Terve.fi

Miksi insuliinia tarvitaan?

Miksi insuliinia tarvitaan?
Insuliini on tärkein elimistömme verensokeria säätelevä hormoni. Häiriöt tässä herkässä tasapainotilassa aiheuttavat sekä lyhyen että pitkän aikavälin ongelmia, jotka saattavat pahimmillaan olla henkeä uhkaavia.
Julkaistu: 27.6.2006

Insuliini tuotetaan haiman ns. saarekesolukon beetasoluissa. Sitä erittyy verenkiertoon tasaisesti koko vuorokauden, mutta eritys lisääntyy nopeasti ja piikinomaisesti ruokailujen yhteydessä, jolloin verensokeri kohoaa. Verenkierron kautta insuliini kulkeutuu lihaksiin ja kudoksiin sekä sitoutuu solujen pinnalla olevaan erityiseen insuliinireseptoriin, jonka seurauksena sokeri pääsee solun sisään. Solujen elämän kannalta sokeri on välttämätön energian lähde ja ilman sitä ne kuolevat nopeasti.

Normaalissa tilanteessa insuliinia erittyy siten, että verensokeripitoisuus on 4-6 mmol/l. Insuliini säätelee sen tasaiseksi. On olemassa sairauksia, joissa insuliinin eritys on häiriintynyt ja yleisin näistä sairauksista on insuliininpuutostila, jota kutsutaan diabetekseksi. Klassisesti diabetes jaotellaan tyyppeihin I ja II.

Tyypin I diabetes

Tyypin I diabeteksessa on havaittavissa täydellinen (tai lähes) insuliinin puutos. Syystä, jota tarkkaan ei tiedetä, haiman saarekesolut vähentävät insuliinin eritystä ja vähitellen sen eritys lakkaa kokonaan. Tyypillisesti sairaus puhkeaa lapsuudessa, nuoruudessa tai varhaisaikuisuudessa. Oireina ovat mm. väsyminen, laihtuminen ja virtsanerityksen lisääntyminen. Verensokeri on selkeästi kohonnut (jopa 10-30 mmol/l) samaten virtsasta on löydettävissä sokeria.

Nykyään on olemassa monenlaisia insuliinihoitoja, joista löytyy sopivat kullekin potilaalle. Insuliini korvataan ihonalaisilla pistoksilla, johtuen sen rakenteesta. Insuliini on valkuaishormoni ja tuhoutuu mahasuolikanavavassa mikäli se nautitaan suun kautta.

Tyypin II diabetes

Tyypin II potilailla on edelleen omaa insuliinin eritystä jäljellä, mutta se on riittämätöntä pitämään verensokeri normirajassa. Hyvin yleinen syy tähän ilmiöön on lihavuus. Insuliinia ei ole riittävästi lisääntynyttä kudosmassaa varten. Syynä saattaa olla myös ns. insuliiniresistenssi, jolloin insuliinin teho kudoksissa on laskenut. Sairaus ilmaantuu tyypillisesti aikuisiällä ja saattaa olla hyvinkin vähäoireinen. Usein se löytyy sattumalöydöksenä tehtäessä rutiinitutkimuksia terveystarkastusten yhteydessä. Verensokeri saattaa olla 7-12 mmol/l. Tyypin II diabetes hoidetaan aluksi (riippuen veren sokeritasoista) elämäntapamuutoksilla; sokerittomalla ruokavaliolla, laihduttamisella ja liikunnan lisäämisellä. Mikäli nämä eivät tuota tulosta, voidaan aloittaa insuliinihoito.

Diabeteksen hyvä hoito

Yhteistä sekä tyypin I että tyypin II diabeteksessa on se, että ne aiheuttavat vakavia ongelmia aikaa myöten, ellei hoito ole huolellista. Hoidon tulee olla kokonaisvaltaista elämäntapahoitoa , johon sisältyvät veren sokeritasapainon hoito, veren rasvapitoisuuden alentaminen, verenpaineen hoito, liikunta, laihduttaminen, ruokavaliosta huolehtiminen ja mielenterveyden hoito. Sanomattakin on selvää, että tupakointi tulisi lopettaa ja alkoholin käyttö tulee pitää kohtuuden rajoissa.

Hyvällä omalla hoidolla komplikaatiot, joita ovat mm. sepelvaltimotauti, ääreisvaltimoiden kovettumatauti, munuaisten vajaatoiminta ja aivohalvaukset, ovat vältettävissä ja diabeetikon elämän laatu ja sen pituus ovat kuten terveellä väestöllä.

Kommentoi »