Parisuhde ja riitely

Eri parien ja parisuhteen osapuolien näkökannat asiaan saattavat olla hyvinkin erilaisia. Jotkut parit riitelevät alituiseen, eivätkä he silti koe sitä isona ongelmana. Toisille se on pulma.

On pareja, joilla riidat menevät jossain kohtaa väkivaltaisiksi ja se jo sinänsä tekee riitelemisen ongelmalliseksi. Paljon on sellaisiakin pareja, jotka eivät ota yhteen käytännöllisesti katsoen koskaan. Joskus toinen kumppaneista haluaisi riidellä. Hän voi pitää sitä jopa hyvänä, mutta ei saa toista milloinkaan mukaansa. Tämä kun selkeästi ja määrätietoisesti kieltäytyy riitelemästä.

Kun parisuhde syntyy, siinä liittyy toisiinsa kaksi erillistä ja erilaisen siihenastisen elämänkohtalon kokemaa ihmistä. Rakastumisvaiheen huumassa he sulautuvat toinen toisiinsa, eivätkä näe tai pidä tärkeänä toistensa erilaisuutta. Ajallaan ensi huuma kuitenkin haipuu ja rakastavaiset tulevat erilaisuuksista tietoisiksi.

Silloin alkaa varsinainen sovittautuminen yhteiseen elämään. Siinä vaiheessa tapahtuva erimielisyyksien käsittely riitelemällä on merkkinä siitä, että sovittautumista yhteen tehdään tosissaan. Kumpikin pystyy silloin tuomaan esiin itselleen tärkeitä asioita luopumatta niistä turhan helposti. Näin lisääntyy mahdollisuudet siihen, että vähitellen saadaan luoduksi sellainen yhteiselämä, jossa on tasapuolisesti aineksia kummankin puolison suunnalta.

Toisenlainen ratkaisu on riitelyn välttely. Silloin joko tiettyjä asioita ei käsitellä ollenkaan, tai toinen – usein toisen tietämättä – antaa periksi, luopuu, omista näkemyksistään ja mukautuu toisen kantoihin. Voi käydä, että yhteiselämästä tulee liian vähän yhteistä, itsen näköistä ja tuttua. Vaarana on vieraantuminen.

Riitelystä voi toki tulla myös junnaavaa ja paikallaan pysyvää siten, että asioita ei saada ratkaistuiksi tai niissä ei edetä. Voikin kysyä, toimitaanko enää asioiden ratkaisemiseksi vaiko taistellaan vallasta tai yritetään purkaa jotain muuta.

Vaikka erimielisyydet ja riitely liittyvät toisiinsa, ne eivät ole täysin yksi ja sama asia. Erimielisyyksien käsittelyä nimitetään riitelyksi vasta silloin, kun kiihdytään ja tunnetila kohoaa. Tämä taas merkitsee sitä, että käsiteltävät asiat tai niiden yhteydessä esiin tuodut seikat ovat tärkeitä ja todella koskettavia. Jokin asian käsittelyssä saa hälyttymään.

Joskus pariskunnilla on käsitys, että jos rakastaa toista, pitää olla samaa mieltä toisen kanssa tai ei ainakaan saisi ilmaista erimielisyyttään. Tosiasia kuitenkin on, että pariskunta koostuu kahdesta erillisestä ihmisestä. Aina, kun paikalla on vähintään kaksi erillistä ja erilaista mieltä, on selvää ja odotettavissa, että erimielisyyksiä syntyy jossain vaiheessa. Kysymykseksi nouseekin, mitä hyötyä tai haittaa erimielisyyksien käsittelystä tai riitelystä tai käsittelemättömyydestä tai riitelemättömyydestä on. Samoin voi kysyä, mitä asioiden käsittelytapa vaikuttaa.

