"Mieheni pakenee pieniäkin erimielisyyksiä – miten saisin hänet ymmärtämään, etteivät riidat ole maailmanloppu?"

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ: Suomen evankelis-luterilainen kirkko
"Mieheni pakenee pieniäkin erimielisyyksiä – miten saisin hänet ymmärtämään, etteivät riidat ole maailmanloppu?"
Puolisoiden tavat suhtautua riitelyyn voivat olla hyvinkin erilaisia. Turhautumiselta ei varmasti vältytä, jos toinen pakenee paikalta heti erimielisyyksien ilmetessä ja toinen haluaisi käsitellä konfliktia perusteellisesti. Perheneuvoja opastaa luomaan tilanteeseen turvallisen ilmapiirin, jossa kummallakaan ei ole tarvetta paeta tai painaa päälle.
Julkaistu: 5.5.2022

Tällä viikolla Rakkausklinikalle kirjoittaa nainen, joka on ollut puolisonsa kanssa naimisissa 15 vuotta. Suureksi kysymykseksi on noussut parin hyvin erilaiset tavat riidellä.

Kirjoittaja toivoo, että hänen miehensä ymmärtäisi, että riidat eivät ole maailmanloppu. Miehellä on tapana paeta konfliktitilanteessa paikalta. Sen jälkeen hän aloittaa jopa viikkojen mykkäkoulun, minkä jälkeen tilanne laukeaa ilman, että aiheesta puhuttaisiin.

Kirjoittaja toivoo, että mies ei tartuttaisi väistelyn ja puhumattomuuden kulttuuria parin teini-ikäisille pojille.

Rakkausklinikan asiantuntija Paula Maria Mäkelä kehottaa miettimään, mikä riitelyssä pelottaa miestä. Hän antaa vinkkejä, joiden avulla tilanteiden ilmapiiriin voi vaikuttaa niin, että molemmat tuntisivat olonsa turvalliseksi keskustelua varten. Selvää kun on, että puhuminen lisää henkistä läheisyyttä.

Rakkausklinikka on Suomen evankelis-luterilaisen kirkon neuvontapalvelu, jossa perheneuvojat vastaavat lukijoiden lähettämiin kysymyksiin. Julkaisemme uusia kysymyksiä ja vastauksia Rakkausklinikalla joka perjantai.

"Mieheni pakenee pienintäkin ristiriitatilannetta – miten saisin hänet mykkäkoulun sijasta puhumaan ja sovittelemaan?"

Olemme olleet naimisissa 15 vuotta. Kaikki on hyvin, niin kauan kuin kaikki on hyvin. Mieheni välttää konflikteja. Hän ei kestä edes tavanomaista, arkista väittelyä, puhumattakaan vaikeammista riidoista (alkoholi, lasten kasvatus...).

Mieheni toimintamallina on sanoa "antaa asian olla" ja lähteä tilanteesta fyysisesti pois. Sitten hän pitää muutaman päivän, pahimmillaan muutaman viikon, mykkäkoulua, jonka jälkeen pitäisi olla kuin mitään ei olisi tapahtunut.

Itse haluaisin heti käsitellä riidat läpi puhumalla suoraan, mutta yksin se on mahdotonta. Mies ei ole kertaakaan tehnyt aloitetta asioiden sopimiseen tai pyytänyt anteeksi mitään.

Tiedän, että hän on oppinut konfliktien pakoilun ja puhumattomuuden lapsuudenkodistaan. Itse en aina jaksaisi olla se erimielisyyksiä läpikäyvä ja sovitteleva osapuoli. En myöskään halua, että asioiden väistelyn ja vetäytymisen kulttuuri siirtyy teini-ikäisille pojillemme. Olen harmissani tilanteesta ja sen myös sanonut hänelle. Miten saisin hänet kestämään erimielisyyksiä ja riitelyä? Eiväthän ne ole maailman loppu.

Perheneuvoja Paula Maria Mäkelä vastaa:

Hei!

Kiitos tärkeän ja monia muitakin pareja koskettavan aiheen esiin nostamisesta.

Jokaisesta pariskunnasta löytyy samankaltaisuuksia, jotka yhdistävät heitä. Näiden puolien kanssa on monesti helppoa tulla toimeen. Mutta aina löytyy myös asioita, joissa ollaan erilaisia. Nämä puolet saattavat parhaimmillaan täydentää toisiaan mukavasti. Usein ne ovat kuitenkin niitä kohtia, joihin törmätään aina uudestaan vuosien tai vuosikymmentenkin yhdessäolon jälkeen.

