Terve.fi

Positiivinen psykologia käytännössä



Positiivinen psykologia käytännössä

Positiivinen psykologia hylätään toisinaan pelkkänä onnellisena puheena. Sitä käyttävät terapeutit ovat kuitenkin sitä mieltä, että heidän käyttämänsä tekniikat tarjoavat kaivattua vastapainoa psykiatrian perinteiselle keskittymiselle psyykkiseen kipuun ja patologiaan.
Teksti Harvard Medical School

Monissa eri lähestymistavoissa on tavoitteena huomion vetäminen pois patologiasta.

“Positiivinen psykologia” on laaja termi, joka viittaa useisiintekniikoihin, joissa ihmisiä rohkaistaan tunnistamaan ja kehittämäänomia positiivisia emootioitaan, kokemuksiaan ja luonteenpiirteitään.Positiivinen psykologia rakentuu monessakin mielessä humanistisenpsykologian perusperiaatteiden varaan. Esimerkiksi Carl Rogersinasiakaskeskeinen terapia perustui teoriaan, jonka mukaan ihmisetpystyvät parantamaan elämäänsä ilmaisemalla aidosti omaa itseään.Abraham Maslowkin tunnisti itseään toteuttavien ihmisten piirteitä,jotka ovat samanlaisia kuin joissakin positiivisen psykologianinterventioissa tunnistettavat ja käytettävät luonteenvahvuudet.

Vaikka positiivinen psykologia kehitettiinkin alunperin keinoksiedistää terveiden ihmisten hyvinvointia ja optimaalista toimintakykyä,sen tekniikoita markkinoidaan nykyisin myös täydentämään perinteisempiäterapiamuotoja. Esimerkiksi Pennsylvanian yliopiston psykologi MartinE. P. Seligman, joka on tunnettu positiivisen psykologianpuolestapuhuja, on kuvannut sen ydinfilosofiaa eräänlaisena ”kehitävahvuuksiasi” -lähestymistapana, joka voi laajentaa perinteisemmänpsykoterapian ”korjaa se, mikä on pielessä” -lähestymistapaa.

Toinen tämän alueen edelläkävijä, Harvardin yliopiston psykiatri GeorgeE. Vaillant, näkee positiivisen psykologian keinona rohkaista potilaitakeskittymään positiivisiin emootioihin ja rakentamaan vahvuuksiaan,täydentäen näin negatiivisiin emootioihin, kuten vihaan ja suruunkeskittyvää psykoterapiaa. Puhuessaan äskettäin positiivisestapsykologiasta, Vaillant mainitsi esimerkin psykiatrien ja kliinistenpsykologien käyttämästä psykiatrian perusoppikirjasta. Hänen mukaansatämä oppikirja sisältää karkeasti arvioiden miljoona riviä tekstiä,joista tuhansia rivejä on omistettu ahdistukselle sekä masennukselle jasadat rivit käsittelevät terroria, häpeää, syyllisyyttä ja pelkoa. Vainviidellä oppikirjan rivillä käsitellään toivoa ja vain yhdellä rivillämainitaan ilokin. Myötätuntoa ja rakkautta ei mainita lainkaan.

Vastustaakseen tätä perinteistä keskittymistä patologiaan, Seligman onyhdessä erään toisen psykologin, Christopher Petersonin kanssaformalisoinut positiivisen psykologian opinkappaleet kirjassaanCharacter Strengths and Virtues: A Handbook and Classification (CSV),jonka he laativat vastapainoksi mielenterveyden häiriöidentautiluokitukselle (Diagnostic and Statistical Manual of MentalDisorders, Fourth Edition eli DSM-IV). Aivan kuten DSM-IV:ssäkinluokitellaan monenlaisia psykiatrisia häiriöitä, myös CSV:ssä kuvataanyksityiskohtaisesti ja luokitellaan useita vahvuuksia, jotkamahdollistavat ihmisten kukoistuksen. Kirjassa on tunnistettu 24luonteenvahvuutta, kuten uteliaisuus ja innostuneisuus, järjestettynäkuuden hyveen, kuten viisauden ja rohkeuden perusteella.

Monet erilaiset terapia- ja valmennusstrategiat pohjautuvatpositiivisen psykologian näkökohtiin. Niitä kaikkia on mahdotontakäsitellä yhdessä artikkelissa, mutta muutama esimerkki voi antaaesimakua siitä, miten ne voivat täydentää perinteisempiä terapioita.

