Terve.fi

Narkolepsian oireet


Narkolepsia aiheuttaa unikohtauksia, joita voi esiintyä kävellessä, ruokailun tai keskustelun aikana. Lue lisää narkolepsiasta.

Narkolepsiasta kärsivä henkilö nukahtaa helposti ja pakonomaisestikin levossa ja paikallaan ollessaan, mutta lisäksi unikohtauksia voi esiintyä myös odottamattomissa aktiivisissa tilanteissa, kuten kesken keskustelun, ruokailun tai jopa kävellessä.

Nukahtaminen tapahtuu nopeasti ja unikohtaukset ovat lyhytkestoisia (noin 1-30 minuuttia), sekä niitä voi esiintyä useita kertoja päivässä. Huolimatta unijaksojen lyhyestä kestosta, narkoleptikolla uni on virkistävää.

Lue lisää narkolepsian hoidosta.

Narkoleptikon lisääntynyttä (tyypillisesti nukahtelukohtauksia ennakoivaa) väsymystilaa voi verrata terveen ihmisen olotilaan 2-3 vuorokauden yhtämittaisen valvomisen jälkeen. Voimakkaasta väsymyksestä johtuvia lisäoireita narkoleptikolla voivat lisäksi voi olla muistihäiriöt, oppimisvaikeudet, hämärätilat, kaksoiskuvat, näön hämärtyminen sekä automaattiset toistuvat liikkeet. Yli puolella narkoleptikoista yöunen määrä jää vähäiseksi ja katkonaiseksi, mutta kokonainen vuorokautinen unen määrä on kuitenkin normaali päiväaikaisista unijaksoista johtuen.

Nukahtelutaipumuksen rinnalla toinen narkolepsian pääoire on katapleksia, joka tarkoittaa voimakkaisiin tunnetiloihin liittyvää lihasjänteyden äkillistä vähenemistä tai pettämistä. Katapleksiakohtauksessa potilas saa yhtäkkisen voimattomuusoireen, jonka vaikeusaste voi vaihdella lievästä lihasheikkoudesta lähes täydelliseen voimattomuuteen. Katapleksian kesto on tyypillisesti muutamista sekunneista joihinkin minuutteihin. Katapleksiakohtaukset voivat tulla mukaan narkolepsian oirekuvaan vasta vuosikymmeniä taudin toteamisen jälkeenkin.

Lue narkolepsian yleisyydestä.

Muita narkolepsiaankin liitettyjä oireita ovat unihalvaus ja hypnagogiset hallusinaatiot. Nämä oireet ilmenevät unen ja valveen rajamailla heräämisen yhteydessä, ja vastaavia oireita voi esiintyä täysin terveilläkin henkilöillä. Unihalvauksessa jo hereillä oleva potilas ei voi liikuttaa itseään. Tilasta toipumiseen menee korkeintaan muutamia minuutteja ja se voi joko päättyä itsestään tai loppua jonkin ulkoisen ärsykkeen laukaisemana. Hypnagogiset hallusinaatiot ovat joko liike- näkö- kuulo- tunto (ks. aistiharhat) tai luuloharhoja ja voivat olla kovin ahdistavia, mutta luonteeltaan nekin ovat ohimeneviä.

Narkolepsian diagnoosi tehdään asiaan perehtyneessä yksikössä erikoislääkärin tutkimuksissa. Diagnostiikassa käytetään kliinisten oireiden kartoittamisen lisäksi apuna MSLT- (Multiple Sleep Latency Test) eli nukahtamisviiveunitestejä. Nukahtamisviivetesteissä potilas käy tutkimuspäivän aikana läpi neljä nukahtamisyritystä. Narkoleptikot nukahtavat terveistä ihmisistä poiketen tyypillisesti lähes jokaisella kerralla ja viive nukahtamiseen on lyhyt. Narkoleptikot myös vaipuvat tavallisia ihmisiä nopeammin REM-uneen. Unitutkimuksen aikana potilaan aivosähkökäyrää rekisteröidään ja siitä voidaan todeta poikkeavasti narkoleptikolla jo nukahtamisen aikana esiintyvä REM-uni.

Mahdollisia diagnostiikan lisätutkimuksia ovat HLA-kudostyypitys, sekä selkäydinnesteen hypokretiinipitoisuuden määritys. Hypokretiinitasot ovat narkoleptikolla alentuneet.

Lähteet:

Hublin C. Narkolepsia ja muutkeskushermostoperäiset hypersomniat, Lääkärin käsikirja, Kustannus Oy Duodecim 2016.

Huttunen M. Tietoa potilaalle: Nukahtelusairaus (narkolepsia), Lääkärikirja Duodecim, Kustannus Oy Duodecim 2017.

Julkaistu: 15.4.2018