Miten iskiaksesta voisi päästä eroon?

Kirurgia tuo iskiakseen nopean avun. Jos pystyt kuitenkin odottamaan hetken, perinteinen hoito saattaa tehota pitkällä aikavälillä yhtä hyvin.

Iskias on lääketieteellinen termi, joka vaikuttaa hieman vanhahtavalta, kuten noidannuolikin.

Moni meistä yhdistää iskiakseen lapsuudenaikaisiin muistoihin vanhemmista sukulaisistamme, jotka puhuivat alati oireilevasta noidannuolestaan. Tiesimme sillä olleen jotakin tekemistä selän kanssa, mutta emme koskaan olleet oikein varmoja, mikä se loppujen lopuksi oli.

Iskiasoireyhtymää käytetään silti yhä sekä terminä että diagnoosina.

Tyypillisiä oireita ovat kipu ja tunnottomuus, joka säteilee alaraajaa pitkin, usein aina varpaisiin asti. Yhdeksässä tapauksessa kymmenestä iskiasoireyhtymä aiheutuu lannerangan välilevyn tyrästä.

Kärsivällisyys on usein parasta lääkettä, etenkin stoalaisuudella höystettynä, koska kipu usein hellittää, vaikka itse ongelma jäisikin ennalleen.

Tutkijat ovat havainneet, että noin puolet akuutista iskiasoireyhtymästä kärsivistä potilaista, jotka on arvottu satunnaistetuissa kokeissa lumehoitoryhmään (he eivät siis saa mitään hoitoa), toipuu 10 päivässä ja kolme neljäsosaa kuukaudessa.

Kukaan ei tiedä varmasti, miksi kipu hellittää itsestään, mutta usein näin vain käy.

Jos kipu on ankaraa ja jatkuvaa, monien potilaiden on harkittava leikkausta. Käytössä on monenlaisia leikkauksia, mutta niissä kaikissa välilevyjä vapautetaan tavalla tai toisella, jotta ne eivät puristaisi hermojuuria.

Tutkimuksissa on osoitettu, että kirurgia lievittää iskiaskipua.

Itse asiassa kirurgia toimii paremmin iskiaspotilailla kuin niillä, joilla on epämääräisempiä alaselkävaivoja. Näihin leikkauksiin ei sitä paitsi liity kovin suuria riskejä ja komplikaatiot ovat harvinaisia.

Muutaman merkittävän tutkimuksen anti on kuitenkin ollut sekavan hämärää, koska 1–2 vuoden kuluttua leikkauksesta kirurgisesti ja konservatiivisesti hoidettujen (fysioterapia ja kipulääkitys) potilaiden hoitotulokset ovat olleet varsin samanlaisia.

Iskiaksen oireet ja diagnoosi

Kummassakin jalassa on pitkä lonkkahermo, joka kulkee pakaroiden ja reiden takaosan kautta jalkaterään ja varpaisiin asti.

Iskiaskipu tuntuu koko lonkkahermojen ja niiden haarojen alueella, joten vaikka ongelma syntyykin alaselän lannerangan nikamissa, oireet tuntuvat pääasiassa alaraajoissa.

Monilla iskiaspotilailla on jo kauan ollut selkävaivoja, mutta iskiasoireyhtymä alkaa usein äkillisesti. Sen voi laukaista jokin vähäpätöinen asia, kuten aivastus.

Kipu on usein terävää ja viiltävää ja rajoittuu toiseen alaraajaan. Alaraajan puutuneisuus, epämiellyttävät pistelytuntemukset ja lihasheikkous ovat tavallisia oireita.

Kipu ja muutkin oireet yleensä pahenevat yskittäessä tai istuttaessa.

Iskiaskipu ei sinänsä ole hätätapaus, mutta jos siihen liittyy kuumeilua sekä virtsarakon ja peräsuolen inkontinenssia yhdessä äkillisen alaraajakivun ja tunnottomuuden kanssa, tämä voi olla merkki hätähoitoa vaativasta ongelmasta.

Välilevytyrä, joka aiheuttaa suurimman osan iskiastapauksista, ei purista itse lonkkahermoa, vaan lannerangasta lähteviä hermojuuria, jotka muodostavat köydeksi kiertyvien säikeiden tavoin hermoja.

Iskiasoireyhtymän oireiden sijaintipaikka vaihtelee riippuen siitä, mitkä näistä hermojuurista kärsivät puristuksesta.

Kysymys on siis oireyhtymästä, joten diagnoosi perustuu yleensä pääasiassa potilaan omiin tuntemuksiin.