•Positiivinen psykologia keskittyy positiivisiin emootioihin ja henkilökohtaisiin vahvuuksiin

•Se pikemminkin täydentää kuin korvaa perinteistä psykoterapiaa

•Positiivista psykologiaa käyttävien interventioiden tuloksellisuuttaarvioivat tutkimukset ovat suurimmaksi osaksi olleet pieniä jalyhytaikaisia

Hyvinvointiterapia

Kuten jo nimestäkin voi päätellä, hyvinvointiterapiassa pyritäänedistämään toipumista masennuksesta tai muista mielialahäiriöistäantamalla potilaan keskittyä edistämään positiivisia ja lievittämäännegatiivisia ihmiselämän näkökohtia. Giovanni Favan italialaisessaBolognan yliopistossa kehittämä terapia perustuu suureksi osaksipsykologi Carol Ryffin työhön ja hänen subjektiivisen hyvinvoinninmoniulotteiseen malliinsa. Ryffin malli käsittää kuusi opinkappaletta:ympäristön hallinta, henkilökohtainen kasvu, elämän tarkoitus,autonomia, itsensä hyväksyminen ja positiiviset suhteet.

Käytännössä hyvinvointiterapia muistuttaa suuresti kognitiivistakäyttäytymisterapiaa. Potilas pitää päiväkirjaa kirjatakseen jatunnistaakseen jokapäiväisiä positiivisia tapahtumia. Seuraavaksipotilas alkaa tunnistaa negatiivisia ajatuksia ja uskomuksia, jotkavievät huomion pois positiivista asioista tai raunioittavat niitä.Lopullisena tavoitteena on haastaa ja lopulta muuttaa negatiivisiaajattelumalleja ja mahdollistaa positiivisten asioiden suurempivaikutus potilaan elämään.

Positiivinen psykoterapia

Seligman ja hänen tutkijatoverinsa Pennsylvanian yliopistostakehittivät positiivisen psykoterapian keinona hoitaa masennustarakentamalla positiivisia emootioita, luonteen vahvuuksia jatarkoituksellisuuden tunnetta tyytymättä vain vähentämään negatiivisiaoireita, kuten surullisuutta. Tässä terapiassa käytetään 12 harjoitusta(esimerkkejä alla), joita voidaan toteuttaa yksilö- tai ryhmäterapiana.

Yksilöllisten vahvuuksien käyttö. Tunnista viisi vahvuuttasi(Lisätietoja: ”Lähteet”: Internetistä ladattava kyselylomake) ja yritäkäyttää niitä jollakin uudella tavalla joka päivä.

Kolme hyvää asiaa. Kirjoita joka ilta muistiin kolme hyvää sinä päivänä tapahtunutta asiaa ja mieti, miksi ne tapahtuivat.

Kiitollisuuskäynti. Kirjoita jollekulle kirje, jossa selität,miksi tunnet kiitollisuutta jostakin hänen tekemästään tai sanomastaanasiasta. Lue kirje vastaanottajalle joko henkilökohtaisesti taipuhelimessa.

Tämä on yksi niistä harvoista positiivisen psykoterapian muodoista,joita on testattu satunnaistetuissa, kontrolloiduissa kokeissa.Tutkimuksessa havaittiin joistakin harjoituksista olleen enemmän hyötyäkuin muista (Lisätietoja: ”Toimiiko positiivinen psykologia?”).

Positiivisen psykologian integroiminen käytäntöön

Psykologi Carol Kauffman, joka on Harvardin yliopiston McLean-sairaalanCoaching and Positive Psychology Initiativen johtaja, käsittelihiljattain neljää tekniikkaa, joilla positiivisen psykologianperiaatteita voidaan integroida perinteisempiin yksilö- tairyhmäterapiamuotoihin.

Siirrä huomio negatiivisesta positiiviseen. Useimmillaihmisillä on taipumus takertua negatiivisiin tapahtumiin taiemootioihin ja jättää positiiviset huomiotta, mihin terapia voisuorastaan rohkaista. Huomio voidaan kääntää käyttämällä tekniikoita,joilla pyritään siirtämään huomio elämän myönteisempiin asioihin.Esimerkiksi joka ilta voi kuvitella mielessään taskulampun, jonkavalossa voi tarkastella päivän tapahtumia, ajatellen sitä, mikä menihyvin. Toinen keino on laatia lista tekemistään asioista sen sijaan,että kirjoittaisi vain muistiin, mitä pitäisi tehdä.

