Rakkausklinikalla pohditaan tällä viikolla ihmisten erilaisuuden vaikutuksia parisuhteeseen. Kysyjä epäröi avioliittonsa tulevaisuutta, koska kokee aviomiehensä arvostelevan häntä siitä, etteivät he toimi samankaltaisesti asioiden suhteen.
Parisuhteeseen liittyy monia vaiheita, jotka tuovat mukanaan haasteista yhteiselolle. Arvot, asenteet ja yhdessä eletty elämä luovat sekä turvallisuuden tunnetta että odotuksia kummankin tulevaisuudelle. Toisinaan on hyvä pohtia mitkä asiat tuovat itselle onnellisuutta ja hyvän olon tunteita.
Perheneuvoja Paula Maria Mäkelän mukaan puoliso tarjoaa korvaamattoman mahdollisuuden lisätä itsetuntemusta toimimalla peilinä, joka näyttää myös ne puolet itsestämme, joita emme ehkä haluaisi nähdä. Erilaisuus voidaan kääntää myös suhteen voimavaraksi.
Rakkausklinikka on Suomen evankelis-luterilaisen kirkon neuvontapalvelu, jossa perheneuvojat vastaavat lukijoiden lähettämiin kysymyksiin. Julkaisemme uusia kysymyksiä ja vastauksia Rakkausklinikalla joka perjantai.
Kannattaako minun lähteä parisuhteesta, jossa tulen koko ajan lannistetuksi?
Olen väsynyt mieheni huomautteluun ja moitteisiin. Hän on tarkka taloudesta, siisteydestä ja aikatauluista. Niissä kaikissa minä olen suurpiirteisempi. Mielestäni en kuitenkaan tuhlaa enkä myöhästele usein.
Kodin järjestys ei ole vahvuuteni, mutta likaista meillä ei ole. Mieheni imuroi usein. Ilmapiirimme on pääsääntöisesti negatiivinen ja keskusteluyritykset edellä mainituista aiheista muuttuvat riidaksi. Myös yhteinen lomasuunnittelu on hankalaa.
Olen alkanut haaveilla omasta kodista, jossa saisin elää rauhassa. Olemme olleet naimisissa noin 30 vuotta ja molemmat ovat tällä hetkellä etätöissä. Yksi teini-ikäinen lapsi asuu vielä kotona ja meillä on iso koira.
Molempien kasvatuksessa on omat haasteensa, ja näkemyksemme ovat erilaiset. Mieheni on teknisellä ja minä humanistisella alalla. Olemme vuosia sitten olleet muun muassa parisuhdeneuvonnassa ja minä omassa terapiassani. En usko, että haluamme lähteä sellaisiin prosesseihin enää. Mitä muuta voisi yrittää?
Perheneuvoja Paula Maria Mäkelä vastaa:
Kiitos kysymyksestäsi. Törmäämme perheneuvonnassa usein pariskuntiin, jotka pitkään yhdessä elettyään alkavat jossain vaiheessa epäillä yhteensopivuuttaan ja miettiä erilleen muuttoa. Pohjautuen siihen, mitä kirjoitit, yritän tarjota sinulle erilaisia näkökulmia. Toivottavasti joku niistä auttaa sinua pohdinnoissasi.
Yksi tilanteeseen vaikuttava tekijä on aika. 30 vuotta on muuttanut teitä molempia ettekä ole enää samoja nuoria ihmisiä kuin suhteen alkaessa. Olette yhdessä rakentaneet kodin, perustaneet perheen ja hoitaneet lapsia. Avioliitto, vanhemmuus, perhe ja elämä ylipäätään on kasvattanut ja muuttanut teitä molempia.
Pitkään liittoon voi kuulua kyllästymistä ja toisen pitämistä itsestäänselvyytenä. Toisaalta siihen liittyy paljon yhteisiä kokemuksia, jaettuja tärkeitä hetkiä, yhdessä kasvamista, paljon sellaista, mitä ei olisi mahdollista jakaa kenenkään toisen kanssa. Uskon, että yhteisiin vuosiinne on mahtunut monenlaisia vaiheita, etääntymisiä ja lähentymisiä, ehkä kriisejäkin. Miten olette mahtaneet pärjätä niissä?