Jalansuoristuskoe on nopea ja halpa keino arvioida, onko kyse välilevytyrästä.

Lääkäri nostaa jalkaa suorana potilaan maatessa selällään. Jos jalan nostaminen pystyyn ei onnistu, vaan tuottaa iskiaskipua, tämä on hyvä vihje siitä, että kyse on jonkinlaisesta välilevytyrästä.

Magneettikuvauksella voidaan saada suorempia todisteita välilevyongelmasta, mutta monet lääkärit ja tietyt ohjeistukset suosittelevat pidättäytymään kuvaamisesta ennen kuin kirurgiaa harkitaan. Jos kipu hellittää, kuten usein käy, tällaisia testejä ei tarvita.

Erään naisen iskiastarina

Susan M (nimi muutettu) oli jo tottunut selkäkipuun. Se alkoi kymmenen vuotta sitten, kun hänen jalkansa pettivät alta hänen auttaessaan ystäväänsä siirtämään pesukonetta.

48-vuotias tekstiilisuunnittelija luopui tenniksestä ja squashista ja vältteli kaikkea liikuntaa, joka kävi hänen selälleen.

Susan matkustaa työnsä puolesta usein Italiaan, mitä hän ei pidä niin hohdokkaana kuin se voisi ulkopuolisesta tuntua. Lentomatkat ovat olleet hänelle todellisia koettelemuksia, paitsi silloin, kun hän saa lentää ensimmäisessä luokassa, jossa istuimet saa makuuasentoon.

— Käytin paljon ibuprofeenia selvitäkseni lennoista, hän kertoo.

Eräällä kerralla kipu olikin erilaista kuin aikaisemmin.

Ollessaan Como-järvellä Pohjois-Italiassa tekstiilinäyttelyssä, hän tunsi vasemmassa pakarassaan kireyttä.

— Ajattelin heti, että voiko pakaralihas tosiaankin krampata, Susan muistelee.

Seuraavien kymmenen tunnin aikana kireys muuttui kivuksi, joka säteili alaraajaa pitkin nilkkoihin asti. Hänen varpaansa puutuivat.

Kun hän tuli kotiin, hänen lääkärinsä lähetti hänet magneettikuvaukseen. Susanilla todettiin herniaatiota viidessä välilevyssä, joista kolme oli kaularangassa ja kaksi lannerangassa.

Hän sai lähetteen neurokirugille, joka tarjosi hänelle joko leikkausta tai puudutepistoksia ja fysioterapiaa.

Hän halusi kuulla toisen lääkärin mielipiteen, joten hän varasi ajan fysiatrilta eli fysikaaliseen kuntoutukseen ja kipuun erikoistuneelta lääkäriltä.

Hän aloitti fysiatrin suositteleman kuntoutusohjelman: fysioterapiaa, alueellista anestesiaa ja kirurgiaa vasta viimeisenä varamahdollisuutena.

— Pidän enemmän fysiatrin luonnollisemmasta lähestymistavasta, mutta käynnit fysioterapiassa kaksi kertaa viikossa merkitsevät melkoista sitoutumista, hän sanoo.

Fysioterapeutin vastaanotto on kaiken lisäksi 45 minuutin matkan päässä.

— Elämäni on tällä hetkellä niin kiireistä, että toisinaan vihaan sitoutuneisuuttani. Uskon kuitenkin, että olen motivoitunut hoitamaan omaa kehoani ja se on tällä hetkellä kaikkein tärkeintä, Susan jatkaa.

Iskiaskipu on lievittynyt. Susan uskoo, että tähän on vaikuttanut hänen luopumisensa säännöllisestä kuntosaliharjoittelusta, jota hän kovasti kaipaa.

— Olen ruumiillisesti paremmassa kunnossa, mutta en psyykkisesti.

Pitkään istuminen on edelleen ongelma. Hän selvisi viime syksyisestä lentomatkastaan Italiaan kipulääkkeiden ansiosta, turvautumalla jopa Vicodiniin. Se ei aivan riittänyt estämään iskiasta aktivoitumasta kolmeksi tai neljäksi päiväksi ennen kuin oireet taas hellittivät.

Kun tapasimme Susanin äskettäin, hänen sitoutumisensa fysioterapiaan oli koetuksella.

— Uskon, että seuraavaksi turvaudun alueelliseen anestesiaan. Työmatkojeni takia minun on vaikea käydä säännöllisesti fysioterapiassa. Keksin aina sopivan tekosyyn jättääkseni fysioterapian väliin, hän huokaa.

