Tällä viikolla Rakkausklinikalla pohditaan seksuaalisuutta ja sen roolia parisuhteessa. Nainen kertoo, kuinka hän tiesi miehensä olevan biseksuaali jos silloin, kun he menivät naimisiin 20 vuotta sitten. Sen jälkeen syntyi kolme lasta ja onnellinen arki jatkui seksiä lukuun ottamatta. Yhdynnät loppuivat viimeisen lapsen syntymän tienoilla 17 vuotta sitten.
Vastikään paljastui miehen syrjähyppy toisen miehen kanssa, ja tämä askarruttaa tietysti syvästi. Voiko suhde jatkua, jos tunnetta seksuaaliseen haluun ei toista kohtaan enää ole? Perheneuvoja, seksuaaliterapeutti Päivi Stelin-Valkama sanoo, että seksuaalisuutemme ei ole pysyvä olotila, vaan se voi elää ja muuttua elämän varrella. Tärkeintä tällaisessa tilanteessa olisi pohtia, mitä kumpikin haluaa ja onko parisuhteen jatkamiselle riittävästi eväitä.
Rakkausklinikka on Suomen evankelis-luterilaisen kirkon neuvontapalvelu, jossa perheneuvojat vastaavat lukijoiden lähettämiin kysymyksiin. Julkaisemme uusia kysymyksiä ja vastauksia Rakkausklinikalla joka perjantai.
”Tiesin, että mieheni on biseksuaali – 20 vuoden liiton jälkeen haluja ei enää ole. Miten meidän pitäisi edetä?”
Olen 46-vuotias nainen, olen ollut 25 vuotta parisuhteessa ja 20 vuotta naimisissa. Tiesin mieheni olevan biseksuaali kun menimme naimisiin. Hän valitsi kuitenkin minut.
Meillä on kolme lasta, joista nuorin on 16-vuotias. Yhdyntöjä meillä ei ole ollut enää 17 vuoteen. Mieheni ei halua. Seksiä on käsipelillä ollut vaihtelevasti.
Läheisyyttä on ollut aaltoilevasti ja olemme syvästi kiintyneet toisiimme. Pääosin olemme olleet onnellisia. Nyt muutama kuukausi sitten mies jäi kiinni lomamatkalla seksistä miehen kanssa. Se oli minulle valtava järkytys.
Puolisoni vakuutti, että se jäi siihen. Hän puhui, piti minua hyvänä ja paljasti haavoittuvaisuutensa. Sovimme, miten jatkamme ja uskoin meihin.
Nyt olemme ajautuneet arkeen. Puhumista ei ole, suoritamme arkiasiat. Vaihdamme ohimeneviä pusuja, mutta tunnetta halusta ei ole. Itse olen epävarma.
Minusta hänen pitäisi olla aktiivisempi puhumaan ja luoda minulle tunne, että minä kelpaan. Tunneköyhyys ahdistaa, vaikka ulkopuolisen silmin kaikki näyttää olevan hyvin. Ero on käynyt mielessä, mutta lapset painavat mieltä ja tässä suhteessa meillä on myös paljon hyvää arkea. Miten tässä edetään? Huijaanko itseäni uskomalla enää tähän?
Perheneuvoja, seksuaaliterapeutti Päivi Stelin-Valkama vastaa:
Kiitos kysymyksestäsi! Olet ollut miehesi kanssa yhdessä lähes koko aikuisen ikäsi ja naimisissakin kaksikymmentä vuotta. Kerrot, että tiesit miehesi biseksuaalisuudesta jo naimisiin mennessäsi. Hän valitsi kuitenkin sinut – ja sinä valitsit hänet. Ilmeisesti tähän valintaan kuului sopimus siitä, että seksi kuuluu vain teidän väliseenne suhteeseen. Mahdoitteko keskustella tästä asiasta silloin tai myöhemmin, vai oletteko pitäneet sitä itsestään selvänä?
Ymmärränkö oikein, että yhdyntäseksi on liittynyt suhteessanne lähinnä lasten saamiseen? Muuten seksiä on harrastettu käsin toista tyydyttäen. Kerrot, että miehesi ei halua yhdyntöjä. Haluaisitko sinä? Miten tyytyväisiä olette kumpikin osaltanne olleet suhteenne seksielämään?
Seksuaalisuus ei ole kiveen hakattu, jatkuvasti samana pysyvä persoonallisuutemme osa. Se on yhtä lailla elävä ja muuttuva alue kuin muutkin piirteemme. Niin seksuaalisuudella kuin kokonaispersoonallisuudellakin on tietty ydin, identiteetti, joka säilyy läpi elämän. Olemme tunnistettavissa samaksi ihmiseksi. Tämän ytimen ympärillä kehitymme, kasvamme, koemme kaikenlaista ja muutumme. Joillakin alueilla vähän, joillakin enemmän.