Toinen tekijä on etätyön vaikutus parisuhteeseen ja perhe-elämään. Työelämään liittyvät tilaisuudet, tapaamiset ja ihmiskontaktit ovat jääneet. Luonnollinen, työn mukanaan tuoma erillisyys on muuttunut tiiviiksi yhdessäoloksi muiden perheenjäsenten kanssa. Toisen kanssa saman katon alla oleminen päivät pitkät ei ole omaa valintaa, vaan tilanteen vaatimus. Läheisyyttä tulee helposti liikaa. Ei hyvää, parisuhdetta koossa pitävää henkisen ja fyysisen tason läheisyyttä, vaan sellaista yhteisen tilan jatkuvaa jakamista, johon ei olla totuttu. Ei ihme, että tulee tarve ottaa etäisyyttä, lähteä pois.
Mietin, kummastako mahtaa sinun kohdallasi olla kysymys: toiveesta elää yksin rauhassa ilman puolisoa, teiniä, koiraa ja näiden mukanaan tuomia haasteita vai laadullisesti rauhassa eli yhdessä, mutta myönteisessä ilmapiirissä. Tämän erottaminen on tärkeää.
Kolmas mahdollinen tekijä on teinin kehitysvaiheen vaikutus vanhempiin yksilöinä ja heidän parisuhteeseensa. Joskus teinien tavat käyttäytyä ja reagoida asioihin voivat tarttua myös vanhempiin. Kuvaamasi jatkuva huomauttelu ja moittiminen kuulostavat teinin käyttäytymiseltä. Samoin unelma omasta kodista liittyy murrosikäisen kotoa irtautumisprosessiin. Lapset aktivoivat aina vanhemmissaan oman ikäkautensa kysymyksiä. Se on vanhemmille haaste, mutta myös mahdollisuus käydä uudelleen läpi omia kehitysvaiheitaan. Hoitaessaan lasta vanhempi samalla ikään kuin hoitaa itseään ja kasvaa yhä aikuisemmaksi. Omaa elämäntilannettaan tutkiessaan on siis hyvä olla tietoinen paitsi yhteiskunnallisista vaikutuksista, myös perheen sisällä tapahtuvasta. Ne kaikki vaikuttavat sisäisiin prosesseihimme. Niistä on tärkeää olla tietoinen, jotta ei lähtisi ratkaisemaan omaa ahdistustaan väärillä keinoilla.
Neljäs tekijä, joka koskettaa monia pareja vielä vuosikymmentenkin yhdessäolon jälkeen, on toisen erilaisuuden hyväksyminen. Voin kuvitella teidän molempien ajattelevan: ”kunpa tuo toinen vain muuttuisi sellaiseksi kuin minä”. Suhteen alussa viehätymme toisen persoonallisuuden piirteistä, jotka täydentävät itseämme. Tämä kuvailemasi tarkkuus/suurpiirteisyys on tuttu monessa liitossa. Toisen tarkkuus voi alussa saada hänet tuntumaan luotettavavalta ja turvalliselta. Suurpiirteinen puoliso taas voi tuoda toisen elämään vapautta ja keveyttä. Suhteen edetessä törmätään sitten juuri näihin samoihin piirteisiin ja tuntuu, että niiden kanssa on mahdotonta elää. Totuus kuitenkin on, että jokaisen ihmisen luonteenlaaduissa on omat etunsa ja haittansa.
Psykoanalyyttisessä teoriassa ajatellaan, että tiedostamaton parinvalinta ohjaa meidät juuri sellaisen ihmisen luokse, jonka kanssa voimme jatkaa omia kesken jääneitä kehitystehtäviämme. Puoliso tarjoaa korvaamattoman mahdollisuuden lisätä itsetuntemusta toimimalla peilinä, joka näyttää myös ne puolet itsestämme, joita emme ehkä haluaisi nähdä.
