Noin 10-20 % migreenistä kärsivistä ihmisistä saa ns. klassisia migreenejä, joihin liittyy päänsäryn lisäksi esioireina aurakokemuksia. Aura alkaa yleensä ennen päänsärkyä ja kestää tyypillisesti alle tunnin.
Yleisimmät oireet ovat väliaikaisia visuaalisia häiriöitä: valon välähdyksiä (photopsia) sekä siksakkaavia kuvioita, joiden on sanottu muistuttavan ilmakuvaa linnanmuurista.
Auraan voi myös liittyä tuntoaistimuksia, kuten tunnottomuutta ja pistelyä toisen käden sormissa, josta se etenee vartalon kautta kasvojen alaosaan. Yleisin selitys aurakokemukselle on aivokuoren etenevä solutoiminnan vaimeneminen, joka etenee pallomaisesti aivokuoressa. Ilmiön ensivaiheessa aivosolujen sähköinen toiminta on hetkellisesti yliaktiivista, jonka jälkeen se vaimenee.
On myös mahdollista saada pelkkä aurakokemus ilman päänsärkyä. Osa klassisesta migreenistä kärsivistä saa aurakokemuksen ilman päänsärkyä suhteellisen usein, mutta on myös niitä, joille pelkkä aura on normaali kokemus.
Aura ilman päänsärkyä on tunnistettu ilmiö ja yksi migreenin esiintymismuodoista.
Kivuton aura on kuitenkin harvinainen. Noin 12 vuotta sitten tutkijat käyttivät suuressa Framingam Heart Study –sydäntutkimuksessa kerättyä dataa selvittääkseen, kuinka usein ihmiset kärsivät visuaalisia häiriöitä migreeneistä tai muista syistä johtuen.
Tutkimukseen osallistuneista 2 110 ihmisestä 26 (1,2 %) kertoi saavansa visuaalisia oireita klassisen migreenin auraoireina ja 15 (0,7 %) kertoi saavansa aurakokemuksia ilman päänsärkyä.
Alustavien tutkimustulosten mukaan aura ilman päänsärkyä on yleisempi mielialahäiriöistä (masennus, kaksisuuntainen mielialahäiriö) kärsivien ihmisten keskuudessa.
Useita vuosia sitten norjalaiset tutkijat suorittivat aiheeseen liittyvän tutkimuksen 201 mielialahäiriöistä kärsivän ihmisen joukolle ja havaitsivat, että heistä 18 (9 %) sai päänsäryttömiä aurakokemuksia.
Joillain vain aurasta koostuvia migreenejä on ollut aina. Toisilla migreenit olivat ennen klassista tyyppiä, mutta päänsäryt loppuvat ja migreenit muuttuvat pelkästään aurasta koostuviksi.
Myös TIA:t (lyhenne englanninkielen sanoista transient ischemic attack) aiheuttavat visuaalisia häiriöitä, mutta niiden oireet eroavat aurasta. Kun aura aiheuttaa välähteleviä valoja, TIA:n aikana näkökenttä tuntuu sumenevan tai pimenevän.
Silmän takaosassa sijaitsevan verkkokalvoon vaikuttavat vaivat voivat myös synnyttää valon välähdyksiä, mutta ne tapaavat olla nopeasti ohi meneviä, hetkellisiä väläyksiä, jotka syntyvät silmän liikkuessa.
Vaikka oireet ovat hyvin erilaiset, tutkimustulokset tukevat näkemystä, jonka mukaan aura ja TIA:t syntyvät molemmat aivoverenkierron häiriintyessä
Hiirikokeet ovat osoittaneet, että pienet veritulpat (microemboli) voivat laukaista etenevän aivokuoren solutoiminnan vaimenemisen häiritsemällä verenkiertoa.
TIA:t, joita usein kutsutaan mini-infarkteiksi, syntyvät muualta kehosta aivoihin matkanneiden pienten veritulppien jäädessä aivoverisuonessa paikalleen.
Useat kivuttomia aurakokemuksia saavat pärjäävät ilman hoitoa, koska auroja esiintyy suhteellisen harvoin, eivätkä ne ole kivuliaita.
Sumatriptaani ja muut triptaanilääkkeet voivat olla tehokkaita migreenipäänsäryn estossa, jos niitä otetaan aurakokemuksen aikana, mutta itse auraan ne eivät vaikuta.
Joillakin lääkäreillä on tapana määrätä kielen alle laitettavia nitrotabletteja pelkästä aurasta kärsiville potilaille, mutta jos auraa seuraakin päänsärky, voi nitroglyseriini tehdä siitä huomattavasti pahemman.
Copyright © 2010 by President and Fellows, Harvard College. All rights reserved.
Artikkelin sisältö vastaa yhdysvaltalaista hoitokäytäntöä.
