”Olemme etääntyneet toisistamme – olisiko ero järkevin vaihtoehto?”

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ: Suomen evankelis-luterilainen kirkko
”Olemme etääntyneet toisistamme – olisiko ero järkevin vaihtoehto?”
Läheisyyden puute parisuhteessa saattaa kiristää kodin tunnelmaa ja muuttua itseään ruokkivaksi kierteeksi. Perheneuvoja Päivi Stelin-Valkaman mukaan tilanteen purkaminen vaatii rauhallista mutta rehellistä keskustelua. Alussa ei tarvitse tietää, viekö keskustelu kohti valoisampaa tulevaisuutta vai hyvän eron rakentamista.
Julkaistu: 20.5.2022

Rakkausklinikalle kirjoittava nainen kertoo etääntyneensä puolisostaan. Pariskunta on tuntenut toisensa lapsuudesta asti, seurustellut nuorina ja palannut jälleen myöhemmällä iällä yhteen perustaen perheen. Suhteessa ei kuitenkaan ole kuin harvakseltaan läheisyyttä eivätkä kumppanit kosketa toisiaan. Nainen kokee olevansa kiukkuinen ja ärtynyt, sillä ei saa kaipaamaansa huomiota ja läheisyyttä, vaikka on yrittänyt puhua aiheesta puolisonsa kanssa. Kiristynyt ilmapiiri heijastuu myös lasten elämään, ja nainen pohtii olisiko ero ratkaisu tasaisempaan arkeen lasten kanssa.

Parisuhteessa syntyy helposti jumitilanteita, joissa yhdessäolo alkaa kiertää negatiivista kehää. Perheneuvoja Päivi Stelin-Valkaman mukaan jännittynyttä tilannetta voi purkaa keskittymällä ensin yhteen pieneen asiaan, jotta yhteys saadaan auki. Hän kehottaa myös pariskuntaa lukemaan vastauskirjoituksensa yhdessä ja käyttämään sitä sytykkeenä keskustelulle.

Rakkausklinikka on Suomen evankelis-luterilaisen kirkon neuvontapalvelu, jossa perheneuvojat vastaavat lukijoiden lähettämiin kysymyksiin. Julkaisemme uusia kysymyksiä ja vastauksia Rakkausklinikalla joka perjantai.

"En saa haluamaani läheisyyttä"

Olen 39-vuotias nainen. Olemme olleet mieheni kanssa yhdessä 12-vuotiaista saakka, vaikka välissä olemme toki eronneetkin. Nyt takana on yhteistä elämää 13 vuotta ja meillä on 9- ja 5-vuotiaat pojat. Olemme kuitenkin erkaantuneet toisistamme: Meillä ei ole läheisyyttä kuin noin kerran kahdessa viikossa. Emme koskaan koske toisiimme. Olen yrittänyt puhua asiasta mieheni kanssa useasti, mutta hän ei osaa olla lähelläni. Olen myös puhunut erosta, sillä koen, ettei minua huomata lainkaan enkä saa haluamaani läheisyyttä. Olen itse enimmäkseen kiukkuinen ja pahalla tuulella. Suutun pienimmistäkin asioista ja tämä vaikuttaa paljon myös lapsiimme, joiden kanssa en juurikaan enää jaksa olla. Olisiko ero järkevin vaihtoehto, että saisimme lasten kanssa rauhallisemman ja tasaisemman elämän ilman jatkuvaa pahaa oloa ja pientä piikittelyä? Minua pelottaa kuinka pärjään taloudellisesti ja mitä teen vuoroviikoin, kun pojat olisivat isällään.

Perheneuvoja Päivi Stelin-Valkama vastaa:

Kiitos kysymyksestäsi, joka herättää myötätuntoa ja monia lisäkysymyksiä. Kerrot, ettei teillä ole läheisyyttä kuin noin kerran kahdessa viikossa ettekä koskaan koske toisiinne. Tarkoittaakohan tämä sitä, että teillä on tuolloin seksiä, mutta ette koskettele toisianne vaan olette yhdynnässä ilman sivelyjä, muita hyväilyjä tai esileikkejä?

