”Pyöritän perheen arkea yksin – miestä ei kiinnosta muu kuin pelaaminen”

Rakkausklinikalle kirjoittava nainen kertoo etääntyneensä kumppanistaan ja olevansa hyvin kuormittunut niin töissä kuin kotona. Nainen kantaa yksin vastuun lapsiperheen arjen pyörittämisestä – mies on naisen mukaan kiinnostunut vain pelaamisesta eikä tukiverkkoja ole. Nainen kertoo, että heillä on ajoittain käsirysyjä eikä hän uskalla jättää lapsia miehen hoidettavaksi. Pari on hakenut apua, mutta nainen kokee, ettei pariterapiasta ole ollut hyötyä. Hän pyytää Rakkausklinikalta apua turhauttavaan tilanteeseensa.

Pettymys terapiaan kertoo usein siitä, ettei elämässä ole tapahtunut toivottuja muutoksia. Perheneuvoja Juha Petterson rohkaisee ottamaan asian puheeksi oman terapeutin kanssa ja puuttumaan mahdolliseen väkivaltaan välittömästi. Väkivallan uhka parisuhteessa voi olla yksi syy sille, ettei häpeälliseksi koettuja tai arkoja asioista ole uskallettu nostaa esiin terapiassa.

Rakkausklinikka on Suomen evankelis-luterilaisen kirkon neuvontapalvelu, jossa perheneuvojat vastaavat lukijoiden lähettämiin kysymyksiin.

”Mitä pitäisi tehdä, kun on etääntynyt kumppanista? Arki kyllä sujuu, mutta läheisyys ja yhdessä tekeminen puuttuvat. Miestä ei kiinnosta muu kuin pelaaminen. Lasten hoitaminen ajautuu ajoittain käsirysyksi, enkä aina uskalla jättää lapsia miehelle. Olemme käyneet vuoden verran perheneuvolan pariterapiassa, josta ei kuitenkaan ole ollut suurempaa hyötyä. Itselläni on takana pari burnoutia liittyen työkuormitukseen ja perheen pyörittämiseen ympärivuorokautisesti. Tukiverkkoja ei ole saatavilla.”

Perheneuvoja Juha Petterson vastaa:

Hei, puolisosta etääntymisen taustalla voi olla monia tekijöitä ja viestisi sisältää viitteitä siitä, mistä voisi olla kysymys. Pohdin, mikä on sinun ja puolisosi henkisen kunnon laita tällä hetkellä? Kirjoitat, että olet kokenut ”pari” burnoutia. Väsähtäneenä ihminen harvoin jaksaa, tai oikeammin, pystyy panostamaan täysipainoisesti ihmissuhteisiinsa. Energia menee päivästä toiseen selviytymisessä. Loppuun palaminen voi pahimmillaan olla vakava uupumustila. Siitä ei välttämättä parane itsestään, ja hoitamattomana uupumisesta voi tulla toistuva ja krooninen ongelma.

Puolisosi tapa vetäytyä pelien pariin voi myös kertoa henkisestä pahoinvoinnista. Monesti ahdistunut ja masentunut ihminen kehittää itselleen oheistoimintaa, josta voi pahimmillaan kehittyä riippuvuus, joka auttaa häntä pääsemään irti ikävistä tunteista. Varsinaiset mieltä painavat ongelmat eivät ratkea, mutta pelaaminen voi tuoda hetken helpotusta vaikeaan elämäntilanteeseen. En väitä, että miehesi pelaa masennuksen tai ahdistuksen tähden, mutta mitä miehesi itse mahtaa ajatella pelaamisestaan? Mitä hän vastaa, jos kysyt, mikä tekee pelaamisesta houkuttelevampaa kuin se, että hän viettäisi aikaa sinun kanssasi?

Mielenterveystalon kautta löytyy erilaisia itsearviointimittareita, jotka voivat auttaa hahmottamaan omaa tilannettaan paremmin.

Viestisi perusteella olette tunnistaneet, ettei elämässä kaikki ole oikealla tolalla, koska olette hakeneet pariterapiaa. Terapiasta ei kuitenkaan ole ollut toivottua hyötyä. Tilanne on varmasti turhauttava eikä myöskään motivoi käymään terapiassa. On tärkeää pohtia, mistä on kysymys. Onko esimerkiksi terapeutti sen kaltainen henkilö, ettei hänen kanssaan halua tai uskalla puhua henkilökohtaisista asioistaan? Jos kemiat eivät terapeutin kanssa kohtaa, voi olla vaikeaa puhua avoimesti. Onko sinulla sellainen tunne, että olette miehenne kanssa pystyneet puhumaan niistä asioista, jotka oikeasti vaivaavat mieltänne?

