämänkin näkökulman voit tuoda hänelle esille.

Oman kokemukseni mukaan parisuhdetta rasittavat asiat on hyvä ratkaista mieluummin enemmin kuin myöhemmin, vaikka se tuntuisi vaikealta. Ikävä kyllä monet asiat eivät vain itsestään muutu paremmaksi, vaan asioiden hyväksi on aktiivisesti tehtävä jotain. Mitä arempia asioita parisuhteessa tulee esille, sitä enemmän vaaditaan luottamusta, että minua halutaan ymmärtää ja ottaa todesta. Etten tule torjutuksi, vaikka toimin väärin. Ettei minua jätetä syyllisyyden, pelon ja häpeän tunteiden kanssa pärjäämään yksin. Parhaimmillaan asioiden läpikäymisestä seuraa uusia ja parempia, suhdetta rakentavia toimintatapoja. Parisuhde myös syvenee, kun yhdessä voidaan kokea, että todellinen rakkaus ei synny täydellisyydestä, vaan aitoudesta, rehellisyydestä ja myötätunnosta.

Kysyt viestissäsi, pitäisikö sinun antaa vielä mahdollisuus suhteellenne? Tähän kysymykseen ei valitettavasti kukaan ulkopuolinen voi lopulta vastata. Ehkä kysymys olikin retorinen.

Olennaista on kysyä, mitä sinä odotat ja kaipaat parisuhteeltanne? Onko suhteessanne turvallista olla ja voitko antaa poikaystävällesi uusia mahdollisuuksia ilman, että menetät omanarvontunteesi? Sellaisen käyttäytymisen hyväksyminen, mikä vahingoittaa meitä nakertaa itsetuntoamme. Jos haluamme arvostusta ja kunnioitusta muilta, meidän osoitettava selkeästi, että suhteessa on rajat, joita ei voi ylittää. Jos poikaystäväsi todella kunnioittaa ja rakastaa sinua hän ei ylitä asetettuja rajoja. Kun suhteessa toimitaan oikein, seuraa siitä luottamus ja turvallisuus, jotka mahdollistavat sitoutumisen ja yhteisestä tulevaisuudesta unelmoimisen.

Ystävällisin terveisin, Juha Petterson, perheneuvoja

Kysymyksiä Rakkausklinikalle tulee paljon, emmekä valitettavasti ehdi vastata ihan kaikkiin, mutta vastaamme niin nopeasti ja niin moneen kysymykseen kuin mahdollista.