Talvella pakkanen paukkuu ja toisaalta seuraavana päivänä saattaa sataa vettä. Miten näihin eri tilanteisiin voi pukeutua oikein? Oleellinen juttu nautittavan hiihtolenkin tekemisessä onkin oikeanlainen ja säänmukainen pukeutuminen.
Miellyttävään pukeutumiseen vaikuttaa paljon, millaiselle hiihtolenkille on tarkoitus lähteä. Reippaat hikilenkit tarvitsevat erilaisen pukeutumisen kuin leppoisat hiihtoretket. Pitkät usean tunnin hiihtoretket ovat oma lukunsa. Niille kannattaa varautua ottamalla mukaan kuivia varavaatteita.
Talviharrastamisessa kehon pitää olla sopivan lämmin ja liikaa hikoilua kannattaa välttää. Pienen tauon aikana hikoilu voi äkkiä vaihtua viluksi, ja seuraavana päivänä alkaa nenä vuotaa. Liian vähän vaatetta ei myöskään ole hyvä, koska silloin keho ei ole lämmin eikä hikoile riittävästi.
Pukeutuminen lähtee iholla olevasta vaatekerroksesta
Liikunnasta tuleva hikoilu on oleellista ihmisen terveyden kannalta. Kehon lämmönnousu saa kehon hikoilemaan, ja hikoilun mukana kehosta poistuu paljon erilaisia aineenvaihduntatuotteita.
Talvella liikuttaessa kehon hikoileminen yhdistettynä pakkaseen ei aina ole helppo yhdistelmä. Miten pitää vaatetta päällä niin, ettei hiki ala kuivua pakkasen takia? Onneksi tätä varten on suunniteltu alusasuja. Liikkujille varta vasten tarkoitetut asut ovat huokoisia ja mikrokuitukankaasta tehtyjä. Ne toimivat niin, että ne laskevat hien läpi seuraaviin vaatekerroksiin ja pitävät sitä kautta ihon kuivana ja lämpimänä. Näin keho pysyy koko ajan sopivan lämpöisenä, jopa pitkien laskuosuuksien aikana.
Koko vartalon peittävän alusasukerroksen päälle kannattaa vielä laittaa erilliset tuulisuojatut lyhyet alushousut. Näin saavat suojan myös kylmälle ja viimalle herkät alavatsan elimet.
Lämpö tulee toisesta kerroksesta
Se, mitä toiseen vaatekerrokseen alusasun päälle laitetaan, riippuu paljon hiihtovauhdista, sykkeestä ja lenkin pituudesta. Ripeävauhtinen massahiihto sykkeellä 150–160 tai yli tuottaa kehoon paljon lämpöä, ja silloin vaatteena on syytä käyttää lycrasta tehtyjä, ohuita hiihtoasuja.
Ilman lämpötilasta riippuu, tarvitaanko kolmatta vaatekerrosta lainkaan. Myös hitaammat vauhdit tarvitsevat paksua päälle. Vaihtoehtoina on muhkea fleecepaita tai villaa. Usein tätä lämmittävää kerrosta ei tarvita alavartaloon, mutta koska ihmisillä on erilainen lämmöntarve, joku voi kerroksen halutakin. Kyseessä on siis hyvin henkilökohtainen asia.
Jos tarkoituksena on pitää paljon taukoja, silloin alavartalokin tarvitsee paksua ja pörröistä. Tämä kerros on se, jota voi sitten lisätä tai poistaa retken aikana lämmön vaihtelun mukaan.
Suoja tulee kolmannesta kerroksesta
Hiihtäjän päällimmäisen vaatekerroksen muodostaa tuulen ja sateenpitävä vaate. Samalla se toimii niin, että kehon hikoilu ja liikalämpö poistuvat helposti ulos joko kankaan läpi tai erilaisten puvussa olevien ”kiduksien” kautta. Tämä päällimmäinen vaatekerros on oleellinen kaikessa retkihiihdossa. Pitkille hiihtoretkille ja rauhallisille hiihtolenkeille ei pidä lähteä liian ohuissa hiihtoasuissa.
Niin kuin edellä sanottiin, tällainen kilpatyylinen pukeutuminen vaatii korkean syketason pitämistä koko hiihtolenkin ajan. Sopiva kolmannen kerroksen vaate hiihtolenkeille on ohut, ja siinä on kevyt liikkua. Paksut toppavaatteet eivät sovi hiihtoretkiin.
Neljäs kerros on tauoille
Leppoisilla hiihtoretkillä pidetään taukoja ja nautitaan luonnosta. Taukoja varten on hyvä pitää mukana vielä yksi paksumpi takki.Tosin pelkkä vaatteiden lisääminen lämmön saamiseksi ei tauoilla riitä, jos matkalla on tullut hikoiltua. Tätä varten mukana pitäisi kulkea kuivia varavaatteita. On hyvä vaihtaa päähän kuiva pipo ja jalkaan kuivat sukat. Myös uusi alusvaatekerta tuntuu tässä vaiheessa tosi hyvältä. Vaikka alusvaatteet eivät ole hiestä märät, niin kosteutta niistä aina löytyy.
