Unihäiriöt jaetaan elimellisiin ja ei-elimellisiin häiriöihin. Elimellisen unihäiriön taustalla on joku ruumiillinen syy, esim. neurologinen sairaus. Ei-elimellisen unihäiriön taustalta löytyy mielenterveydelliset syyt unettomuudelle.

Suomalaisilla unettomuutta ilmenee joka viidennellä aikuisella, naisilla enemmän kuin miehillä. Jatkuvasta unettomuudesta kärsii 5-10 % aikuisista.

Unettomuus on oire

Unettomuus voi ilmetä kolmenlaisena: hankaluutena nukahtaa illalla, katkonaisena unena tai liian aikaisena aamuyön heräämisenä. Tärkeä tunnusmerkki on se, että henkilö kokee toistuvasti että hän ei virkisty unestaan ja hänellä esiintyy päiväväsymystä.

Unettomuus itsessään ei ole sairaus, vaan se on oire jostakin taustalla olevasta häiriöstä ja tämän häiriön selvittäminen on ensisijainen asia unettomuuden ratkaisemiseksi.

Jos unettomuus on kestänyt yli kuukauden, se vaatii tutkimusta ja hoitoa. Lyhytaikaisempi tilapäinen unettomuus on usein seurausta elintavoista ja stressistä tai vaikeasta elämäntilanteesta. Myös lyhytaikaisempi unettomuus voi johtaa unettomuuskierteeseen sitä kautta, että ihminen alkaa pelätä unensaantia ja unettomuuden uusiutumista.

Noin joka kolmannelta unettomalta löytyy lääkärin tutkimuksessa hoitoa vaativa mielenterveyshäiriö. Toisaalta, myös univaje itsessään voi laukaista hoitoa vaativan psyykkisen sairauden.

Hoidon tulisi olla yksilöllistä

Unettomuuden hoito on aina yksilöllistä räätälintyötä ja kaavamaisia ohjeita sen hoitoon ei ole, koska taustasyyt vaivaan ovat aina erilaiset.

Useimpiin mielenterveyshäiriöihin, kuten ahdistukseen ja masennukseen liittyy oireena unihäiriöitä. Unettomuuden hoidon edellytys on perussairauden asianmukainen lääkkeellinen ja terapeuttinen hoito. Esimerkiksi masentuneen henkilön unettomuus, joka usein ilmenee aamuyön heräilynä, korjautuu yleensä masennuslääkityksellä. Ahdistuneisuuteen liittyvälle unettomuudelle puolestaan on tyypillistä unensaannin vaikeus ja siinä tärkeää on unihygieniasta huolehtiminen.

Unettomuuden taustalla olevista fyysisistä sairauksista yleisimpiä ovat nivel-, selkä- ja päänsärkytilat, levottomat jalat, raajojen verenkiertohäiriöt, astma, sydämen vajaatoiminta, uniapnea, ruoansulatusvaivat, virtsavaivat ja vaihdevuosien kuumat aallot. Perussairauden hyvä hoito parantaa unettomuutta.

Jos käytössä on säännöllisiä lääkkeitä, varmista että niihin ei liity sivuvaikutuksena unettomuutta. Ruumiilliseen sairauteen liittyvälle unettomuudelle on tyypillistä katkonainen yöuni ja päivänukahtelu.

Unilääkettä vain tilapäisesti

Unilääkkeen käyttöä unettomuuden hoidossa voidaan toteuttaa vain tilapäisesti, lääkärin valvonnassa ja sen käyttö tulee olla tarkasti rajattua, koska unilääkkeet aiheuttavat tottumusta ja riippuvuutta. Pitkäaikainen unilääkkeen käyttö vie “ojasta allikkoon”. Jos unilääke aloitetaan, sen käyttö lopetetaan aina asteittain.

Huolehdi unihygieniasta