Kehitä vahvuuden kieli. Terapeutit ja potilaat puhuvat useinkivusta, konfliktista ja vihasta. Nämä kaikki ovat keskeisiä elämännäkökulmia, mutta myönteisemmistä asioista ja henkilökohtaisistavahvuuksista puhuminen tai edes niiden tunnistaminen voikin olla jovaikeampaa. Kauffman ja muutkin positiivisen psykologian harjoittajatkäyttävät usein vahvuusvalmennusta neuvoessaan asiakkaitaan. Aivankuten urheilijakin harjoittaa lihaksiaan tullakseen vahvemmaksi,teorian mukaan vahvuuksiaan säännöllisesti käyttävät ihmiset selviävätparemmin elämässään. Henkisten taitojen vahvistamiseksi Kauffmansuosittelee ihmisiä tunnistamaan yhden huippuvahvuutensa ja käyttämäänsitä sitten ainakin kerran päivässä.

Tasapainota positiivinen ja negatiivinen. On tärkeää myöstunnistaa ja vaalia itselle ja muille positiivista, jotta voisi saadanegatiivisen tasapainoon. Esimerkiksi yritysjohtajat saattavatsekoittaa kehun kritiikkiin arvioidessaan alaisiaan ruokkiakseen heidänkasvuaan.

Rakenna toivoa vaalivia strategioita. Toivoa vaalivien tapojenlöytäminen voi lisätä kykyä selvitä vastoinkäymisestä ja voittaahaasteita. Yksi keino toivon viljelemiseksi on ongelman mittakaavanpienentäminen, esimerkiksi pilkkomalla se yksitellen ratkottaviksiosiksi. Toinen tapa on tunnistaa taitoja ja coping-mekanismeja, joidenansiosta voisi olla mahdollista selvitä tietystä haasteesta ja tarjotakeino niiden kehittämiseksi.

Toimiiko positiivinen psykologia?

Positiivisen psykologian puolestapuhujilla on taipumus siteeratatutkimuksia, joissa on osoitettu, että onnelliset ihmiset ovat muitaterveempiä, menestyvämpiä ja pitkäikäisempiä. Kriitikot ovat kuitenkinsitä mieltä, että ihmisillä voi olla synnynnäisiä temperamentteja,jotka toimivat termostaatin tapaan siten, että interventiot, joillaheidän onnellisuuttaan pyritään lisäämään, toimivat vain jonkin aikaa.Kriitikot väittävätkin, että ihmiset lopulta palaavat takaisinonnellisuutensa perustasolle.

Vuonna 2005 julkaistussa, positiivista psykologiaa soveltaviainterventioita käsittelevässä tutkimuskatsauksessa todettiin, että vainyhteen tutkimukseen osallistui kliinisestä masennuksesta kärsiviäihmisiä. Tämäkin tutkimus oli pieni eikä interventiota verrattuvertailuryhmään. Tutkimukseen osallistui 16 henkilöä, jotka täyttivätBeckin masennustestin ja Hamiltonin masennusasteikon perusteellakliinisen masennuksen kriteerit. Osallistujat tapasivat kerran viikossa15 viikon ajan, jolloin he keskustelivat aihetta käsittelevistäteksteistä, kuten esimerkiksi siitä, miten tyytyväisyyttä omastaterveydestä voidaan lisätä ja miten itsetuntoa voidaan kohottaa. Kaikki13 tutkimuksen loppuun asti jatkanutta henkilöä arvioitiin uudelleentutkimuksen päättyessä, jolloin heistä yksikään ei enää täyttänytkliinisen masennuksen kriteerejä.

Siitä lähtien on julkaistu vain yksi ainoa iso, satunnaistettu jakontrolloitu tutkimus positiivista psykologiaa soveltavastainterventiosta kliinisen masennuksen hoidossa. Sen jälkeen, kunkahdessa alustavassa tutkimuksessa oli havaittu positiivisenpsykoterapian (PPT) olevan lupaava hoitomuoto, Seligmanin johtamatutkimusryhmä teki satunnaistetun kokeen, johon osallistui 411henkilöä. Kokeessa verrattiin viittä erilaista PPT-harjoitustavertailuharjoitukseen siten, että ne kaikki tapahtuivat Internetinvälityksellä ja ne voitiin suorittaa viikossa. Osallistujat arvioitiinennen interventiota ja sen jälkeen säännöllisesti kuuden kuukauden ajan.

