WebMD.com listasi suurimmat yllätykset, joita lapsen syntymä tuo mukanaan.
Lue artikkelin ensimmäinen osa tästä!
10. Syyllisyydentunne on osa vanhemmuutta
Sinulla varmaan oli ruusunpunaisia kuvitelmia siitä, millainen vanhempi tulet olemaan: oikeudenmukainen, kärsivällinen, aina hyvällä tuulella. Kun huomaat olevasi sittenkin ajoittain ärtynyt, kärsimätön, väsynyt ja vihainen, tunnet syyllisyyttä ja riittämättömyyttä. Syyllisyydentunne iskee varsinkin silloin, kun kaipaisit taukoa lapsesta. Muista ottaa omaa aikaa itsellesi silloin tällöin. Muista myös, että lapsi pärjää hetken itsekseenkin esimerkiksi sängyssä tai sitterissä. Älä jätä lasta täysin yksin, mutta voit vaikkapa laskea vauvan viltin päälle lattialle ja soittaa ystävällesi. Pyydä tarvittaessa lastenhoitoapua – äläkä tunne asiasta syyllisyyttä.
11. Lastenkirjat ovat kirjallisuutta
Jos et ollut lukenut vauvojen- ja lastenkirjoja aiemmin, tutustut nyt täysin uuteen maailmaan – ja luultavasti ihastut. Monet lastenkirjat ovat hyödyllisiä sekä lapselle että vanhemmille. Vauvat nauttivat ääneen lukemisesta, ja oppivat samalla uutta. Muista, ettei koskaan ole liian myöhäistä aloittaa ääneen lukemista. Ääneen lukeminen auttaa myös lapsen puhumaan oppimisessa sekä sanavaraston kehittymisessä.
12. Teet virheitä
Olet kuullut neuvoja lastenhoidosta, lukenut kirjoja ja vannonut ettet koskaan tee jotain asiaa jollakin tavalla. Oikeassa elämässä kuitenkin asiat muuttuvat ja vanhemmat tulevatkin tehneeksi sellaisiakin asioita, joita eivät suunnitelleet, ja jotka eivät ehkä menneet ihan oppikirjan mukaan. Älä ole itsellesi liian ankara. Jos jokin asia lastenhoidossa epäilyttää sinua, voit kysyä apua vaikka neuvolasta tai toisilta äideiltä.
13. Sinusta tulee tuomari
Kunhan lapsesi kasvaa, sinun tulee huolehtia säännöistä kotonasi. Joudut asettamaan lapselle rajoja ja pitämään kuria, eikä se ole aina helppoa. Kurin pitäminen ja sääntöjen opettaminen on kuitenkin tärkeä osa kasvatustyötä. Jos sinulla on useampia lapsia, joudut jakamaan aikasi kaikkien kesken. Yritä viettää jokaisen lapsesi kanssa hetki aikaa kahdestaan, etteivät he tule mustasukkaiseksi ajastasi.
14. Saat yleisöä kylpyhuoneessa
Kunhan taaperosi opettelee käymään potalla, on hyvin todennäköistä, että hän tulee vessaan yhtä aikaa sinun kanssasi. Lapsi oppii matkimalla, joten hän tulee seuraamaan sinun toimiasi wc:ssä tai suihkussa. Kunhan pottaharjoittelu alkaa, opeta lapsellesi miten potalla käydään ja miten kädet pestään jne.
15. Äidinrakkaus valloittaa
Se ei ehkä tapahdu heti, kun vauva syntyy. Mutta älä huoli. Jossain vaiheessa, pikkuhiljaa, katsot lastasi ja huomaat että hän on sinulle tärkeintä ja rakkainta maailmassa. Äidinrakkaus lähtee syvältä ja kestää läpi eliniän. Nauti onnentunteesta, jota koet lapsesi kanssa. Ja tämä kaikki koskee myös isää.
16. Vanhemmuus on myös luopumista
Äitinä ja isänä oleminen on hieman katkeransuloistakin. Kun lapsi kasvaa ja saavuttaa aina uusia taitoja ja virstanpylväitä, se tarkoittaa että hän on aina vähän itsenäisempi ja tarvitsee vanhempiaan hitusen vähemmän. Olet ylpeä lapsesi taidoista, mutta samalla olo voi olla haikea. Vaikka alkuun öitä valvoessa voi tuntua, ettei vauva-aika ikinä lopu, niin sitten huomaatkin että lapsesi on menossa jo päiväkotiin, esikouluun, armeijaan… Vanhempana autat lastasi kasvamaan ja kehittymään, sekä olet tukena hänelle, mutta samalla lapsesi matkaa kohti omaa elämäänsä, ja siihen on vanhempienkin hyvä valmistautua.
Lue lisää:
Lapsen ensimmäinen vuosi – tätä vanhemmat kysyvät!7 askelta hyvään vanhemmuuteenVanhemmuuden roolit9 tapaa saada lapsi tuntemaan itsensä erityiseksi10 virhettä, joita tuoreet vanhemmat tekevätKeskustele:
Millä saatte lapsen nukkumaan?Missä vaiheessa ei saa enää tehdä lapsen tahdon mukaan?
– Oih että elämä ensimmäisen vauvan kanssa osaa olla epävarmaa, jokapäivä peilaan vauvani (4kk)mielialoja, hymyjä, puhumisia jne ja mietin että olenko mä osannut olla tarpeeksi läsnä lapselleni, olenko ottanut huomioon riittävästi hänen tarpeensa vai johtuuko vauvan alavireisyys minusta, siitä että olen itse väsynyt enkä jaksaisi kokoajan olla läsnä ja jutella. — Nyt on ollut useampia päiviä että vauva ei yksinkertaisesti ole kiinnostunut seurustelusta vaan kääntää katseensa pois, saattaa hetken hymyillä, mutta sitten jälleen tuijottelee mieluummin johonkin kuin seurustelee. Mutta sylissä pitäisi mielellään saada kokoajan olla, sitterissä alkaa vinkuminen ja itku. Miten paljon te äidit annatte vauvan olla omissa oloissaan? ja kuinka herkästi olette reagoimassa siihen, että vauva kyllästyy yksin olemaan esim sitterissä? – babybumblebee
Onko Sinulla rohkaisua tai kommentteja babybumblebeen ongelmaan? Lue koko viesti ja osallistu keskusteluun Helistimen keskustelupalstalla! Äidin syyllisyys
