Kauneus ja Terveys

Pysäytä jojo-laihdutus!

Pysäytä jojo-laihdutus!
Jokainen laihduttanut tietää, että paino pyrkii kuin väkisin takaisin entisiin lukemiin.
Julkaistu: 12.1.2010

Jokainen laihduttanut tietää, että paino pyrkii kuin väkisin takaisin entisiin lukemiin, jopa vähän yli. Voisiko biologisia mekanismeja huijata?

Onnistujien teesit 

1. Houkutuksia ei voi aina välttää. Välillä voi herkutella hyvällä omallatunnolla, jos palaa sen jälkeen dieettiin.

2. Yllätysnälkä lähtee esimerkiksi vähärasvaisella kalkkunaleikkeellä. Laihdutus ei kaadu, vaikka sitä söisi puoli pakettia. Joka-aamuinen punnitus antaa potkua projektiin. On motivoivaa nähdä, että paino putoaa koko ajan. Hanna Sola

3. Laihduta ryhmässä – nyt. Itselle on liian helppo valehdella aloittavansa ”vasta maanantaina”.

4. Älä piehtaroi kärsimyksessä. Salli itsellesi monipuolisia makunautintoja ja juhlaakin kohtuudella.

5. Katse tulevaisuuteen. Laihduttaminen on satsaus terveyteen ja parempaan vanhuuteen. Päivi Anttila

6. Ole kärsivällinen. Tylsä vinkki, mutta erinomaisen tärkeä! Kilot eivät kerry kuukaudessa eivätkä myöskään lähde.

7. Katkaise herkuttelukierre. Laihdutettaessa keksii jatkuvasti hyviä tekosyitä sortua herkuttelemaan. Kun olet saanut ensimmäiset kilot karistettua, terveellisesti syöminen muuttuu elämäntavaksi, eikä herkkuihin sortuminen enää edes ole vaihtoehto.

8. Pienennä annoskokoja. Ähky ei ole sama asia kuin kylläinen. Pikkuhiljaa mielikin oppii ymmärtämään, milloin vatsa on riittävän täynnä eikä ”käske” hakemaan santsikierrosta.

9. Opettele kuuntelemaan ja ymmärtämään kehoasi. Mariela Sarkima 

Lue myös: Laihdu pysyvästi

Mistä oikein on kyse? 

1980-luvun alusta lähtien tunnetun niin sanotun set point -teorian mukaan jokaisella ihmisellä on oma luontainen, biologinen painonsa, ja se on pääasiassa geneettisesti määräytynyt. Joillakin luonnollinen paino siis on korkeampi kuin toisilla. Teorian mukaan keho pyrkii säilyttämään tämän biologisen painon osana elimistön tasapainoa, homeostaasia. Ihmisen biologinen paino voi vaihdella muutaman kilon suuntaan tai toiseen.

Ongelmia tulee vasta, jos biologinen paino onkin syystä tai toisesta hilautunut ylöspäin. Silloinkin elimistö – ainakin joidenkin teorian kannattajien mielestä – pyrkii sinnikkäästi pitämään korkeimman painon, vaikkei se olisikaan terveyden kannalta paras mahdollinen.

Tämä tapahtuu monimutkaisen säätelyjärjestelmän avulla. Järjestelmä toimii kuin termostaatti, eli se tarkkailee kehon rasvan määrää ja sen mukaisesti pyrkii joko lisäämään tai vähentämään rasvaa. Laihduttajalle tämä merkitsee ongelmia, koska painon pudotessa elimistö alkaa vastustaa rasvakudoksen menetystä monin eri keinoin. Sen vuoksi painonpudotus hidastuu tai jopa pysähtyy. Vähitellen laihdutetut kilot alkavat hiipiä takaisin.

Jos biologisen painon tutkimus pitää paikkansa, vanha sanonta läskin ikuisuudesta saa uutta painoarvoa. Usein esitetty pysyvän painonhallinnan onnistumisprosentti on perin vaatimaton viisi. Lihavuustutkija Kirsi Pietiläisen mukaan tilanne ei kuitenkaan ole laihduttajan kannalta aivan näin lohduton.

– Näppituntuman ja joidenkin tutkimusten perusteella voisi sanoa, että noin 80 prosenttia lihoo takaisin ja 20 onnistuu painonhallinnassa, Pietiläinen arvioi.

Pietikäisen mukaan kilot tulevat takaisin ennen kaikkea siksi, että laihdutuksen jälkeen palataan vähitellen vanhoihin tapoihin. Tapahtuu jonkinlainen luontainen luisuminen, johon liittyy tiedostamattomia ruokahalua sääteleviä mekanismeja rasvakudoksessa, suolistossa ja aivoissa. Yleensä kilot on saatu takaisin viimeistään kahdessa vuodessa.