Ihmiset, jotka eivät halua riidellä kumppaninsa kanssa, tulevat kahdenlaisista lapsuudenoloista: Joko sellaisista, joissa ei riidelty ollenkaan, eikä mallia riitelemisestä ole. He voivat olla myös perheistä, joissa riideltiin jatkuvasti, rajusti ja/tai väkivaltaisesti. Riitelystä ei ollut lapsen näkökulmasta myönteisiä seurauksia. Lapsen mieleen kiteytyi tavoite ja päätös olla riitelemättä omassa aikuisuuden perheessään. Usein ei tiedetä, mitä toiseen äärilaitaan menemisestä seuraa.

Kun riitelemättömyydestä tulee päämäärä tai arvo sinänsä parisuhteessa, siitä seuraa joitakin asioita. Millaisia, riippuu ensinnäkin siitä, onko se vain toisen, vai yhteisesti jaettu arvo. Jos se on vain toisen arvo, hän joutuu usein luopumaan omista tärkeistä asioistaan ja mielipiteistään ja mukautumaan toisen näkemyksiin.

Voi käydä niin, että hän ei pääse toteuttamaan itseään suhteessa ja alkaa kokemaan sivullisuutta omassa elämässään. Ajan myötä sisäinen pahoinvointi saattaa lisääntyä ja ulospääsyn miettiminen vallata mielen. Sillä aikaa toinen osapuoli elää usein tyytyväistä ja näköistään elämää ja on täysin yllättynyt, kun toinen yhtäkkiä ilmaisee kyllästymisensä ja väsymisensä yhteiseen elämään.

Jos riitelemättömyys on molempien arvo, parin elämään muodostuu usein enenevästi alueita, joita ei uskalleta kosketella riidan pelossa. Silloin jotkut asiat jäävät käsittelemättä, mutta eivät kuitenkaan häviä. Tämä voi tuoda hankaluuksia tai koko parisuhteen kommunikaatio alkaa pinnallistua. Tämä ehkä johtaa kaveruus- tai sisko-velityyppiseen suhteeseen. Kommunikaatio saattaa myös ehtyä kokonaan. Puhumattomilla asioilla on myös taipumus kasvaa mielessä suhteettomiin mittoihin tai johtaa vääriin olettamuksiin tai päätelmiin.

Tutkimusten mukaan kiukun ja vihan ilmaiseminen parisuhteen vuorovaikutuksessa ei sinänsä ole eroamista ennustava tekijä, kuten joskus luullaan. On myös tutkimustuloksia jotka viittaavat siihen, että erimielisyyksiä, konflikteja välttelevät paritkin voivat päätyä kestäviin ja tyydyttäviin liittoihin. Toisaalta tutkimukset osoittavat, että romantiikka säilyisi vuosien ja vuosikymmenten saatossa vain sellaisissa suhteissa, joissa voi ilmentää tunteiden kiihkeyttä ja joissa kinastelu on hyväksyttyä.

Erimielisyyksien käsittely ei siis välttämättä vaadi riitaa. Usein asiat eivät kuitenkaan etene tai ratkea niin optimaalisesti, että tunnetilan kohoamista voisi välttää. Lisäksi vaikuttaa tietysti se, millaisten muiden paineiden ja taakkojen alaisina ihmiset arkielämässään painiskelevat. Jos riitelemiseen pystyy suhtautumaan normaaliin elämään kuuluvana ilmiönä, mahdollistaa se siis erilaisista aiheista ja alueista keskustelun. Silloin asioita ei jää sen takia käsittelemättä. Näin kumpikin osapuoli saa näkemyksensä esiin ja yhteiselämä näyttää ja tuntuu aidosti juuri siltä, miltä pitääkin – yhteiselämältä!

