Apu Terveys

Näin melonta kehittää kehoa


Melonta yhdistää liikunnan luonto­­elämyksiin, ja samalla niska-hartiaseutu vetristyy kuin huomaamatta.
Kuvat iStock

Melonta ja sen rauhallisuus vetoaa keski-ikäisiin ja sitä vanhempiin. Se on matalan kynnyksen laji. Ensimmäisellä melontakerrallaan moni yllättyy, miten helppoa laji on omaksua.

Erityisesti luontokokemukset tekevät moniin vaikutuksen. Meloessa kokee ihan omanlaisensa rauhoittavan tunnelman, kun lipuu äänettömästi veden rajassa.

Millaisella kanootilla kannattaa aloittaa?

Saatavilla on sekä avokanootteja eli ”inkkareita” sekä kajakkeja, joissa on kansi. Inkkaria melotaan yksilapaisella melalla vain toiselta puolelta ja kajakkia kaksilapaisella melalla.

Yleisintä on kajakkimelonta. Aloittelijoille on tukevia kajakkimalleja, jotka eivät kaadu helposti. Niissä pysyy helposti pystyssä, ja eteneminen on vaivatonta.

Melomisen voi aloittaa kaverin kanssa kaksikossa, jossa kulku on nopeampaa ja helpompaa. Kaksikko voi sopia myös, jos haluaa lähteä melomaan lapsen kanssa tai pidemmälle retkelle. Jos innostuu lajista, kajakin hallinnan oppii paremmin yksikössä eli yksin meloessa.

Miten melonta kehittää fysiikkaa?

Kajakissa ei nojata istuimeen, vaan hieman eteenpäin. Alussa ei välttämättä jaksa pitää yllä oikeaa istuma-asentoa pitkään kerrallaan. Harrastuksen jatkuessa oikeat lihakset aktivoituvat ja takareidet vetristyvät. Myös tasapaino kehittyy.

Keskikeho on kaiken liikkeen moottori. Vettä ei vedetä käsivoimin, eikä melaa ole tarkoitus puristaa. Liike lähtee jaloista, ja tuki tulee keskivartalosta. Kiertoliikkeen ansiosta kädet seuraavat perässä.

Melominen saa lavat hyvin liikkeelle ja aktivoi olkapäitä. Melonta on enemmän tekniikka- kuin voimalaji, mutta se tekee hyvää etenkin niska-hartiaseudun lihaksille. Yläselän kivut saattavat kadota, kun verenkierto elpyy.

Miten melomaan pääsee?

Aluksi voi osallistua esimerkiksi opastetulle tutustumisretkelle, joka kestää pari tuntia.

Myös alkeiskurssi on hyvä käydä, jotta oppii perustekniikat. Ne tekevät melomisesta taloudellista ja kevyttä. Alkeiskurssit kestävät yleensä kolme iltaa. Niissä harjoitellaan muun muassa kajakkiin menemistä, eteenpäin melonnan tekniikkaa, kääntymistä ja pelastautumista.

Alle 5 m/s on aloittelijalle sopiva tuulennopeus. Veden lämpötilan tulee olla vähintään +10.

Eskimokäännöstä ei tarvitse opetella. Sen sijaan harjoitellaan kaverin kanssa pelastautumaan vedestä niin, että ollaan jo kahden minuutin kuluttua takaisin kajakissa. Alkeiskurssilta saa todistuksen, jolla pääsee liittymään melontaseuraan. Myöhemmin voi käydä jatkokurssin.

Mitä melontavarusteet maksavat?

Varusteet ovat toki hintavia, mutta niitä ei tarvitse omistaa. Vuokratessa saa kaiken eli kajakin, melan, aukkopeitteen ja liivit. Muutoin tarvitsee normaalit ulkoiluvaatteet. Vaihtovaatteet voi olla hyvä ottaa mukaan vedenpitävään pussiin.

Missä on turvallista meloa?

Ei ole niinkään väliä, melooko merellä vai järvellä, kunhan olot vastaavat omia taitoja. Merellä voi meloa rantaviivan tuntumassa, jossa ei ole niin tuulista kuin aukealla selällä. Myös apu on tarvittaessa lähempänä. Alussa kannattaa välttää tuulisia päiviä ja meloa kaverin kanssa. Melontaseurat järjestävät erilaisia retkiä.

Melontaliiveihin pitää kiinnittää vesitiivis pussukka kännykälle. Yksin saa meloa, mutta sää ja omat taidot pitää tuntea. ­Veneväyliä kannattaa välttää.

Vaihtoehtoja vesille

SUP-lautailu

SUP-laudalla edetään seisten, mikä kehittää tasapainoa hyvin.

  • Laji parantaa etenkin ylä- ja keskivartalon lihasvoimaa. Aloittelija voi meloa ensin polvillaan. Lautoja on erilaisia, myös hyvin leveitä.
  • Suppailu on rentoa nautiskelua, eikä laudalla ole tarkoitus edetä pitkiä matkoja. Moni kokee suppailun elämykseksi.
  • SUP-lautailu on herkempää tuulelle kuin melonta, joten sääolot kannattaa selvittää tarkemmin ennen lähtöä. Suppailu on yleensä helpompaa järvillä kuin merellä.

Soutu

Soudussa käytetään melan sijaan airoja, mutta soutuliike aktivoi samoja lihaksia kuin melonta.

  • Myös soutaessa voiman pitää lähteä jaloista, joiden kuuluu olla tukevasti kiinni veneen pohjassa. Lapojen väli saa erinomaista liikettä, kun selkälihakset joutuvat töihin.
  • Soutaessa käytetään suuria lihasryhmiä, eikä käsiä ole tarkoitus rasittaa. Oikean­lainen veto on pitkä ja rauhallinen. Airot pidetään matalalla.
  • Tasapainoa soutu ei harjoita yhtä hyvin kuin melonta.

Asiantuntijana: Melontaopas Arhi Leveelahti, melontakeskus Natura Viva.

Juttu on julkaistu Apu Terveys -lehdessä 5/2019.

Julkaistu: 18.9.2019