Oman elämän käsikirjoittajana

Elämämme käsikirjoitus alkaa muovautua lapsuuden kokemustemme perusteella tiettyyn suuntaan. Lapsena uskomme ohjaajiamme – vanhempiamme, opettajia, muita auktoriteetteja, kavereita – sanoivatpa he meille tai meistä hyvää tai pahaa. Heidän mielipiteistään tulee usein meille omia totuuksiamme, uskomuksia. Kasvamme ajattelemaan: tällainen minä olen ja tähän minä elämässä pystyn.

Lapsena emme voi vielä hallita asioita. Emme voi päättää, miten haluamme elää. Hyvä uutinen on se, että aikuisena voimme. Vaikka lapsuuden uskomukset ja mallit vaikuttavatkin sitkeästi siihen, miten olemme tottuneet tulkitsemaan eri tilanteita ja reagoimaan asioihin, aikuisena meillä on mahdollisuus ottaa tietoiseen syyniin, toimivatko nuo mallit vai olisiko niitä hyvä muuttaa.

Ei-toivottuja juonenkäänteitä

Silti vielä aikuisenakin elämä heittää eteemme juonenkäänteitä, joita emme ole toivoneet. Joskus ihmisiä suututtaa, kun elämä ei menekään niin kuin on suunnitellut. Voiko silloin sanoa, että voisi muka käsikirjoittaa oman elämänsä? Voiko tulevaisuuteen oikeasti vaikuttaa?

Turhautuminen, sureminen ja hetkellinen kiukku ovat ihan normaaleja reaktioita pettymyksiin, mutta uhriksi heittäytyminen on pysyvämpi olotila. Se on päätös olla ottamatta vastuuta selviämisestä. Silloin antautuu olosuhteiden vietäväksi. Haluaisitko siis, että elämäsi olisi mieluummin uhritarina vai selviytymistarina?

Vaikeuksilta ei voi kukaan välttyä. Oikeastaan sillä ei olekaan niin paljon merkitystä, mitä on tapahtunut, vaan miten niihin suhtautuu. Vaikeuksilla on voinut olla jokin tehtävä. Kun kriisit hälvenevät, tilanteita on mahdollista katsoa hieman rakentavammasta vinkkelistä.

Menestystarinat ovatkin täynnä selviytyjiä, jotka ovat kiitollisia kokemuksistaan. Usein vasta vaikeuksien hetkellä meille tulee tilaisuus, vaikkakin usein pakotettu, tutkia itseämme syvemmin. Voimme joutua pohtimaan koko elämän tarkoitusta. Mitä järkeä tässä kaikessa on? Mitä minun kuuluu oikeasti tehdä? Mikä on elämäni käsikirjoituksen punainen lanka?

Uusia lukuja

Voit päättää, miten käytät vanhat vaiheet hyväksesi. Kannatko mukanasi niiden tuomaa viisautta vai kannatko kaunaa? Lapsuuden kokemuksia voi työstää, ja syyllisyydestä, häpeästä ja pelosta voi vapautua. Anteeksianto sekä itselle että muille on yksi suurimmista taidoista päästä irti menneistä.

Parasta on se, että oman elämäsi käsikirjoittajana sinulla on valta aloittaa aina alusta. Voit kirjoittaa elämääsi uuden luvun, tai vaikka kokonaan uuden näytöksen. Voit suunnitella uusia seikkailuja ja mahdollisuuksia. Voit luoda itsesi sellaiseksi kuin haluat olla – rohkeaksi ja elämästään innostuneeksi.

Voimme käsikirjoittaa tarinamme virheiden jälkeen erilaiseksi, nyt kun tiedämme paremmin, mikä ei toimi. Loppujen lopuksi me voimme vaikuttaa paljonkin kohtaloomme, sillä jos käsikirjoittaja ei vie juonta eteenpäin, niin kuka vie?

Happy end

Mieti vielä, onko elämäsi käsikirjoitus pelkkää draamaa vai löytyykö sieltä myös komiikkaa? Onko se tragikomediaa, jolle voi samaan aikaan itkeä ja nauraa? Onko siinä onnellinen loppu? Jos kirjoitat elämällesi onnellisen lopun, ja pidät sen kirkkaana mielessäsi, hyvin todennäköisesti alat tehdä päätöksiä, jotka vievät sinua kohti tuota happy endiä. Lifecoachingissa asetetaan päämääriä juuri siksi, että tiedetään, minne ollaan menossa. Ja kun tietää tavoitteen, tietää myös sen, miten sinne mennään.

Näetkö itse, millainen henkilöhahmo olet omassa käsikirjoituksessasi? Entä jos sinusta tehtäisiin elokuva, kuka esittäisi sinua? Mitä hänessä on sellaista, mitä haluaisit saada itsellesi? Millaista hänen elämänsä olisi? Mitä voisit tehdä heti tänään, mikä veisi sinua lähemmäs juuri sitä käsikirjoitusta, joka kertoo sinun ainutlaatuisen tarinasi?

Kirjoittaja on LCF Life Coach, joka vetää rohkeuteen kannustavia kursseja.