Terve.fi

Poskiontelotulehduksen oireet



Poskiontelotulehduksen oireet

Poskiontelotulehduksen oireet ovat nuha, tukkoisuus, poskien arkuus, hammassärky ja öinen yskä. Lue lisää poskiontelotulehduksen oireista.

Potilaalla voi esiintyä sairastetun flunssan jälkeen poskiontelotulehdukseen viittaavia oireita, joita ovat nenän tukkoisuus, värillinen erite nenästä, nuhaisuus, painon tunne ja arkuus poskissa, hajuaistin heikkeneminen, hammassärky yläleuan kulma- ja poskihampaissa ja pitkittynyt yskä, joka pahenee öisin.

Virusflunssassa ja äkillisessä bakteerin aiheuttamassa poskiontelotulehduksessa oireet ovat usein hyvin samankaltaisia. Oireiden ollessa lievät tai kohtalaiset, kyseessä on todennäköisesti tavallinen viruksen aiheuttamaan flunssaan liittyvä poskiontelo-oireilu (ns. postviraalinen rinosinuiitti) ja hoito on tällöin oireenmukaista, eikä antibioottihoidolle ole tarvetta. Epäily äkillisestä bakteerin aiheuttamasta poskiontelotulehduksesta herää, mikäli edellä mainitut oireet ovat kestäneet yli 10 päivää, oireet ovat voimakkaat ja kestäneet vähintään 3 päivää tai oireet ovat pahentuneet uudelleen lievemmän oireilujakson jälkeen. Myös kuume (>38 °C), suurentunut tulehdusarvo (CRP) ja voimakas kipu poskipäissä viittaavat bakteerin aiheuttamaan tulehdukseen.

Lue poskiontelotulehduksen hoidosta.

Diagnoosi perustuu oireisiin, löydöksiin ja kaiku- tai röntgentutkimukseen. Löydöksinä poskiontelotaudissa voidaan havaita nenän limakalvojen punoitusta ja turvotusta sekä märkävuotoa. Nielussa voidaan nähdä samoin märkävuotoa. Posket voivat koputellessa olla arat.

Kaikututkimus on ensisijainen kuvantamistutkimus poskiontelotulehduksen diagnostiikassa. Tulehduksen merkkinä pidetään toistuvasti saatua ns. takaseinäkaikua 4-6 cm etäisyydeltä. Löydös on kuitenkin aina suhteutettava potilaan oireisiin, sillä onteloiden limakalvoturvotus on yleistä myös ilman poskiontelotulehdustakin. Jos löydös on epävarma, kannattaa se varmistaa poskiontelopunktiolla, jos potilaalla on voimakkaat oireet.

Nenän sivuonteloiden röntgentutkimusta ei käytetä rutiinidiagnostiikassa, vaan sen käyttö rajautuu yleensä tilanteisiin, joissa potilaan oireet ovat pitkittyneet, voimakkaat tai poikkeavat. Poskiontelotulehdukseen viittaavia löydöksiä röntgenkuvassa ovat nestevaakapinnat poskionteloissa tai poskionteloiden yli 6 mm:n limakalvoturvotus.

Lue poskiontelotulehduksen yleisyydestä.

Epäselvissä tilanteissa tulehdusverikokeista (CRP tai La) voi olla apua.

Allergiset ongelmat voivat altistaa poskiontelotulehduksille. Toistuvien poskiontelotulehdusten yhteydessä on hyvä tehdä allergiaselvityksiä. Kyseeseen tulevat lähinnä huolellisen anamneesin tekemisen lisäksi allergeenispesifisen IgE:n mittaaminen verikokeen avulla tai ihopistotesti eli Prick-testi.

Lähteet:

Kemppainen T. Äkillinen poskiontelotulehdus, Lääkärin käsikirja, Kustannus Oy Duodecim 2016.

Sivuontelotulehdus. Käypä hoito -suositus. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Korva-, nenä- ja kurkkutaudit - Pään ja kaulan kirurgia ry:n asettama työryhmä. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim, 2013.

Julkaistu: 11.4.2018