Kerrot olevasi väsynyt tilanteeseenne. En ihmettele sitä ollenkaan. Jatkuva kielteinen ilmapiiri ja moittimisen kohteena oleminen pitävät helposti kehoa ja mieltä ylikierroksilla. Se väsyttää ja latistaa mielialaa. Ihmiset reagoivat kritiikin kohteena olemiseen eri tavoin. Mikä näistä seuraavista kuulostaa sinusta tutulta? Mitä kannattaisi kokeilla? Mikä voisi teillä lisätä yhteisymmärrystä?
- Sopeutuminen, yrittää parantaa omat tavat toisen mielen mukaiseksi
- Hiljainen kapinointi, ei sano vastaan, mutta tekee juuri niin kuin itse haluaa
- Vastahyökkäys, antaa takaisin samalla mitalla ja vastaa moitteeseen moitteella
- Omien rajojen jämäkkä puolustaminen, sanoo reilusti, mihin on valmis ja mihin ei – liittyen myös siihen, millaista palautetta on valmis ottamaan vastaan
- Korvien sulkeminen, on välinpitämätön toisen ikäviä huomautuksia kohtaan eikä anna niiden tuhota omaa mielenrauhaa
- Yhteisten sopimusten tekeminen, sen miettiminen, missä kumpikin voisi joustaa
- Vastuiden jakaminen ja sopimus siitä, että toisen vastuualueisiin ei puututa.
On hyvä muistaa tämä neuvo: jos jokin ei toimi tai tuottaa kärsimystä, kannattaa jatkossa toimia eri tavalla.
Viides mahdollinen tekijä on henkisen hyvinvoinnin tila. Toisinaan negatiivisuus kertoo omasta pahasta olosta. Sitä kanavoidaan toiseen moitteina, vaatimuksina ja kieltoina, joka taas vähentää niiden kohteen hyvinvointia. Tällainen käyttäytyminen ei tietenkään ole hyväksyttävää. Sen lopputuloksena kaikki voivat huonosti. On viisasta miettiä, mikä voisi auttaa. Se, että ryhtyy itse toimimaan samoin, pahentaa tilannetta. Myötätuntoinen lähestyminen voi toimia paremmin. Joskus auttaa, kun kysyy toiselta ystävällisesti ”mikä nyt on?”. Tilannetta helpottaa paljon, jos päästään kiinni syvemmällä oleviin tunteisiin. Joskus käytännön asioista nalkuttaminen on vain sijaistoiminto, kun todellisen tunteen tai tarpeen ilmaiseminen on vaikeaa. Näihin keskusteluihin pääseminen ei aina ole helppoa kahden kesken, mutta ehkä olette oppineet parisuhdeterapiassa keinoja puhua oikeista asioista.
Kuudenneksi mietin parisuhteenne tilaa. Jos ei koe tulevansa hyväksytyksi ja arvostetuksi omana itsenään, ilmapiiri muuttuu helposti negatiiviseksi. Kun keskustelut muuttuvat riidoiksi, käy helposti niin, että kumpikaan ei tule ymmärretyksi. Mitähän sinä toivot, että miehesi ymmärtäisi? Ehkä ainakin sen, että jatkuva huomauttelu ja moittiminen tuntuu sinusta pahalta, kun kuitenkin yrität parhaasi. Mitähän miehesi toivoo sinun ymmärtävän? Kärsitte tilanteesta molemmat, ehkä lapsetkin ja eniten kärsii teidän välinen suhteenne.
Monessa liitossa eletään yhdessä itsestäänselvyytenä, niin kauan kun perheessä on lapsia. Kun nuoret irtautuvat kotoa, on tavallista, että vanhemmat tahoillaan alkavat miettiä parisuhteen ja yhdessä asumisen merkitystä. Parisuhdetta punnitaan uudesta näkökulmasta.
Mitä teidän suhteenne voi? Mitä toivoisitte siltä nyt tässä elämäntilanteessa ja tulevaisuudessa? Mikä teille on parisuhteessa tärkeää? Oletteko valmiita tekemään jotain sen hyväksi? Ehkä luopumaan jostakin? Vieläkö teiltä löytyy halua elää yhdessä? Ehdotan, että yrittäisitte puhua näistä asioista jonain rauhallisena ja molemmille sopivana hetkenä. Tällaisten asioiden ääneen sanoittaminen voi vähentää sitä jännitettä, jonka puhumattomat asiat ja toisen epäsuorien viestien tulkintayritykset tuovat. Tärkein kysymys lienee, vieläkö teiltä löytyy halua kuulla toistenne ajatuksia.