Erilaisuudet haastavat meitä. Ensimmäinen askel eteenpäin on sen faktan hyväksyminen, että kaksi ihmistä ovat aina jollain tavalla erilaisia. Molemmat ovat omanlaisiaan persoonia kaikkine eri puolineen. Moni tunnustaa ajattelevansa joskus: olisitpa niin kuin minä, niin kaikki olisi helpompaa.

Teillä yksi erilaisuuden muoto on tapanne suhtautua konflikteihin. Sinä olet hienosti jaksanut pyrkiä erimielisyyksien käsittelemiseen ja riitojen selvittelyyn keskustelemalla sekä sovitteluun. Miehellesi tämä tuntuu kuitenkin olevan todella vaikeaa. Ehkä asia onkin juuri niin kuin sanoit: riitely tuntuu hänestä maailmanlopulta, niin pelottavalta.

Perheneuvoja Paula Maria Mäkelä muistuttaa, että turvallisen keskusteluilmapiirin luomisessa äänenpainoilla ja sanavalinnoilla on suuri voima.

Voisitte yhdessä tutkia tarkemmin sitä, mikä puolisoasi pelottaa tai mikä hänestä tuntuu hankalalta. Mikä erimielisyyksissä on vielä siedettävää, mikä tuntuu sietämättömältä? Sietämättömän olon tutkimiseen voi päästä kiinni miettimällä fyysistä oloa riidan alkaessa ja sen aikana.

Mitä fyysisiä merkkejä omassa kehossaan miehesi tunnistaa, kun erimielisyyksiä nousee esiin? Miten keho viestittää, että nyt on tulossa jotain niin ahdistavaa, että on syytä paeta? Kehon viestit voivat olla esimerkiksi kuristavaa tunnetta kurkussa, hikoilua tai vatsaoireita. Kun tunnistatte yhdessä näitä merkkejä, miehesi itseymmärrys kasvaa ja sinä opit, milloin ei ole enää hyödyllistä jatkaa erimielisyyksien selvittelyä.

Voitte ajatella tätä vaikkapa liikennevalojen avulla. Niin kauan kuin pysytte vihreällä alueella, olette molemmat rauhallisia ja keskustelu sujuu. Keltaisella alueella toisen ahdistus alkaa kasvaa ja hän pyrkii suuntautumaan kohti pakenemista helpottaakseen oloaan. Punaisella alueella toinen teistä on sietämättömän ahdistunut ja toinen turhautunut ja kiukkuinen. Ymmärrettävästi silloin asioiden rakentava käsittely ei ole mahdollista.

"Moni tunnustaa ajattelevansa joskus: olisitpa niin kuin minä, niin kaikki olisi helpompaa."

Tärkeä kysymys on, millä tavoin toimimalla voisitte yhdessä pysytellä vihreällä alueella. Miten miehesi voisi oppia vähitellen sietämään sitä, mikä nyt tuntuu sietämättömältä? Miten sinä voisit olla siinä avuksi? Miten voisitte luoda turvallisen ilmapiirin, jossa asioista voitaisiin keskustella ilman, että kummallakaan on tarvetta paeta tai painaa päälle? Pohditaan näitä seuraavaksi.

Joskus asioiden selvittelyä toivova osapuoli yrittää voimalla ja sinnikkyydellä saada tahtonsa läpi. Jos toinen kuitenkin on ahdistunut ja/tai peloissaan, ilmaisun voimistaminen ei auta, vaan helposti lisää toisen halua paeta. Miten sinä voisit olla turvallinen keskustelukumppani puolisollesi myös ristiriitatilanteessa? Mitkä asiat sinä koet pelottavina tai ahdistavina? Miten silloin reagoit? Mitä toivoisit toiselta silloin?

Turvallisen keskusteluilmapiirin luomisessa äänenpainoilla ja sanavalinnoilla on merkitystä. Tärkeää on, että ilmapiiri pysyy rauhallisena eikä kumpikaan koe itseään uhatuksi. Myös ajoitusta kannattaa miettiä. Jos asioiden selvittely aloitetaan väsyneenä, nälkäisenä ja stressaantuneena, ollaan jo valmiiksi keltaisella alueella.

Monet parit, joille riitely on tavalla tai toisella ongelmallista, ovat kokeneet aikalisä-mallin hyödyllisenä. Aikalisää voi ehdottaa se, kumpi huomaa itsessä tai toisessa merkkejä siitä, että keskustelu ei enää toimi. Toinen (tai molemmat) voi olla liian kiihdyksissään, ahdistunut tai uupunut pystyäkseen enää kuuntelemaan toista tai miettiäkseen sanavalintojaan. Silloin on viisasta pyytää aikalisää. Se tarkoittaa taukoa, jonka aikana molemmat erillään pyrkivät rauhoittamaan itsensä. Joskus pieni kävely ulkona auttaa.