Suosittelen, että puhutte terapeutin kanssa kokemuksesta, ettei terapia auta riittävästi. Itse terapeuttina haluaisin kuulla, jos asiakas kokee, ettei hyödy saamastaan hoidosta. En loukkaantuisi palautteesta, vaan päinvastoin ajattelisin sitä luottamuksen osoituksena ja kertovan asiakkaan motivaatiosta. Asiakas haluaa ymmärrettävästi saada kaiken mahdollisen hyödyn irti terapiasta.

Pettymys terapiaan kertoo monesti siitä, ettei elämässä ole tapahtunut toivottuja muutoksia. Minkälaisia tavoitteita terapialle on asetettu? Mistä sen käytännössä huomaisi, että terapia on onnistunut: Mikä kaikki elämässänne olisi toisin? Miten toivotut muutokset käytännössä toteutettaisiin? Monesti uusien toimintatapojen tiellä ovat ennen muuta tunteet. Minkälaisia sellaisia tunteita välillänne voisi olla, jotka tekevät muutoksen vaikeaksi?

Mietin myös, miten terapeutti on reagoinut tietoon, että lasten hoitaminen ajautuu ajoittain käsirysyksi etkä uskalla jättää lapsia puolisollesi? Toivottavasti asiasta on terapiassa puhuttu. Viittaukset väkivaltaan herättivät minussa huolta lasten ja kaikkien teidän turvallisuudesta. Viestisi ei ole täysin yksiselitteinen sen suhteen, kohdistuuko väkivalta lapsiin, sinuun, mieheesi vai jokaiseen teistä? Väkivaltaan on syytä puuttua heti ja tehdä kaikki mahdollinen sen lopettamiseksi. Omassa kodissa tapahtuva väkivalta on aina vahingollista lapsille ja synnyttää suurta turvattomuutta. Lapselle on psyykkisesti hyvin vaikeaa, jos henkilö, johon pitäisi pystyä tukeutumaan, on samaan aikaan pelottava ja jopa vaarallinen. Väkivallan kokeminen on myös aikuiselle traumaattista ja tekee parisuhteessa olemisen ristiriitaiseksi. Kun pitäisi kyetä rakastamaan ja luottamaan, mutta samalla pitää pelätä sitä, miten puoliso käyttäytyy suuttuessaan.

Väkivallan mahdollisuus vaikuttaa usein pariterapiaan. Uskaltaako terapiassa sanoa, mitä omassa mielessä on, jos sanomisista voi seurata jälkikäteen pahoinpitelyä puolison taholta tai jotain muuta kamalaa? Siksi ajatellaan, että parisuhteessa ei saisi olla väkivaltaa, että pariterapialle olisi turvallinen lähtökohta. Väkivallan käsitteleminen on vaikeaa, koska siihen liittyy yleensä hankalia tunteita kuten häpeää. Vaikeaksi väkivallan käsittelemisen tekee myös se, että niin terapeutti kuin sinäkin olisitte velvollisia tekemään lapsiin kohdistuneesta kaltoinkohtelusta lastensuojeluilmoituksen. Fyysinen pahoinpitely on laitonta. Tällaisen ilmoituksen seuraukset voivat herättää monenlaisia pelkoja, mutta olennaista on ymmärtää, että ilmoitus antaa mahdollisuuden saada perheelle tarvittavaa lisätukea ja apua.

Miessakkien ja Mannerheimin lastensuojeluliiton kautta on mahdollista saada apua muun muassa perhe- ja lähisuhdeväkivallan työstämiseen.

Olette perheenä varmasti oikealla tiellä, koska olette hakeneet apua. Kun pystytte kuulemaan toistenne tunteita ja ajatuksia rehellisesti, on muutos täysin mahdollinen. Asioiden selvittäminen auttaa parantamaan kodin ilmapiiriä. Aikaa ja energiaa jää silloin enemmän yhteisen tulevaisuuden suunnitteluun ja sen pohtimiseen, minkälaista elämää haluatte perheenä elää. Läheisyys välillänne lisääntyy, kun pystytte haaveilemaan ja luomaan yhteisiä merkityksellisiä hetkiä. Monesti vaikeudet hiipivät parisuhteeseen vähitellen ja pikkuhiljaa, mutta samoin on myös onnen kanssa, sitä voi rakentaa hetki kerrallaan alkaen jo tänään.

Hyvää joulua,

Perheneuvoja Juha