Osaa pariskuntien erimielisyyksistä ei voi ratkaista. Kyse on usein silloin joko kummankin tai toisen eriävistä, merkittävistä henkilökohtaisista elämänkokemuksista. Ne voivat olla myös erilaisia persoonaan liittyviä ominaisuuksia, joita on vaikea tai mahdotonta muuttaa. Tällaisissa tilanteissa olisi edullista, jos pariskunta voisi kosketella näitäkin asioita, mutta säilyttää samalla positiivinen ilmapiiri, esimerkiksi huumorin avulla.

Erimielisyyksien riistäytyminen väkivallaksi tai uhkailuksi tekee tietenkin tyhjäksi kaikki asian myönteiset puolet ja tuo muassaan paljon kielteistä suhteeseen. Jatkossa se myös estää täysin erimielisyyksien todellisen käsittelyn. Kun väkivaltaa esiintyy suhteessa, siihen pitää tarttua heti, jotta se saataisiin loppumaan. Ellei se onnistu omin voimin, pitää kääntyä ammattiauttajien ja/tai muiden ulkopuolisten puoleen.

Monesti kuulee puhuttavan rakentavasta riitelystä. Useinkaan sitä ei kuitenkaan selitetä tai tarkenneta. Kun ihmiset yrittävät ratkaista ristiriitojaan, asian eteneminen tyssää toistuvasti siihen, että ei kuulla ja kuunnella toista tarkasti tai ollenkaan. Sen sijaan kiirehditään päättelemään, mitä toinen tarkoittaa tai ajaa takaa. Siihen yritetään sitten nopeasti vastata. Oma kanta tuodaan välittömästi ja usein painokkaasti esiin. Keskusteluissa voidaan pyöriä useita kierroksia siten, että kumpikin toistelee omaa kantaansa. Niinpä vähitellen tunnetila – ja ääni -kohoaa ja ollaan ilmiriidassa. No, se on inhimillistä.

Aina ei jaksa paneutua ja kuunnella. Jos haluaa kuitenkin asian etenevän, voi yrittää todella kuunnella loppuun asti ja yrittää ymmärtää, miten toinen asian näkee. Se voi olla rahtusen helpompaa, kun tajuaa, että toinen kuitenkin ajattelee noin, kuuntelen tai en. Toisaalta kuuntelemisella ei vielä myönnetä asettumista toisen kannalle, eikä itse ajattele asiasta väärin. Jos kumpikin malttaa kuunnella toista aidosti ja yrittää ymmärtää, se luo tilanteeseen, ja itse suhteeseenkin, hyvää tunnelmaa. Voidaan lähteä hakemaan ratkaisua tai kompromissia asiaan tai todeta mielipiteiden eroavuus.

Jos on riidan tuoksinassa tullut sanoneeksi jotakin loukkaavaa tai sellaista, jota ei tarkoita, olisi rakentavan riitelyn mukaista ottaa vastuu tekemisistään. Olisi hyvä oma-aloitteisesti pyytää anteeksi ja muutenkin selvittää asia joko samana tai tulevina päivinä. Tutkimusten mukaan toisen halveksunta nimittelemällä, haukkumalla tai muutoin, on selvin yksittäinen avioeroa ennustava tekijä parien vuorovaikutuksessa.

Riitelyllä voi parisuhteessa olla muitakin merkityksiä kuin erimielisyyksien selvittely. Jotkut parit riitelevät jatkuvasti, lähes kaikesta, myös pienistä asioista. Silloin voi kysyä, mitä sen takana on. Onko joku tärkeä asia, jota ei voida käsitellä ja riitely jokapäiväisistä asioista purkaa painetta? Vai onko riitely parin omanlainen tapa olla kontaktissa toisiinsa? Riitelyllä on suhteessa tehtävänsä myös läheisyyden ja etäisyyden säätelyssä. Se on tehokas, vaikkei ongelmaton, tapa "työntää" toista kauemmas ja saada itselle "tilaa". Joskus näyttää siltä, että riitely kertoo enemmän tämän säätelytehtävän toiminnasta kuin erimielisyyksien ratkomisesta.

Lähde: Väestöliitto