Iskiaksen hoitovaihtoehdot

Iskiasoireyhtymän konservatiivisessa hoidossa, joka tarkoittaa kaikkea muuta hoitoa paitsi kirurgiaa, korostettiin aikoinaan immobilisaatiota ja jopa täydellistä vuodelepoa.

Linja on sittemmin muuttunut. Nyt lääkärit tavallisesti neuvovat potilaitaan tekemään arkiaskareita mahdollisimman paljon entiseen tapaan.

Potilaille määrätään usein kipulääkkeitä, yleensä tavallisia steroideihin kuulumattomia tulehduskipulääkkeitä, kuten ibuprofeenia tai naprokseenia.

Fysioterapian avulla vatsalihaksia ja selkälihaksia voidaan vahvistaa, jolloin osa välilevyihin kohdistuvasta puristuksesta voi hellittää.

Jos nämä keinot eivät auta, jotkut lääkärit kokeilevat steroidipistoksia, joilla on voimakas tulehdusta lievittävä vaikutus, mikäli steroidi ruiskutetaan suoraan selkäydinkanavaan.

Konservatiivinen hoito epäilemättä auttaa joitakin ihmisiä, mutta on vaikea sanoa, kuinka montaa ja kuinka nopeasti.

Kliinisistä tutkimuksista saatu näyttö on ohutta ja usein ristiriitaistakin. Kaiken lisäksi on vaikea erottaa konservatiivisen hoidon eri elementtien vaikutuksia toisistaan.

Joka tapauksessa useimpia iskiaspotilaita neuvotaan kokeilemaan konservatiivista hoitoa ennen kirugisen hoidon harkitsemista. On epäselvää, kuinka kauan sitä kannattaa kokeilla, mutta yleinen aikataulu on 6—8 viikkoa.

Välilevyleikkauksen ongelmana ei ole se, tehoaako leikkaus iskiaskipuun. Se kyllä tehoaa ja toipumisaika on entisestään lyhentynyt yhä kajoamattomampien tekniikoiden tultua käyttöön.

Ongelmana on pikemminkin se, tuoko kirurgia pitkällä aikavälillä yhtään parempia hoitotuloksia. Jos eroa ei ole, kannattaako kirugiseen hoitoon turvautua?

1980-luvun alkupuolella julkaistuissa tutkimuksissa saatiin viitteitä siitä, että kirurgia lievitti oireita konservatiivista hoitoa nopeammin, mutta neljä vuotta myöhemmin ero oli kaventunut ja kirugisella ja konservatiivisella hoidolla päästiin suunnilleen samanlaisiin pitkäaikaisiin hoitotuloksiin.

Vuonna 2007 julkaistussa tutkimuksessa tarkasteltiin hoitotuloksia vuotta myöhemmin ja tultiin samantyyppisiin johtopäätöksiin.

Leikkaus lievitti iskiaskipua nopeammin, mutta konservatiivisesti hoidetut potilaat kuroivat etumatkan kiinni, joko siksi, että hoito tehosi tai siksi, että vaiva parani itsestään tai molemmista syistä.

On kuitenkin vaikea tietää tarkasti, miten näihin kliinisiin tutkimuksiin pitäisi oikein suhtautua, koska melkoinen osa konservatiiviseen hoitoon arvotuista potilaista itse asiassa vaihtoi ryhmää ja saikin loppujen lopuksi kirurgista hoitoa.

Lopputulos on siten horjuva ja henkilökohtaisilla mieltymyksillä sekä yksilöllisillä olosuhteilla on siinä iso rooli. Iso osa – joidenkin lähteiden mukaan 80 prosenttia – iskiaspotilaista, joilla todetaan välilevytyrä, voi paremmin ilman leikkausta, mikä puhuisi rauhallisen, konservatiivisen hoidon puolesta ja liian hätäistä kirurginveitseen turvautumista vastaan.

Tässä on klassinen ”kilpikonnan ja jäniksen kilpajuoksu”, mutta tämä kilpailu päättynee tasapeliin.

Toisaalta, jos iskiaskipu on lamauttavaa, kuten se usein on, kirurgia on hyvä vaihtoehto.

Leikkaus vaatii yleisanestesian, mutta komplikaatioriski on pieni (tutkimusten mukaan alle 2 prosenttia).

Copyright © 2009 by President and Fellows, Harvard College. All rights reserved.

Artikkelin sisältö vastaa yhdysvaltalaista hoitokäytäntöä.

Lue myös:

Lääkärikirja: Kipu

Iskias-potilasohje