Jos lapsi on jatkuvasti liikkeessä, ehtii tehdä ennen kuin ehtii miettiä mitä siitä seuraa ja tekee usein huolimattomuusvirheitä eikä malta keskittyä, voi kyseessä olla ADHD.
Miten lapsi oireilee
Aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriön (ADHD) keskeisiä oireita ovat keskittymisen vaikeudet, impulsiivisuus ja ylivilkkaus.
Oireet ilmenevät eri ikävaiheissa eri tavoin, esimerkiksi yliaktiivinen lapsi juoksentelee ja kiipeilee sopimattomissa paikoissa, mutta yliaktiivisen nuoren on vaikea istua aloillaan.
Oireita pitää esiintyä pitkäkestoisesti ja useassa eri ympäristössä (kotona, koulussa, muualla). Ympäristötekijät ja motivaation vaihtelu voivat voimistaa tai lievittää oireita.
ADHD:n kanssa esiintyy usein samanaikaisia häiriöitä. Tavallisimpia niistä ovat oppimisvaikeudet, uhmakkuus- ja käytöshäiriöt, masennus, ahdistuneisuushäiriöt ja nykimisoireet sekä autismikirjon häiriöt.
Päihteiden (alkoholi, huumeet, nikotiini) käytön tai päihderiippuvuuden riski on ADHD-diagnoosin saaneilla nuorilla normaaliväestöön verrattuna 2–3-kertainen, mutta näyttää normalisoituvan hoidon myötä.
Kun epäillään ADHD:ta, tulee lapsen/nuoren elämäntilanne kartoittaa riittävän kattavasti, koska samankaltaisia oireita voivat aiheuttaa mm. univaje tai pitkäaikainen stressi. Oireiden kartoituksessa käytetään usein apuna kyselylomakkeita.
Psykologiset tutkimukset eivät ole välttämättömiä, mutta voivat olla tarpeen ADHD-lapsen/nuoren kognitiivisten taitojen arvioimiseksi ja koulun tukitoimien suunnittelemiseksi. Myös puheterapeutin tai toimintaterapeutin arviota tai muita lisätutkimuksia voidaan tarvita.
ADHD:n oirekuvan kehittymisessä perimän merkitys on suuri, mutta ympäristötekijät voivat vaikuttaa häiriön syntyyn. Psykososiaalisten olojen ongelmat lisäävät ADHD-oireita ja samanaikaisia häiriöitä (erityisesti käytöshäiriöitä), vaikka eivät yksinään voi aiheuttaa ADHD:ta.
Miten ADHD:ta hoidetaan?
ADHD:n hyvään hoitoon kuuluvat riittävä tieto eli psykoedukaatio sairaudesta sekä erilaiset tukitoimet ja hoitomuodot.
Koulun tukitoimet ja muut ongelmia lievittävät hoitomuodot kannattaa aloittaa heti, kun lapsen/nuoren tilanteesta huolestutaan.
ADHD:n hoidossa käytetään psykososiaalisia hoitomuotoja, lääkehoitoa sekä niiden yhdistelmää. Alle kouluikäisillä käytetään ensisijaisesti psykososiaalisia hoitomuotoja, kuten kasvatusohjantaa ja käyttäytymishoidollisia keinoja.
Kouluikäisillä lääkehoito voidaan aloittaa samanaikaisesti muun hoidon kanssa tai vasta, jos psykososiaalisista hoidoista ei ole ollut riittävästi apua.
Tavallisimmat käytetyt lääkkeet ovat metyylifenidaatti ja atomoksetiini.
Myös vanhempien jaksamista ja hyvinvointia tulee hoidon aikana tukea, koska lapsen ADHD-oireet lisäävät vanhempien stressiä ja parisuhdeongelmien riskiä sekä saattavat vaikuttaa negatiivisesti myös kasvatuskäytäntöihin ja perheen ilmapiiriin.
ADHD:n kanssa pärjää
Osalla ADHD-oireet lievittyvät iän myötä, mutta valtaosalla oireista on haittaa aikuisuudessakin.
Hoitamaton ADHD lisää tapaturmariskiä ja vaikeuttaa koulunkäyntiä ja työelämää. Se myös lisää masennuksen ja käytöshäiriöiden päihteiden käytön sekä syrjäytymisen riskiä.
ADHD:n aktiivinen hoito parantaa elämänlaatua ja vähentää riskejä. ADHD on haaste, mutta ei estä normaalia elämää.
Anita Puustjärvi, lastenpsykiatri
Faktaa ADHD:sta
- ADHD on neuropsykiatrinen häiriö, jota esiintyy 5 prosentilla kouluikäisistä
- Keskeiset oireet ovat tarkkaamattomuus, ylivilkkaus sekä impulsiivisuus
- Ympäristötekijät ja motivaation vaihtelu voivat vaikuttaa oireiden voimakkuuteen
- Hoitona käytetään erilaisia psykososiaalisia hoitomuotoja ja tarvittaessa lääkehoitoa
- Psykososiaalisia hoitoja ovat mm. koulun tukitoimet, vanhempainohjaus, käyttäytymishoito, toiminta- tai muu terapia ja ADHD-valmennus
- ADHD-lääkkeistä tavallisimmat ovat metyylifenidaatti ja atomoksetiini