Kuuden kuukauden kohdalla osallistujat arvioitiin kahdella erimenetelmällä: Steenin Happiness Index- ja Center for EpidemiologicalStudies Depression Scale-mittarilla (CES-D). Ne, jotka saivat tehtyä”yksilöllisten vahvuuksien käyttö” ja ”kolme hyvää asiaa” -osiot,arvioitiin merkitsevästi vertailuryhmäläisiä onnellisemmiksi javähemmän masentuneiksi. ”Kiitollisuuskäynti” -osiokin sai aikaanmyönteisiä muutoksia, joiden vaikutus kuitenkin kesti vain kuukaudenajan. Kaksi muuta harjoitusta ja vertailuharjoitus saivat aikaan vainlyhytaikaisempia ja ohimeneviä vaikutuksia.

Useimmat muutkin tutkimukset ovat olleet lyhytaikaisia (useat ovatkestäneet 6-10 viikon ajan, yksi vain kolmen päivän ajan) ja niihin onosallistunut henkilöitä, jotka eivät ole saaneet psykiatristadiagnoosia. Tästä syystä on yhä epäselvää, voidaanko positiivistapsykologiaa soveltavilla tekniikoilla auttaa masennuksesta tai muistapsykiatrisista häiriöistä kärsiviä potilaita.

Toinen tutkimukseen toistaiseksi liittynyt rajoitus on ollut se, ettätutkijat ovat enimmäkseen arvioineet yksittäisiä strategioita, muttapositiivisen psykologian interventioissa käytetään tavallisestisamanaikaisesti useita tekniikoita. On myös epäselvää, miten voitaisiinparhaiten yhdistää positiivisen psykologian interventiotperinteisempiin hoitomuotoihin, kuten kognitiiviseenkäyttäytymisterapiaan tai lääkehoitoon.

Lopullista tuomiota positiivisen psykologian kliinisestävaikuttavuudesta ei ole vielä saatu, mutta alan johtavat vaikuttajatrohkaisevat joka tapauksessa potilaita ja terapeutteja kokeilemaanpositiivisia tekniikoita. Loppujen lopuksi omien vahvuuksienlöytämiseen tai elämän positiivisten puolien korostamiseen ei liityjuuri mitään riskejä, mutta mahdollisesti suuriakin hyötyjä.

Copyright © 2008 by President and Fellows, Harvard College. All rights reserved.

Artikkelin sisältö vastaa yhdysvaltalaista hoitokäytäntöä.

Lisätietoa:

Kirjat:

Aspinwall LG and Staudinger UM, eds. A Psychology of Human Strengths (American Psychological Association, 2002).

Keyes CLM and Haidt J, eds. Flourishing: Positive Psychology and the Life Well Lived (American Psychological Association, 2002).

Lopez SJ and Snyder CR, eds. Positive Psychological Assessment: A Handbook of Models and Measures (American Psychological Association, 2003).

Internet-sivustot:

Coaching and Positive Psychology Initiative

www.harvardcppi.org

Tämä Harvardin yliopiston McLean-sairaalan ylläpitämä sivusto tukeetutkimusta, kouluttaa ammattilaisia ja tarjoaa kaikillerekisteröityneille monia valmennuksen ja positiivisen psykologiannäkökulmia.

Authentic Happiness

www.authentichappiness.org

Tämä Pennsylvania Positive Psychology Centerin ylläpitämä verkkopalvelutarjoaa kaikille rekisteröityneille työkaluja, kuten henkilökohtaistenvahvuuksien kyselylomakkeen.

Lähteet:

Duckworth AL, et al. "Positive Psychology in Clinical Practice," Annual Review of Clinical Psychology (2005): pp. 629-51.

Kauffman C. "Positive Psychology: The Science at the Heart ofCoaching," in Stober DR and Grant AM, eds., Evidence-Based CoachingHandbook: Putting Best Practices to Work for Your Clients (Hoboken,N.J.: John Wiley, 2006), pp. 219-53.

Seligman ME, et al. "Positive Psychology Progress: EmpiricalValidation of Interventions," American Psychologist (July-Aug. 2005):Vol. 60, No. 5, pp. 410-21.

Seligman ME, et al. "Positive Psychotherapy," American Psychologist (Nov. 2006): Vol. 61, No. 8, pp. 774-88.

Lisää lähteitä: www.health.harvard.edu/mentalextra

Lisätietoja:

Lääkärikirja: Masennus – Poliklinikka.fi

Julkaistu: 9.3.2009