Koska elimistön solut saavat tehokkaasti kolesterolia pienistä pitoisuuksista, jo 0,5 millimoolia litrassa (mmol/l) LDL-kolesterolipitoisuus on riittävä solujen hyvälle toiminnalle. Suomalaisten aikuisten LDL-kolesterolin pitoisuus on keskimäärin hieman yli 3 mmol/l. Kokonaiskolesterolin pitoisuus on hieman yli 5 mmol/l, ja noin 60 %:lla naisista ja miehistä se ylittää yleisen suositusarvon 5.

Tutkimusten perusteella on arvioitu, että jos LDL-kolesterolin pitoisuus ylittää 1,5 mmol/l, se alkaa aiheuttamaan verisuonien seinämiin ateroomiksi kutsuttuja muutoksia. Nämä muutokset muodostuvat mm. kolesterolista ja erilaisista soluista, kuten vaahtosoluista ja sileälihassoluista. Kun nämä ateroomat kasvavat, ne alkavat ahtauttaa valtimoverisuonia ja ne voivat aiheuttaa revetessään sydän– tai aivoinfarktin.

Tutkimusten mukaan jo yli 1,5 mmol/l LDL-kolesterolin pitoisuus on haitallinen, eli tavallaan epänormaali. Haitat alkavat enenevästi suurentua, mitä suurempi LDL-kolesterolin pitoisuus on: LDL-pitoisuuden nouseminen 2:sta 4:ään suurentaa sepelvaltimotaudin riskin moninkertaiseksi. Jos LDL-kolesteroli saadaan pienenemään esimerkiksi 3:sta 1,5:een, voivat sepelvaltimoiden ahtautumat jopa pienentyä.