Terve.fi

Mitä ultraäänitutkimus on?


Ultraäänitutkimuksessa lähetetään hyvin korkeajaksoista ääntä kudokseen anturilla, jolla kuunnellaan myös palautuvat kaiut, jotka johdetaan laitteen tietokoneeseen käsiteltäväksi.

Kudokseen johdettu ääni saa aikaan kudoksessa makromolekyylien värähtelyä. Eri aineiden makromolekyyleillä on kullekin ominainen ominaisvärähtely.

Jos kahden vierekkäisen aineen molekyylin ominaisvärähtely eroaa toisistaan noin yhden prosentin verran, saadaan nykyisillä laitteilla näiden aineiden välille rajapinta.

Ultraäänitutkimus on varsin herkkä menetelmä juuri pehmytkudosalueella osoittamaan kudosmuutoksia. Koska ultraäänitutkimus on ns. interaktiivinen tutkimus, eli diagnoosi tehdään tutkimuksen aikana, niin tutkijan tulee tietää ja tuntea, mitä ultraäänitutkimuksella voidaan etsiä ja miltä mahdollinen muutos voisi näyttää sekä mihin tautiin se voisi viitata.

Ultraäänitutkimusta voidaan käyttää hyväksi myös neulanäytteen otossa, jolloin reaaliaikaisen ultraäänitutkimuksen yhteydessä neula työnnetään muutokseen. Kun neulan kärki nähdään kuvaruudussa muutoksen sisällä, imetään soluja mikroskooppiseen tutkimukseen. Aikaisemmin ultraäänitutkimusta käytettiin pääasiassa nesterakkuloiden etsimiseen ja erottamiseen kiinteistä kudosmuutoksista.

Laitteet ovat kehittyneet viime vuosien aikana voimakkaasti ja nykyisillä laitteilla voidaan tehdä myös kiinteiden kudosmuutosten välillä erottelua ja diagnostiikkaa, ja kun lisäksi erotuskyky on voimakkaasti parantunut, voidaan löytää kooltaan varsin pieniä kudosmuutoksia, esim. kasvaimia.

Lue lisää: Ultraäänitutkimus ja ultraäänilaite

Ultraääntä käyttävän virtausmittauksen merkitys

Virtausmittauksella voidaan saada tärkeää tietoa verisuonissa tapahtuvasta verenvirtauksesta, samoin sydämen toiminnasta.

Tärkeä alue, jossa ultraäänen käyttö sekä juuri virtausmittaus on entisestään lisääntynyt, ovat sikiötutkimukset. Sikiön kasvua, kehitystä ja vointia voidaan kohdussa tutkia sekä seurata luotettavasti ja riskittömästi ultraäänitutkimuksella sekä ultraääntä käyttävällä virtausmittauksella.

Istukan toiminnasta saadaan käsitystä napanuoran suonista tehtävällä virtausmittauksella. Voidaan tutkia myös kohdun veren virtausta tai suoraan istukan sisäisten suonien alueella tapahtuvaa veren virtausta. Myös sikiön verisuonien rakennetta, ja veren virtausta sekä sydämen toimintaa sikiöllä, voidaan ultraäänitutkimuksella tutkia. Tällaisella seurannalla voidaan ennakoida tehokkaasti mahdollisia tulevia riskitilanteita.

Ultraäänitutkimus pehmytkudosalueilla sekä vatsan ultraäänitutkimus

Myös minkä tahansa pehmytkudosalueen tutkimukseen ja diagnostiseen tarkkuuteen ultraäänilaitteiden kehitys on aikaansaanut parannusta sekä uusia mahdollisuuksia laajentaa diagnostiikkaa. Entistä pienempiä kilpirauhasen ja rintarauhasen muutoksia ja kasvaimia voidaan saada esille, samoin kuin lihas- ja ligamentti- sekä nivelalueilla erottelukyvyn paraneminen on aikaansaanut diagnostisen tarkkuuden lisääntymistä.

Hyvin merkittäväksi UÄ-tutkimus on osoittautunut rintasyövän sekä muiden rintarauhasvaivojen selvittelyssä. Kivesten ongelmien selvittelyssä ultraäänitutkimus on ensisijainen menetelmä.

Vatsan ultraäänitutkimus, maksan, haiman, pernan, munuaisten, sekä sappirakon ja suurten vatsa-alueen suonten tilan selvittelyssä on ensisijainen tutkimusmenetelmä. Samoin alavatsan ultraäänitutkimusta virtsarakon, kohdun, munasarjojen tilan selvittelyssä kannattaa käyttää ensisijaisena tutkimusmenetelmänä.

Myös eturauhasen koosta ja rakenteesta saadaan käsitys ultraäänitutkimuksella. Eturauhasta voidaan tutkia sekä vatsan päältä että peräsuolen kautta ns. rektaalianturilla.

Ultraäänitutkimus paljastaa rintasyövän varsin pienenä

Rintasyöpään sairastuminen näyttää koko ajan lisääntyvän Suomessa. Suomen Syöpärekisterin tilaston mukaan esim. v. 1983 tuli esiin 2127 uutta rintasyöpätapausta, v. 1993 uusia tapauksia kirjattiin 2868 tapausta, v.1995 jo 3125 tapausta ja vuonna 1998 arviolta n. 3500 uutta rintasyöpätapausta. Tämä tarkoittaa (tilaston mukaan), että tällä hetkellä noin joka kymmenes nainen tullee sairastumaan rintasyöpään jossakin elämänsä vaiheessa.

