Terve.fi

Näin mielialat heilahtelevat raskaana olevilla - lue hauskimmat ’kilahtelujen’ syyt

Näin mielialat heilahtelevat raskaana olevilla - lue hauskimmat ’kilahtelujen’ syyt
Julkaistu: 22.10.2010

Ja mikä parasta, raskaana olevan naiset huomaavat itsekin mielialojen vaihtelut ja saattavat jopa ihmetellä omaa käyttäytymistään jälkikäteen.

Keskustelufoorumiltakin löytyy keskustelunavauksia, jossa odottavat äidit käyvät kirjoittamassa omasta mielestään ”typerimmistä pulteistaan”.

Yhden keskusteluketjun aloittanut nimimerkki Noomi-79 – raskaana oleva nainen – ihmettelee, kuka hän oikein nykyään on ja kysyy itsestään, että ”mikä tää on tää hirvee akka, jota mä kuljetan mukanani”. Noomi-79 kutsuukin kaikki samoin tuntevat kirjoittamaan kokemuksistaan keskusteluun. Ja vastauksiahan on riittänyt…

”Meille on ilmeisesti poika tulossa (ultran mukaan) ja mies sanoi eräänä päivänä leikillään, että meidän pojathan ei saa nukeilla leikkiä. Tiesin hänen vitsailevan, mutta silti kommentti suututti niin paljon että kyyneleet tuli väkisin silmiin. Ja samalla selitin miehelle, että ’en mä oikeasti oo vihanen, musta vaan tuntuu tältä’.”

”Mä en raivostu tietyistä asioista, vaan ihan mistä vaan. esimerkiksi tässä pari päivää sitten mun poikaystävä teki kanaa ruuaksi. mä sanoin että mun ei nyt tee mieli kanaa, onko jotain muuta. sit se sano et “noku 18 vuotta tästä eteenpäin meil ei välttämät oo varaa ain valita et mitä haluu syödä”, (mikä oli mun mielestä kyllä ihan järkevästi sanottu…) ni mä sain raivokohtauksen: onks se sun mielestä joku saakelin rangaistus et me saadaan lapsi??? mun mielestä se on ihanaa ja mä joudun syömään jotain kanaa!”

”Olis kiva saada lobotomia pahimman vaiheen yli”

”Jöses, miten ihana havaita, että tää skitsoilu on tuttua jonkun muunkin korvien välissä. Mä alan oleen jo pirun kypsä tähän jatkuvaan raivoamiseen ja voin vaan kuvitella, että mies-parka on ihan riekaleina. Ihan sama mitä se tekee, ni se on aina väärin. Ja mä vielä yritän uskotella itelleni, et vetäisin pultit myös ilman raskaushormooneja. Eilen saavuin Hki-Vantaalle työmatkalta ja vedin ihan törkeet herneet siitä, että hän ei vastannu ku yritin soittaa. Vedin äärettömän loogisen johtopäätöksen, että musta ei välitetä ja velloin itsesäälissä. Ja sit ku sieltä tuli jossin vaiheessa viesti, et soitellaan huomenna (jäin vielä toiseen kaupunkiin töiden takia) ni vedin taas megapultit, ku ei soittanu saman tien. Jep, näin kirjoittaessa koko draama tuntuu todella älyttömältä. Olis kiva saada lobotomia pahimman vaiheen yli!”

”Hävettää melkein (mutta vain melkein) kertoo mun viimesin hermoromahdus.. Olin toisessa huoneessa kattomassa BB:tä, ja sillä aikaa mies oli alkanut kattoo leffaa. Menin käymään olkkarissa, ja huomasin et se kattoo Forrest Gumpia. JUST KUN MÄKIN OLISIN HALUNNUT KATTOO SEN JA SE EI KERTONU ET KATTOO. Hirveen huudon ja ovien paukuttelun jälkeen poistuin itkemään makkariin ja mietin jo tosi synkät asiat siinä läpi, kun ei kerran mun kanssa voi kattoo Forrest Gumpia. Loppuilta menikin möksätessä.”

”Mun mielialat vaihtelee aika lailla joka päivä. Tänään on alamäki, kun eilen oli ylämäki. Mua ärsyttää välillä ihan sairaana miehen pikkumaisuus. Tai tänään se kun sanoin ostavani uuden pyykkikoneen niin hän tuumas että “Miksi? Meillähän on toimiva pyykkitupa, käytä sitä.” Joo meidän pyykkitupa on toisessa rapussa ja sinne täytyy mennä ulkokautta. -Niin tästäpä otin sellaset “sä et oikeesti rakasta mua” pultit. Olin sitä ennen vetäny pultit siitä että jouduin ruokakauppaan yksin vaikka koko päivän on supistellu aika ahkerasti ja muutenkin pelko että paikat lähtee aukeneen liian varhain. Mä oon välillä kyllä melkonen akka, joten ihan kivasti mieskin on mua jaksanut jos mä sitä.”