"Tärkeää on, että ilmapiiri pysyy rauhallisena eikä kumpikaan koe itseään uhatuksi."

Aikamäärästä (esimerkiksi 30–60 minuuttia) ja siitä, milloin kesken jääneeseen asiaan palataan, sovitaan yhdessä etukäteen rauhallisena hetkenä. Kiellettyä aikalisän aikana ovat alkoholin tai muiden päihteiden käyttö ja yhteydenpito muihin ihmisiin. Molempien tulee keskittyä oman mielen rauhoittamiseen ja yhteen palataan sovitun ajan kuluttua. Aikalisän avulla molemmat tietävät, miten alkavan riidan voi katkaista, ja miten asian käsittelyä saadaan jatkettua turvallisesti.

Mikähän miehesi mielestä olisi pahinta, mitä riidasta voisi seurata? Monen konfliktin pelkääjän pahin pelko on, että tulee ero. Harmillista vain, että keskustelusta kieltäytymällä ja ristiriitojen käsittelyä välttelemällä he saattavat itse edesauttaa tuon pelon toteutumista. Tämän tajuaminen voi tuoda motivaatiota opetella sietämään epämukavia tunteita ja kertomaan oloistaan ja ajatuksistaan puolisolle.

Psykoanalyyttisessa teoriassa ajatellaan, että se, mitä eniten pelkäämme, on jo tapahtunut. Me emme siis osaa pelätä tuntemattomia kauhuja yhtä paljon kuin niitä, joita olemme jo aiemmin kokeneet. Miehesi voisi halutessaan miettiä, mistä hänen pelkonsa mahtaa olla peräisin.

Onko riidoista joskus lapsuudessa tai nuoruudessa seurannut jotain ikävää? Onko näistä kokemuksista ehkä syntynyt uskomuksia, jotka ohjaavat edelleen välttämään riitoja? Joskus tällaiset uskomukset eivät enää aikuisuudessa olekaan meille avuksi vaan päinvastoin. Uskomusten tunnistaminen on tie niiden uudelleen arviointiin ja kenties hylkäämiseen hyödyttöminä tai jopa vahingollisina.

"Monen konfliktin pelkääjän pahin pelko on, että tulee ero."

Lopuksi ehdotan, että annat tämän vastaukseni miehellesi luettavaksi. Mitä ajattelet siitä? Ehkä hän voisi arvioida sitä, tuntuuko joku esille nostamani näkökulma hänestä tutulta, ja mikä meni metsään. Ehkä arvioimalla yhdessä vastaustani voisitte päästä hyödyllisen keskustelun alkuun. Puhuminen lisää henkistä läheisyyttä. Uskon, että toivotte sitä molemmat.

Jos näiden asioiden tutkiminen kotona kahden kesken tuntuu vaikealta, kannattaa hakeutua parisuhdeterapeutin luokse yhdessä juttelemaan. Hänen tehtävänsä on mahdollistaa teille turvallinen tila keskusteluille.

Toivon, että löydätte tien lähemmäs toisianne.

Lämpimin terveisin, Paula Maria Mäkelä

Hae rohkeasti apua kirkon perheneuvonnasta!

Kirkon perheasiain neuvottelukeskuksia on 40 ja niissä työskentelee yli 180 työntekijää. Perheneuvonnassa on mahdollista keskustella ammattilaisen kanssa parisuhteen ja perheen vaikeuksista tai oman elämän solmukohdista. Asiakkaaksi voi tulla yksin tai yhdessä puolison tai muun läheisen kanssa. Asiakkuus ei vaadi kirkon jäsenyyttä ja se on asiakkaalle maksutonta. Noin puolella keskuksista on ostopalvelusopimus kunnan tai kuntayhtymän kanssa perheasioiden sovittelusta ja/tai perheneuvonnasta.

Kirkon perheneuvonnassa oli viime vuonna 16 840 asiakasta. Suurimpana tulosyynä edellisvuosien tapaan olivat vuorovaikutusongelmat. Perheneuvontaa tarjottiin videovälitteisesti 24 754 kertaa ja puhelimitse 12 717 kertaa. Yhteensä asiakaskohtaamisia oli yli 85 000.

Kysymyksiä Rakkausklinikalle tulee paljon, emmekä valitettavasti ehdi vastata ihan kaikkiin, mutta vastaamme niin nopeasti ja niin moneen kysymykseen kuin mahdollista.

1 kommentti