”Olen ollut neljä vuotta on-off-parisuhteessa – elämä on yhtä vuoristorataa”

Rakkausklinikalle kirjoittava nainen kertoo olleensa neljä vuotta vaihtelevasti yhdessä miehen kanssa, jonka on tuntenut neljä vuotta. Nainen haaveilee vakituisesta suhteesta, mutta ei koe olevansa vielä valmis sitoutumaan. Parin yhteiseloa varjostavat toimeentulon haasteet, mielenterveysongelmat ja hankala suhde miehen äitiin. Nuorella parilla on rakkautta, mutta myös monenlaisia ongelmia. Nainen kokee tilanteen kuluttavana sekä omalle jaksamiselleen että miehelle: elämä on jatkuvaa vuoristorataa. Nainen on kuitenkin hyvin kiintynyt mieheen, joka on ottanut tämän aina eron jälkeen takaisin. Mies asuu viereisellä paikkakunnalla äitinsä luona, mutta pariskunta on suunnitellut muuttoa lähemmäs toisiaan. Nainen pyytää Rakkausklinikalta apua vaikeaan tilanteeseensa.

Kokemus parisuhteen tarjoamasta rakkaudesta on vahvasti yhteen liittävä liima, vaikka suhteessa olisi vaikeuksia, muistuttaa perheneuvoja Päivi Stelin-Valkama. Hän kehottaa paria kuitenkin hakemaan ammattiapua kehää kiertävän ja ahdistavan tilanteen purkamiseen.

Rakkausklinikka on Suomen evankelis-luterilaisen kirkon neuvontapalvelu, jossa perheneuvojat vastaavat lukijoiden lähettämiin kysymyksiin. Julkaisemme uusia kysymyksiä ja vastauksia Rakkausklinikalla joka perjantai.

Olen ollut neljä vuotta on-off-parisuhteessa miehen kanssa. Välillä olemme olleet täysin erossa toisistamme pitämättä lainkaan yhteyttä. Olemme molemmat etsineet uutta kumppania, ja minulla on ollutkin muita suhteita silloin, kun olemme olleet erossa. Miehellä puolestaan ei ole ollut muita suhteita. Haluaisin olla uskossa ja elää niin, että en olisi esiaviollisessa suhteessa. Yhdessä asuminen olisi tässä tilanteessa kuitenkin hankalaa, sillä elämme molemmat Kelan tuilla: mies on työtön ja minä olen eläkeläinen. Tulomme laskisivat satoja euroja samalla, kun kustannukset ovat jatkuvassa kasvussa maailman tilanteen vuoksi. Minua harmittaa miehen puolesta oma epävarmuuteni. Meillä on rakkautta, mutta myös ongelmia – kuten esimerkiksi miehen kahlitseva äiti. Mies asuu äitinsä luona, ja minusta tuntuu, että hänen äitinsä vihaa minua. Minulla on mielenterveysdiagnooseja, ja koen, että tämä ailahteleva tilanne miehen kanssa pahentaa oireitani – joskin myös sairauteni aiheuttavat tätä vuoristorataa. Edestakaista eroamista ja yhteenpalaamista on ollut viime aikoina joka päivä – jopa kaksi kertaa päivässä. Mies ottaa minut aina takaisin. Periaatteessa en ole edes valmis parisuhteeseen, ja meillä on joka asiassa ongelmia, mutta mies on vaan niin ihana! Tilanne on raskas meille molemmille. Tapaamme miehen kanssa kerran viikossa tai kahdessa luonani yökyläilyn merkeissä ja joskus myös päiväaikaan. Miehen äiti pitää pojastaan lujasti kiinni. Meillä on ollut suunnitelmia, että mies muuttaisi kanssani samalle paikkakunnalle, mutta eri asuntoon. Nyt asumme vierekkäisillä paikkakunnilla. Meillä on paljon mieltymys- ja luonne-eroja miehen kanssa, mutta myös paljon yhteistä. Haluaisin apua tähän stressaavaan tilanteeseen.

Perheneuvoja Päivi Stelin-Valkama vastaa:

Kiitos kysymyksestäsi! Olette miehesi kanssa olleet vaihtelevasti yhdessä ja erikseen neljän vuoden ajan. Sinulla on ollut välillä erokausina muitakin suhteita, miehellä ei. Elämänne kokonaisuus anoppeineen, taloudellisine huolineen ja diagnooseineen kuulostaa raskaalta, mutta ”se mies on vaan niin ihana!”

Tässä lauseessa kiteytyy parisuhteessa olemisen syvä ydin: vaikka on vaikeuksia, kokemus suhteen tarjoamasta rakkaudesta on vahvasti yhteen liittävä liima.