Kehittynyt rintojen ultraäänitutkimus on tuonut rintasyöpädiagnostiikkaan varsin huomattavan parannuksen. Tehdyissä tutkimuksissa on pystytty löytämään ultraäänitutkimuksessa kaikki ne syöpäpatit, jotka perinteinen mammografia on pystynyt paljastamaan, mutta näiden lisäksi mammografian kanssa samana päivänä tehdyissä rintarauhasen ultraäänitutkimuksissa on voitu paljastaa rintasyöpiä, jotka eivät näy mammografiakuvissa tai eivät tunnu sormilla tunnustellen.

Tällaisia syöpiä oli tutkimuksissamme suunnilleen joka neljäs niistä aineistojemme syövistä, jotka tutkimusvuosina (Kätilöopiston sairaalassa huhtikuu -88 – huhtikuu -89 sekä v. -92 ja v. -93) oli löydetty ja leikattu.

Ainoastaan ultraäänitutkimuksessa näkyneiden syöpäkasvaimien keskimääräinen tilavuus oli noin 60 prosenttia pienempi kuin röntgenmammografialla havaittujen kasvaimien keskimääräinen tilavuus. Tämä tarkoittaa, että ultraäänitutkimuksella voidaan löytää rintasyöpä kaikentyyppisistä rintarauhasista varhaisemmassa vaiheessa kuin mammografialla.

Yleinen käsitys on, että mammografia pystyisi paljastamaan pieniäkin syöpäkasvaimia kaikentyyppisistä rintarauhasista. Nykyisin kuitenkin tiedetään, että hyvässäkään mammografiakuvassa ei aina voida nähdä pientä rintasyöpämuutosta, vaikka rintarauhasen rakenne on lähes ns. involutiokudoksinen (rauhaskudoksen rakenne, jossa rauhasrakenne on suurelta osin korvautunut rasvakudoksella). Sen sijaan ultraäänitutkimuksessa voidaan nähdä pieniä syöpäkasvaimia noin 1-3 mm läpimittaisesta alkaen.

Ultraäänitutkimuksessa potilas ei saa elimistöönsä haitallista ionisoivaa säteilyä, jollaista juuri röntgensäteily on. Säteilyturvakeskuksen mukaan mammografiatutkimuksessa potilas saa samansuuruisen sädeannoksen kuin jos potilaasta otettaisiin 7 keuhkokuvaa. Kansainvälisessä mammografiatutkimusohjeistuksessa on otettu huomioon mammografian rajallisuus sekä luotettavuus. Ohjeissa muistutetaan, että negatiivinen mammografiatulos ei sulje pois rintasyöpää.

Rintasyövän kasvunopeus

Rintasyöpiä on usean laatuisia, niin myöskin kasvunopeuksiltaan hyvinkin erilaisia. On nopeasti kasvavia syöpiä, jolloin kahdentumisaika, T2- aika (=aika, jona syöpäpatin tilavuus tai solumäärä tulee kaksinkertaiseksi) voi olla vain viikko. Hitaimmin kasvavat voivat tulla tilavuudeltaan kaksinkertaiseksi noin 300 vuorokaudessa. Suurimmalla osalla rintasyövistä keskimääräinen kasvunopeus on kuitenkin noin 150 vuorokautta (T. Kalima, 1980).

Yhteenveto

Ultraäänitutkimus parantaa selvästi rintasyövän varhaisdiagnostiikkaa. Mammografiakuvaan voidaan yksiselitteisesti luottaa vain, kun rintarauhanen on täysin involutiokudoksinen.

Jos rintarauhasessa on runsaasti normaalia rauhaskudosta tai kudos on mastopaattista, tulisi aina tehdä perusteellinen rintarauhasen ultraäänitutkimus tarkoitukseen sopivalla laitteistolla. Tiiviit rintarauhaset tulisi aina tutkia kokonaan, myös kainaloalueet, ei pelkästään tiettyä rinnan aluetta.

Tutkimuksissa ultraäänitutkimuksella syöpäkyhmyt löytyivät selvästi pienempinä kuin mammografialla ja tällöin myös aikaisemmin kuin mammografialla

Lähteet:

Heikki R Laine: Kaikututkimuksen merkitys rintasyövän diagnostiikassa. Suomen Lääkärilehti, 1996, 9, 919-925.

Laine H. Rainio J., Arko H. and Tukeva T.: Comparison of Breast Structure and Findings by X Ray Mammography, Ultrasound, Cytology and Histology; A Retrospective Study. European Journal of Ultrasound (EJU) 2 (1995) 107 115.

H. R. Laine, T. Tukeva, P. Mikkola and T. Holmström: Assessment of Mammography and Ultrasound Examination in the Diagnosis of Breast Cancer. European Journal of Ultrasound (EJU) 3 (1996) 9-14.

Julkaistu: 13.7.2006