Jos näin on, mihin tämä suoraviivainen seksikäyttäytyminen mahtaa liittyä? Kerrot, että miehesi ei osaa olla lähellä. Onko siis hänen tapansa olla parisuhteessa sellainen, että otetaan etäisyyttä ja pysytään sekä psyykkisesti että fyysisesti erossa toisesta kaikin tavoin? Ja vain noin kerran kahdessa viikossa ollaan kontaktissa seksuaalisten paineiden purkamiseksi?

Päivi Stelin-Valkama on psykoterapeutti, seksuaaliterapeutti ja kliininen seksologi.

Vai onko tuo parin viikon välein koettu läheisyys jotain aivan muuta? Ei ehkä ollenkaan seksuaalista vaan lähekkäin istumista, puhumista, katseiden kohtaamista? Koetaanko parin viikon välein jonkin asteista tunnetason yhteyttä? Vai harrastaako miehesi ohimenoläheisyyttä? Sellaista, että toista sipaistaan ohimennen, lähes huomaamatta? Melkein törmätään, mutta ei anneta toisen huomata, että liike oli tarkoituksellinen.

On ihmisiä, jotka eivät ole lapsuudenperheessään saaneet juuri lainkaan kokemuksia halauksista, sylissä istumisesta tai muustakaan hellittelystä. Vahvojakin tunteita on saattanut olla, mutta niitä ei ole ilmaistu koskettamalla. Jos kasvualusta on ollut tällä tavalla kosketusköyhä, on vaikea osata aikuisenakaan kaivata kosketusta. Silloin ajatus fyysisestä läheisyydestä voi olla hyvin outo ja pelottava.

Ajatus fyysisestä läheisyydestä voi olla hyvin outo ja pelottava.
Perheneuvoja Päivi Stelin-Valkama

Jos miehesi osaamattomuus olla sinun lähelläsi nousee tällaisesta maaperästä, siihen saattaa liittyä paljon epämääräisiä pelon ja häpeän tunteita. Jos sellaisia tuntemuksia yrittäisi pukea sanoiksi, kertomus voisi olla jotain tämäntapaista:

Tässä nyt on se nainen, joka odottaa minulta läheisyyttä, enkä minä oikein edes tiedä, miten kuuluu olla lähellä. Ainakaan en osaa koskettaa. En tiedä, millaisesta kosketuksesta itse pitäisin, enkä sitäkään, mistä nainen tykkäisi. Parempi vetäytyä, ettei avuttomuuteni paljastu. Oikeastaan tämä pieni piikittely välillämme on turvallista. Se auttaa pitämään sen verran etäisyyttä, että ei pääse tulemaan ennalta arvaamatonta kosketusyritystä kuin iskuna puun takaa. Etäisyys ja kylmyys suojelevat ainakin häpeältä.

Teillä on pitkä suhde. Ilmeisesti yhdessäolonne alkoi nuoruuden seurusteluna, josta jossain vaiheessa ehkä erositte itsenäistyäksenne. Sellaisessa kohdassa molemmille saattaa tulla elämän nälkä, halu kokea jotain uutta. Tuntuu tärkeältä tutustua erilaisiin ihmisiin, opiskella, juhlia, harrastaa ja tehdä töitä eri paikkakunnilla. Kun sitten myöhemmin kypsempänä ja kokeneempana kohtaa nuoruuden kumppaninsa uudelleen, tämä tuntuukin yllättäen hyvin sopivalta ja oikealta. Hän tuntuu riittävän tutulta, jotta kaikkea ei tarvitse alkaa alusta, mutta samalla sopivan vieraalta. Tilannekin on otollinen, jos kaverit ympärillä perustavat perheitä ja sama vietti herää itsessäkin.

Tuskin tämä on juuri teidän tarinanne, mutta aika monta enemmän tai vähemmän tämäntapaista kertomusta maailmaan mahtuu. Teidän parinvalinnassanne on ollut tukeva perusta. Olette tulleet kahden hienon pojan vanhemmiksi. Suhde ei kuitenkaan ole lähtenyt sujumaan toivotulla tavalla.

