Mitä uutta ruokavaliosta?

Internetistä löytyi Google-hakukoneella lähes 3,5 miljoonaa otsikkoa hakusanoilla arthritis + diet (niveltauti+dieetti). Suurin osa niistä on täyttä puppua, mutta on joukossa vakavasti otettavia ohjeitakin.

Lääketieteellistä tutkimusta edustava PubMed tuotti samoilla hakusanoilla 284 tieteellistä artikkelia vuosilta 2000-2005. Niistä seuraavassa poimintoja. Kihdin ruokavaliosta oli paljon kirjoituksia, mutta jätän ne tällä kerralla käsittelemättä.

Fibromyalgia on se reumatauti, johon itse toivoisin ruokavaliosta helpotusta siksi, ettei sen hoitoon hyviä konsteja ole.

Kasvisdieettiä oli kokeiltu Bangladeshissä, mutta tulos oli huono. Amerikkalaiset olivat kokeilleet keittämättömiä kasviksia (raasteita, mehuja, pähkinöitä ym.). Dieetti on hankala, mutta lievää paranemista todettiin. Voi kuitenkin olla, että hankalan dieetin kanssa puuhailu ja laihtuminen kaloreiden vähäisyyden vuoksi olivat selityksenä oireiden lievittymiseen.

Glutamiinihaposta (tai paremminkin sen suolasta glutamaatista) on kirjoitettu paljon. Glutamiinihappo on monissa ruoka-aineissa esiintyvä luonnollinen aminohappo. Glutamaattia käytetään yleisesti myös mausteena. Sen maustekäyttö on peräisin Japanista, ja nykyisin ehkä kiinalaiset ravintolat käyttävät sitä eniten.

Ruokaan lisätyn glutamaatin on väitetty aiheuttavan fibromyalgian lisäksi mm. lihavuutta ja insuliiniresistenssin lisääntymistä, Alzheimerin tautia, MS-tautia, hermoston rappeutumista, epilepsiaa, autismia ja virtsarakon kiputiloja. Kaikki nämä syytteet ovat hataralla pohjalla.

Fibromyalgiaan glutamaatti on liitetty lähinnä siksi, että se voi teoriassa lisätä hermopäätteiden herkkyyttä ärsykkeille. Glutamaatti voisi siten muuttaa normaalin kosketuksen kivuliaaksi. Ja sitähän fibromyalgia on: normaalit ärsykkeet aistitaan kipuna. Yhdessä raportissa on kuvattu neljä potilasta, joilla fibromyalgian oireet lievittyivät ruokavaliolla, joka sisälsi mahdollisimman vähän glutamaattia ja toista samantyyppistä ainetta aspartaattia.

Mielestäni glutamaatti on kuitenkin sensaatiohakuisten tahojen luoma kupla.

Englannissa on tehty laaja tutkimus, jonka mukaan runsaasti punaista lihaa syövillä on lähes kaksinkertainen riski sairastua nivelreumaan kuin lihaa vähän syövillä. Runsas C-vitamiinin syönti taas näytti suojaavan reumalta. Tulos on mielenkiintoinen, sillä monet reumapotilaat välttävät spontaanisti punaista lihaa.

Valitettavasti tutkimus sisältää sen todistusvoimaa vähentäviä virhelähteitä. Tärkein virheistä lienee se, että kalan käyttöä ei arvioitu. Kalan omega-3-rasvat näyttävät suojaavan reumalta. Koska paljon kalaa syövät kalastajat tuskin syövät runsaasti lihaa, voi heidän reumasuojansa johtua pikemminkin kalan rasvoista kuin vähäisestä lihan syönnistä. Lisäksi lihan kulutuksen suhteesta nivelreuman syntymisen riskiin on ainakin kaksi aikaisempaa tutkimusta, joissa yhteyttä ei todettu.

On alettu enenevästi ajatella, että nivelreuman tulehdus on hiukan samantapainen tapahtuma kuin verisuonten kalkkeutuminen. Samat riskitekijät saattavat lisätä sekä nivelreuman että sepelvaltimotaudin vaaraa.

Länsimaista dieettiä, joka sisältää paljon punaista lihaa ja kovaa rasvaa, pidetään tulehdusreaktioita suosivina. Välimeren dieettiä, kalaa, kasvisöljyjä ja keitettyjä vihanneksia, pidetään tulehdusreaktioita hillitsevinä. Bangkokin yliopistossa oli osoitettu, että kalan omega-3-rasvat alentavat tulehduksen välittäjäaineiden pitoisuutta veressä. Lisäksi on esitetty lisää näyttöä sekä kasviksien sisältämän C-vitamiinin että useiden antioksidanttien reumalta suojaavasta vaikutuksesta.

On kuitenkin myös muistutettu siitä, että pitkäaikaisena tulehdustautina nivelreuma aiheuttaa kudosten kuihtumista. Tämä taas vaatii raskaampia ruokia.

Käsitykset liikkuvat siihen suuntaan, että runsas kalan, kasvisöljyn ja keitettyjen vihannesten käyttö näyttää suojaavan nivelreumalta ja sepelvaltimotaudilta.

Ruoka-allergiasta ja reumasta on viime vuodelta mielenkiintoinen turkkilainen tutkimus. Ruoka-allergia todettiin ihokokeella 20 reumapotilaalla. Kun heille annettiin allergiaa aiheuttavaa ruokaa, reuma paheni, lasko ja CRP kohosivat ja tulehduksen välittäjäaineiden määrä veressä suureni. Ei-allergisille verrokeille annettiin samoja ruokia, eikä heillä todettu muuta kuin kivun lievä paheneminen. Tästä opimme, että joskus kannattaa lääkärinkin uskoa potilaan kertomusta jokin ruoka-aine reumaa pahentavasta vaikutuksesta.

D-vitamiinin arvostus näyttää lisääntyvän myös reumatologiassa. Näyttö sen puutteen aiheuttamasta autoimmuunitautien riskistä lisääntyy. Nivelreuman lisäksi tällaisia tauteja ovat mm. lasten sokeritauti ja MS-tauti. Uutta immuunivastetta säätelevää lääkettä etsitään D-vitamiinin kaltaisista aineista.

Iowassa oli seurattu suurta joukkoa keski-ikäisiä naisia. Heistä 152 sairastui seuranta-aikana nivelreumaan. Mitä enemmän he saivat D-vitamiinia, sitä matalampi oli nivelreumaan sairastumisen riski. Samanlainen tulos on raportoitu hiljakkoin Mayo-klinikasta USA:sta.

Ja lisää: nivelrikko pahenee, jos D-vitamiinia saadaan liian vähän. Nivelrikon periytyvyyttä on pyritty selittämään paitsi kollageenin, myös D-vitamiinireseptorin mutaatioilla. D-vitamiini vahvistaa lihaksia ja parantaa vanhusten tasapainoa. Japanissa se oli estänyt vanhusten kaatumista ja reisiluun kaulan murtumia. Puhumattakaan sen edullisesta vaikutuksesta luustoon!

Lähde: Reuma-lehti 2/2005