Onko mahdollista, että miehesi seksuaalinen kiinnostus miehiä kohtaan on kasvanut ja saamassa isompaa roolia hänen tunne- ja mielikuvamaailmassaan? Entä konkreettisella tasolla? Mitä kaikkea tuo lomamatkan syrjähyppy nosti hänessä liikkeelle? Vahvistiko kokeilu hänen haluaan seksiin miehen kanssa vai vakuuttiko se hänelle, että seksuaalisuus voi toteutua riittävällä tavalla teidän parisuhteessanne?
Miten miehen syrjähyppy vaikutti sinun itseluottamukseesi naisena ja puolisona? Oletko saanut purkaa vihan, pettymyksen ja surun tunteitasi? Entä hylätyksi tulemisen pelkoa? Mitä sinussa haavoittui? Moni petetyksi tullut on kokenut tämän tyyppisiä tunteita, joten arvailen, että jotain tällaista on saattanut liikkua sinunkin mielessäsi. Joskus tunteet voivat nousta viiveellä, ajan kuluessa ja vähän kerrallaan. Onkohan tämä sellaista aluetta, jota tutkitte silloin, kun miehesi paljasti oman haavoittuvaisuutensa?
Miten teidän kummankin seksuaalisuus voi tänään?
Olette syvästi kiintyneitä toisiinne ja kasvattaneet yhdessä kolme lasta, joista nuorinkin on lähestymässä täysi-ikäisyyttä. Lapsiperhe-elämä vastuineen on vähitellen jäämässä taakse. Tämä on päivittämisen paikka monessa parisuhteessa. Kun lapset siirtyvät omaan nuoren aikuisen elämäänsä, vieläkö me kaksi valitsemme toisemme?
On tärkeää kohdata toinen, ja kertoa hänelle, kuka sinä olet tässä kohdassa elämää. Miten olet muuttunut näinä vuosina? Miten voit, mistä haaveilet? Millaista yhteistä tulevaisuutta kohden haluat kulkea tai mikä kutsuu sinua yksilönä? Entä jos miehesi eläisi yksin? Olisiko hänellä toiveita miessuhteesta tai satunnaisesta seksistä miesten kanssa? Jos näin olisi, millainen painoarvo näillä haaveilla olisi suhteessa teidän kahden pitkään liittoon? Entä millaiselta sinusta tuntuisi ajatella elämää ilman liittoanne?
Kerrot, miten tuon satunnaisen seksisuhteen jälkeen miehesi puhui, piti kädestä ja paljasti haavoittuvaisuutensa. Sinä uskoit taas teihin. Arki on kuitenkin tuonut välillenne tunneköyhyyden.
Tässä ollaan ytimessä! Tunteet eivät leiju huumaavana pilvenä ympärillämme. Ne elävät sanoista ja kosketuksesta. Niitä pidetään yllä varaamalla aikaa yhdessäololle ja monenlaiselle puheelle sekä koskettamiselle. Arkeen ajautuminen ei ole vääjäämätön kohtalo. Arki on tärkein osa elämää. Siihen satsaaminen on suhteen elinehto.
Mitkä olisivat riittävät motiivit suhteelle? Jos seksuaalisen suuntautumisenne erilaisuus laimentaa seksielämää, riittävätkö kumppanuus, vanhemmuus ja yhteen kasvaminen kannattelemaan teitä?
Etääntyminen välillänne näyttää kehältä, jossa väärä tulkinta seuraa toistaan. Jos sinä huolestut puheen ja kosketuksen vähenemisestä ja huolesi näkyy toiselle vetäytymisenä, hän voi puolestaan kuvitella, että et enää ole kiinnostunut hänestä. Tällöin hän hiljenee ja vetäytyy lisää, samoin vastaavasti sinä. Kumpikin olettaa, että hänen läheisyytensä ei enää kiinnosta toista. Kummalla tahansa on kuitenkin mahdollisuus kääntää kehä kulkemaan toiseen suuntaan. Kun kerrot puolisolle halustasi löytää yhteys, voitte yhdessä tutkia, onko se mahdollista teitä molempia tyydyttävällä tavalla.
Jos riittävää perustaa parisuhteelle ei löydy, on tarpeen pyrkiä erotilanteessa hyvään yhteistyövanhemmuuteen. Silloinkin avoimen keskusteluyhteyden säilyttäminen palvelee kaikkia osapuolia.
Kysymyksiä Rakkausklinikalle tulee paljon, emmekä valitettavasti ehdi vastata ihan kaikkiin, mutta vastaamme niin nopeasti ja niin moneen kysymykseen kuin mahdollista.