Biologia iskee takaisin 

Vastaisku voi olla vahva, ainakin jos laihdutus on ollut raju. Elimistö ei välttämättä näe eroa laihdutuksen ja uhkaavan nälänhädän välillä, jolloin se tekee kaikkensa säilyttääkseen elintärkeät rasvavarastot. Tämä tapahtuu esimerkiksi jarruttamalla energiankulutusta.

Aivojen hypotalamus on se elin, joka pitää langat käsissään ja päättää, milloin paino on sopiva. Se vastaanottaa kudoksista viestejä ja lähettää sen perusteella elimistölle omia viestejään siitä, miten on sopivaa syödä, liikkua, polttaa kaloreita ja nukkua.

Hypotalamuksen apuna häärii kymmeniä ruokahalua lisääviä ja vähentäviä aineita. Mielenkiintoisin näistä on leptiinihormoni, joka säätelee ruokahalua ja kehon energiankulutusta. Leptiiniä syntyy rasvasoluissa, sitä enemmän mitä enemmän rasvakudosta on. Laihduttaessa rasvan ja samalla siis myös leptiinin määrä vähenee, jolloin ruokahalu kasvaa.

Leptiiniä pitäisi olla veressä sopivasti. Ylipainoisilla leptiiniä on turhankin paljon, mutta aivot eivät kuule sen viestiä. Leptiini näyttäisikin olevan hyödyllisempi varmistamaan ravinnonsaantia niukkoina aikoina kuin viestittämään yltäkylläisinä aikoina laihduttamisen tarpeellisuudesta. Toinen ongelma on, että toistuvasti laihduttaneiden elimistö tuottaa vähemmän leptiiniä kuin niiden, jotka eivät ole koskaan laihduttaneet.

Ruoan vähentyessä hypotalamus yrittää ensin lisätä ravinnon saantia. Se voi esimerkiksi lisätä ruokahalua voimistavien hormonien tuotantoa tai vähentää halua liikkua. Mitä alempana paino on suhteessa biologisen painon alarajaan, sitä voimakkaampia hypotalamuksen viestit ovat. Hypotalamuksen tavoitteena onkin saada aikaan kunnon tankkaus, ei vain tyydyttää nälkä. Varmuuden vuoksi keho vielä kerää itseensä hieman entistä enemmän rasvaa tulevien nälänhätien varalle – ja näin biologinen paino on hilautunut taas hieman entistä ylemmäksi.

Pietiläinen myöntää erilaisten biologisten tasoitusmekanismien olemassaolon: Perusaineenvaihdunnan hidastuminen on vanhastaan tunnettu ilmiö. Joissain tutkimuksissa on myös havaittu, että laihduttanut kuluttaa urheilusuorituksessa selvästi vähemmän energiaa kuin samanpainoinen ei-laihduttanut henkilö. Lisäksi geenit vaikuttavat merkittävästi ihmisen painoon.

Elintavat avainroolissa 

Biologisen painon käsite on silti kaikkea muuta kuin kiveen kirjoitettu, vaikka käytännössä laihdutettu paino yleensä pyrkiikin nousemaan takaisin. Borgin mukaan ei kannata turhaan korostaa biologisia syitä. Niitä tärkeämpiä ovat psykologiset tekijät, mutta koska niitä on vaikeampi mitata ja analysoida, ne eivät pääse tutkimustuloksissakaan korostumaan.

Paino on suurimmaksi osaksi kiinni elintavoista, kuten syömisestä, liikkumisesta, unesta ja stressistä. Pysyvän painonhallinnan juju on siinä, että pitää tehdä oikeita asioita, pieniä muutoksia, joista tulee hyvä olo. Pitää katsoa elämää laajemmin. Jos on rauhallinen elämäntilanne, ei ole esimerkiksi parisuhdeongelmia tai ei tarvitse työssä reissata koko ajan, pysyvä laihtuminen on mahdollista.

Kirsi Pietiläisen mukaan laihduttajan on ensinnäkin pidettävä mielessä, että paino tulee herkästi takaisin.

– Sen lisäksi tiedetään, että onnis­tuakseen painonhallinnassa on syytä säästää lihasmassaa, punnita itsensä säännöllisesti ja tarvittaessa tehdä korjausliike heti. Monilla on myös tiedoissa pahoja puutteita. Ei ymmärretä sellaistakaan perusasiaa, että jos laihtuu 15 kiloa, se tarkoittaa, että saa syödä loppuelämänsä ajan 500 kilokaloria vähemmän kuin siihen asti.

Riippumatta siitä, onko biologinen paino käsitteenä perusteltu vai ei, laihdutettujen kilojen palaaminen on käytännössä ongelma, ja siihen kaivataan kipeästi ratkaisuja. Yksi vahvoista ehdokkaista on ollut liikunta. Tutkimusten mukaan liikuntaa harrastavat onnistuvat useammin pysyvässä painonhallinnassa.

Kommentoi »