Jokaista potilasta täytyy kannustaa olemaan oman sairautensa asiantuntija, jotta hän oppisi tunnistamaan masennusjaksoa ennakoivia oireita. Masennusmielialan reaktioista kertovan kirjallisuuden tutkiminen, säännöllinen yhteys muiden masennuksesta kärsivien ja jopa psykologin kanssa ovat tehokkaita masennuksen ehkäisymenetelmiä.
Lisäksi on vakuuttavia todisteita siitä, että masennus voi osittain johtua epäterveellisistä ruokailutottumuksista.
Useassa eri maassa tehty tutkimus osoitti selvästi masennusta esiintyvän enemmän maissa, joissa ei syödä kalaa. Vähän mereneläviä sisältävä ruokavalio lisäsi synnytyksenjälkeisen masennuksen riskiä.
Suomessa tehdyssä tutkimuksessa havaittiin suhteellisen usein kalaa nauttivilla olevan harvemmin masennusta ja merkittävästi pienempi itsemurhariski kuin niillä, jotka eivät syö kalaa. Islannin asukkailla ei esiinny kaamosmasennusta, kuten Kanadan asukkailla, mikä todennäköisesti johtuu erilaisista tavoista nauttia mereneläviä ravinnoksi. Vakavasta masennuksesta kärsivillä ihmisillä on yleensä matalat veren omega-3-rasvahappopitoisuudet. Meillä on siis syytä uskoa, että merestä saatavilla omega-3-rasvahapoilla saattaa olla tärkeä rooli mielenterveyden ylläpitämisessä.
Serotoniini säätelee olotilaa ja tietoisuutta, ja serotoninergisen järjestelmän ongelmat ovat yleisiä masennuksessa ja muissa psykiatrisissa oireissa. Serotoniinin toimintaa synapsissa ylläpitäviä tai reseptorin reaktiota lisääviä lääkkeitä käytetään masennuksen hoidossa. Näyttää siltä, että omega-3-rasvahapot, kuten EPA, tehostavat serotoninergisen järjestelmän vaikutuksia, ja että niitä voidaan käyttää terapeuttisesti masennuslääkkeinä.
Tähän mennessä on tehty kaksi tutkimusta omega-3-rasvahappojen vaikutuksesta potilailla, jotka kärsivät maanis-depressiivisyydestä tai masennuksesta. Bostonissa tehty plasebokontrolloitu tutkimus 30 maanisdepressiivisellä potilaalla osoitti selkeästi, että omega-3-rasvahappoja saaneet pysyivät oireettomina paremmin kuin plasebovalmistetta nauttineet. Myönteisiä vaikutuksia havaittiin myös maanisissa oireissa.
Israelissa tehdyssä kontrolloidussa tutkimuksessa tutkittiin 20 potilasta, joilla oli masennussairaus. Huomattiin, että omega-3-rasvahappoa saaneiden masennustila lieveni, kun taas plasebovalmistetta saaneiden tilassa ei tapahtunut muutosta. Meneillään on useita kliinisiä tutkimuksia, joissa tutkitaan 2-3 g:n (2000 – 3000 mg) päivittäisen omega-3-rasvahappoannoksen vaikutusta vakavaan masennukseen ja myös synnytyksenjälkeiseen masennukseen.
Tällä hetkellä ei ole tietoa omega-3-rasvahappojen vaikutuksesta lievään masennukseen. On kuitenkin syytä uskoa masennussairausriskin olevan suurempi silloin, kun ei syödä kalaa tai nautita omega-3-ravintolisiä. Tulevaisuudessa saamme varmaankin nähdä, että omega-3-rasvahappoja käytetään masennuspotilaiden onnistuneen masennuslääkehoidon jälkeen taudin uusimisen ehkäisyyn ja lievistä mielialahäiriöistä kärsivien itselääkitykseen.