Hyvien asioiden rinnalla sinun mielesi ailahtelevainen vuoristorata kuulostaa varsin väsyttävältä. Jos se saa sinut kerran tai kahdestikin päivässä tekemään eroa ja palaamaan taas yhteen, levollinen parisuhdeaikanne jää vähiin. Onkohan sinulla ja miehelläsi kontaktia mihinkään auttavaan tahoon, terapeuttiin tai muuhun luotettavaan ammattilaiseen, jonka kanssa voisitte purkaa näitä välillänne pyöriviä ahdistavia kehiä?

Jos olette aiemmin saaneet apua jostakin, onko teille jäänyt mieleen keino tai pari, joilla voitte tarpeen tullen rauhoittaa itseänne ja toisianne? Voisitko sinä riitaisalla hetkellä eroamisen sijasta poistua vähäksi aikaa tilanteesta, lähteä vaikka kävelylle ja rauhoittaa itsesi? Rauhoittumisessa voisi auttaa jokin turvallinen mielikuva, vaikkapa hyvän hetken muisto, jonka nostat mielessäsi pintaan. Ehkä silloin ei tarvitsisikaan käydä läpi erokuohua vaan tilanne voisi tasoittua muutenkin. Yksikin tällainen kokemus antaa toivoa siitä, että pystyt ilmaisemaan tunteitasi riittävästi ilman eroamista.

Sanot, että näiden eron tekemisten jälkeen mies aina ottaa sinut takaisin. Miltä tämä eron ja yhteen palaamisen kehä mahtaa hänen mielestään tuntua? Hän vaikuttaa tässä asiassa hyvin kärsivälliseltä ja vakaalta, mutta onko hänellä tilaa ilmaista sinulle niitä tunteita, joita jatkuva hylätyksi tuleminen nostattaa? Miten hän jaksaa koota itsensä ja rikkoutuneen suhteen palaset yhä uudelleen?

Miehesi asuu äitinsä luona. Usein anopin ja miniän väliseen suhteeseen muodostuu jännitteitä, koska he molemmat rakastavat samaa miestä. Taistelu miehestä on periaatteessa turha, koska miehen kuuluu irtautua äidistään ja asettua selkeästi kumppaninsa rinnalle. Kuulostaa siltä, että miehelläsi on tässä asiassa joitakin askeleita otettavana. Anoppi ei kuitenkaan ole tässä asetelmassa ainoa, jonka täytyy kasvaa. Hänen pitää toki irtautua pojastaan ja antaa nuoren parin liittyä ensisijaisesti toisiinsa, mutta myös miniä voi vaikuttaa tilanteeseen käyttäytymällä itse arvostavasti ja asiallisesti. Miten te kaikki kolme voisitte hyväksyä toisenne yksilöinä? Olette erilaisia ihmisiä, joilla on kullakin oma tahto, mutta jotka samalla tavoittelevat yhteistä hyvää.

Mietin sitäkin, olisiko miehesi jo aika irrottautua äidistään konkreettisesti muuttamalla erilleen asumaan. Ymmärrän taloudelliset realiteetit, mutta aikuisen, itsenäisen elämän mahdollistuminen vanhemman luona asuen ei todellakaan ole helppoa. On toki kulttuureja, joissa säännönmukaisesti toimitaan näin, mutta silloin koko yhteiskunta ja elämäntapa ovat hyvin erilaiset kuin meidän aikamme kaupungistuneissa olosuhteissa.

Kenenkään ihmisen itseluottamus ei ole niin vahva, etteikö se välillä säröilisi. Millaisin keinoin sinä ja miehesi osoitatte toisillenne kunnioitusta, rakkautta ja iloa toisistanne? Sanot hyvin aidosti, että miehesi on niin ihana. Sanokaa molemmat tällaisia asioita toisillenne spontaanisti ja usein. Sellaisia sanoja ei koskaan kuule liikaa. Ne vahvistavat yhteyttä välillänne.

Kosketattehan myös toisianne usein ja hyväilette muulloinkin kuin seksin tarpeessa? Fyysinen läheisyys ei ole helppoa anopin katon alla eläen, mutta tuo ajatus vierekkäisistä asunnoista samalla alueella kuulostaa hyvältä tavalta rakentaa kahdenkeskistä elämää ja tutkailla sen sujumista. Et oikeastaan haluaisi asua avosuhteessa, mutta avioituminen vähentäisi tulojanne. Olisiko siis ajatuksesi eri asunnoissa lähekkäin asumisesta mahdollinen valinta vaikkapa väliaikaisratkaisuksi teille? Toki kahden asunnon kulut ovat isommat kuin yhden, mutta kannattaisi ehkä tarkistaa, millaista tukea teillä kummallakin olisi mahdollisuus saada asumiseensa.

Kannustavin terveisin

Päivi

Kysymyksiä Rakkausklinikalle tulee paljon, emmekä valitettavasti ehdi vastata ihan kaikkiin, mutta vastaamme niin nopeasti ja niin moneen kysymykseen kuin mahdollista. Rakkausklinikka jää kesätauolle 10.6.2022.