”Arrgh! Miks kaikille keskustelupalstoille pitää aina rekisteröityä?! Näitä kun lueskelee huvikseen ja sitte just kun sattuukin sellanen ketju, johon tekis mieli vastata (niinku tämä) niin sitte tulee ruutuun teksti: “Ole hyvä ja rekisteröidy” Että ottaa pattiin!! Niinpä niin… No, toi nyt oli ehkä pientä verrattuna siihen mistä äsken vedin pultit. Teki mieli appelsiinimehua ja olin menossa hakemaan sitä työpaikan automaatista, jossa selvästi sanotaan että KAIKKI kolikot käy. Ja vielä lueteltu ne kaikki erikseen. Niin sitte ei käykään euron kolikot vaan masiina pullauttaa ne kerta toisensa jälkeen ulos!! Eikä lompakossa tietenkään oo muita kolikoita tarpeeks! Jäi mehu saamatta ja voitte kuvitella sen metelin mikä sen jälkeen alko. Kun mikään täsä p*skasa firmasa ei ikinä toimi!”

”Mulle ei tule mieleen mitään yksittäisiä kummallisia asiota joista oisin hermostunut. Mutta välillä alkaa yleisesti ottaen hirveästi ärsyttämään ja turhauttamaan jotkut asiat, esim. bussissa. On todellä ärsyttävää kun ei ikinä aamulla pääse bussissa istumaan kun ne hemmetin teinit valtaa kaikki istumapaikat. Ja minä raskaana oleva saan jokaisen äkkijarrutuksen tullessa pelätä, että milloin lennän oikein kunnolla sitä käytävää! Nuoret pojat istuu raskaanaolevien ja vanhusten paikoilla, kyllä ärsyttää ihan suunnattomasti.”

”Rupesin itkemään lukiessani lehdestä artikkelia Helsingin rautatieaseman arkkitehtuurista”

”Mä hermostun aina vain asiasta, myös raskaana ollessani. Mutta se on myönnettävä, että joskus tuli itku ehkä vähän turhan herkästi, paras taisi olla kun rupesin itkemään lukiessani lehdestä artikkelia Helsingin rautatieaseman arkkitehtuurista, se oli vaan niin kamalan liikuttavaa. Pahinta on se, että itkuherkkyys ei ole täysin kadonnut, musta on siis tulossa hyvää vauhtia sellainen äiti joka nyyhkyttää täydeltä laidalta lapsensa kevätjuhlissa.”

”Meillä on käynyt niin, että alussa olin vähän ärtsympi (ja välillä vieläkin…), mutta yksi muutos tunnepuolella on, että olen viime viikkoina alkanut nauraa aivan hysteerisesti täysin mitättömille asioille, ihan kuin joskus teininä. Tässä kuluneella viikolla hihittelin aivan hervottomana sitä, että jossain joulupukki-ilmoituksessa ei ollut mainintaa ’raitis’, ja sitten sitä, että se yleensä on. ’Raitis lastenhoitaja… hahahahahahaaa…raitis ikkunanpesijä… haohhohohohoouuhhohaaa… raitis…hahahahha’!”

”Mun tuli vedettyä täs yks päivä kyllä tän raskauden typerimmät pultit joo… Meijän 10kk esikoinen ei oikeen tahtonu samaa mieltä nukkumisesta ja siinä sitten jo tosissaan ooteltiin et toinen nukahtais, et voisin rauhassa alkaa ruoanlaittoon… mies siinä sitten (kehtas)ehdottaa, et mitäs jos vaikka tilattais tällä kertaa (tilataan muutenkin aina sillon tällön ku laiskottaa) niin minäpä sain hirveet kilarit tämmösestä törkeestä ehdotuksesta. Räyhäsin miehelle, et se ei arvosta yhtään mun ruoanlaittoa, et koskaan ei mun tekemät ruoat kelpaa (ööö…aina on maistunu, ja hyväks kehuttu…) Onneks mennään jo rv 34, niin ei tarvii kauaa miehenkään kestää näitä kilareita…”

”Siis välillä tulee sellainen in olo, et oon muuttunu hirviöksi.. Saan raivareita ihan pienestäkin.. esim. millä äänensävyllä mies kysyy asioita ja eniten ärsyttää, kun tuntuu, et kyselee liikaa ja kaikesta. En ennen tätä kolmatta raskautta korottanut ääntäni/huutanut juuri koskaan, mutta nyt tuntuu, et jos asiat ei tapahdu heti niinkuin minä haluan, meni hermot ja sen sitten kuulee varmaan naapuritkin.. Mies on kyllä ollut kovilla.”

”Näitähän riittää. Otetaan nyt esimerkiksi sellainen kun mies hyvää hyvyyttään lähti hakemaan minulle hesestä ruokaa kauppareissun jälkeen kun ei kaupasta löytynyt mitään mitä minä olisin juuri sillä hetkellä halunnut. Mies tuli suht ripeästi takaisin, ja minä innolla tonkimaan ruokapussia. Mutta eih, mies oli unohtanut ottaa minulle sen punaisen majoneesin jota ihan ehdottomasti olisin tarvinnut! Jättimäinen herne nenään ja itkua ja puhinaa, “kaupasta muistit kyllä oman saunakaljasi mutta et yhtä majoneesia mulle tuonut!” Enhän mä sitä ollut edes huomannut pyytää mutta sehän oli sivuseikka koska ainahan mä otan sen punaisen majoneesin. Jätin sitten kiukulla syömättä koko aterian ja vajosin syvälle itsesääliin ja esitin marttyyria koko loppuillan. Mies raukka ei uskaltanut sitten sitä yhtä saunaoluttansa juoda ettei tulisi minulle vielä pahempi mieli. Yöllä kun mies meni nukkumaan niin hiivin sitten hampurilaista syömään… kyllä hävetti taas kun ite hoksasin miten olemattomasta syystä sitä voi kilahtaa…”

Arkistosta poimittua:

Kommentoi »