Olikohan suhteenne alussa hyviä aikoja? Sellaisia, jolloin puoliso tuntui läheiseltä ja yhdessäolo lämpimältä? Osasiko miehesi silloin paremmin olla lähellä, ja olitko sinä hyväntuulisempi? Jos tällaisia vaiheita oli, mikä teki ne mahdollisiksi?

Parisuhteessa syntyy helposti jumitilanteita, joissa yhdessäolo alkaa kiertää negatiivista kehää.
Perheneuvoja Päivi Stelin-Valkama

Sanot olevasi nykyisin kiukkuinen ja pahalla tuulella melkein koko ajan. Miehesi ei osaa olla lähellä. Ilmaiseeko hän itse asian näin vai ovatko sanat sinun valitsemiasi? Parisuhteessa syntyy helposti jumitilanteita, joissa yhdessäolo alkaa kiertää negatiivista kehää. Kummallakin on ennakko-oletus siitä, että tavallinen oleminen voi hetkessä kiristyä tiukkaan umpisolmuun. Kumpikaan ei haluaisi sitä, mutta jännittynyt ja varovainen ilmapiiri ruokkii itseään toteuttavaa ennustetta. Tuntuu, että taas tämä jähmettyminen ja vetäytyminen alkaa eikä sille voi mitään.

Nyt suhteessanne on se kohta, jossa punnitsette, onko välillänne muuta yhteyttä vanhemmuuden lisäksi. Pitäisikö sinun nostaa kissa pöydälle ja kertoa miehellesi, mitä kaipaat suhteeltanne? Yhtä tärkeää on kysyä ja kuulla, mitä hän kaipaisi. Jos onnistuisitte puhumaan rauhallisesti, kumpikin voisi tulla kuulluksi.

Keskustelu voi viedä kohti yhteisen tulevaisuuden tai mahdollisimman hyvän eron rakentamista.
Perheneuvoja Päivi Stelin-Valkama

Keskustelu voi viedä teitä kohti yhteisen tulevaisuuden tai mahdollisimman hyvän eron rakentamista. Alussa ei tarvitse tietää, kumpaan suuntaan tie avautuu. Tällaista keskustelua ei käydä yhdeltä istumalta vaan sitä voidaan jatkaa rauhassa ja aikaa käyttäen. Ei haittaa, vaikka puolin ja toisin pidettäisiin tuumaustaukoja ja jatkettaisiin tunnin tai päivän kuluttua. Olennaista on se, että kumpikin voisi olla avoin ja aito. Mikähän olisi ensimmäinen pieni asia, josta pitäisi puhua?

Sopiminen yhdestä asiasta, joka helpottaisi vähän elämää, riittää hyvin aloitukseksi. Se avaa tunteiden patoon pienen puron, jolla on mahdollisuus laajentua. Päästäksenne keskustelussa alkuun voisitte vaikka yhdessä lukea tämän vastauskirjoitukseni. Se on tarkoitettu teille molemmille.

Toivon teille rauhallista tutustumista toisiinne uudelleen!

Päivi

Hae rohkeasti apua kirkon perheneuvonnasta!

Kirkon perheasiain neuvottelukeskuksia on 40 ja niissä työskentelee yli 180 työntekijää. Perheneuvonnassa on mahdollista keskustella ammattilaisen kanssa parisuhteen ja perheen vaikeuksista tai oman elämän solmukohdista. Asiakkaaksi voi tulla yksin tai yhdessä puolison tai muun läheisen kanssa. Asiakkuus ei vaadi kirkon jäsenyyttä ja se on asiakkaalle maksutonta. Noin puolella keskuksista on ostopalvelusopimus kunnan tai kuntayhtymän kanssa perheasioiden sovittelusta ja/tai perheneuvonnasta.

Kirkon perheneuvonnassa oli viime vuonna reilut 17 000 asiakasta. Suurimpana tulosyynä edellisvuosien tapaan olivat vuorovaikutusongelmat. Perheneuvontaa tarjottiin videovälitteisesti 41 254 kertaa ja puhelimitse 10 546 kertaa.

Kysymyksiä Rakkausklinikalle tulee paljon, emmekä valitettavasti ehdi vastata ihan kaikkiin, mutta vastaamme niin nopeasti ja niin moneen kysymykseen kuin mahdollista.

Kommentoi »