Mikä mahtaa olla teidän parisuhteenne punainen lanka? Se, joka on teidän yhteisen tarinanne ydin ja syy olla yhdessä. Vuosikymmenten kuluessa ympäröivä maailma, elämäntilanteet, ihmiset ja tarpeet muuttuvat. Parisuhteen punaista lankaa tulee aika ajoin päivittää tai etsiä, jos se on joutunut hukkaan.
Et mainitse kysymyksessäsi mitään hyvästä läheisyydestä tai seksuaalisesta suhteestanne. Mitähän niille kuuluu? Mitenhän puolisosi vastaisi tähän kysymykseen? Ovatko tarpeenne samanlaisia vai onko niissä suuri ristiriita? Joskus turhautuminen tai pettymykset seksuaalisen läheisyyden alueella nousevat esiin jotain aivan muuta koskevina riitoina.
Viimeiseksi haluan vielä pohtia rakkautta. Yksi tapa määritellä rakkaus on tämä: rakastettusi hyvinvointi ja turvallisuuden tunne on sinulle yhtä tärkeää kuin omasi. Näkyykö tämä sinun teoissasi? Entä miehesi? Miten sinä itse määrittelisit rakkauden? Monille rakkaus on juuri se parisuhteen punainen lanka. Joskus se saattaa hukkua työn ja arjen keskelle, mutta etsittäessä siitä saa taas kiinni. Kirjoitin aiemmin erilaisuudesta. Se liittyy myös rakkauteen. Ajattelen, että rakastaminen ei aina ole helppoa. Se vaatii toisen hyväksymistä sellaisena kuin hän on.
Joskus riitojen ja negatiivisen ilmapiirin sumuverhon keskellä kulkee kaksi yksinäistä ihmistä kaivaten sitä yhteyttä, joka heillä joskus oli. Tunnetta, että olen toiselle tärkeä. Arvailen, että olette ehkä ilmaisseet toisillenne, mistä kaikesta ette pidä. Haastan teitä kertomaan toisillenne, mistä toisissanne pidätte ja mitä arvostatte. Siitä, mikä on saanut teidät haluamaan jakaa elämäänne toisen kanssa jo noin 30 v. Jos toinen syystä tai toisesta yhtä äkkiä olisi poissa, mitä kaipaisitte? Olisiko sinulle, teille mahdollista kurottua toista kohti? Lempeä katse, hellä kosketus, pehmeällä äänellä lausuttu sana voivat joskus saada ihmeitä aikaan.
Kaikkea hyvää tähän päivään ja tulevaisuuteen sinulle ja teille toivoen,
Paula Maria Mäkelä
Hae rohkeasti apua kirkon perheneuvonnasta!
Kirkon perheasiain neuvottelukeskuksia on 40 ja niissä työskentelee yli 180 työntekijää. Perheneuvonnassa on mahdollista keskustella ammattilaisen kanssa parisuhteen ja perheen vaikeuksista tai oman elämän solmukohdista. Asiakkaaksi voi tulla yksin tai yhdessä puolison tai muun läheisen kanssa. Asiakkuus ei vaadi kirkon jäsenyyttä ja se on asiakkaalle maksutonta. Noin puolella keskuksista on ostopalvelusopimus kunnan tai kuntayhtymän kanssa perheasioiden sovittelusta ja/tai perheneuvonnasta.
Kirkon perheneuvonnassa oli viime vuonna reilut 17 000 asiakasta. Suurimpana tulosyynä edellisvuosien tapaan olivat vuorovaikutusongelmat. Perheneuvontaa tarjottiin videovälitteisesti 41 254 kertaa ja puhelimitse 10 546 kertaa.
Kysymyksiä Rakkausklinikalle tulee paljon, emmekä valitettavasti ehdi vastata ihan kaikkiin, mutta vastaamme niin nopeasti ja niin moneen kysymykseen kuin mahdollista.
